Ahdistaa olla yksin. Minulla on puoliso ja joitakin kavereita ja ystäviäkin, mutta silti on joskus todella yksinäinen olo. Oikeastaan lähinnä silloin kun puolisollani on menoja huomaan kuin yksinäinen olen. Usein olo tuntuu erittäin vaikealta jos puoliso on jonkun aikaa poissa kotoa, esimerkiksi työpaikkaan liittyvässä illanvietossa. Ehkä olen tullut liian riippuvaiseksi puolisostani. Toinen ongelma on että usein on vaikea keskustella puolisoni kanssa niin että tuntuisi että ollaan todella samalla aaltopituudella. Tämä on häirinnyt minua usein suhteen aikana, mutta olen tavallaan tottunut siihen.
Olisi kiva uusia kavereita tai ystäviä.
Olisi kiva uusia kavereita tai ystäviä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
muutama kirj. virhe olikin viestissä.
Olisi siis kiva löytää uusia ystäviä ja kavereita.
..lääkäriltä resepti mielialalääkkeeseen, joka latistaa tunteita. "Yksinnäisyytesi" ei silloin tunnu paljon miltään. Jos et halua käyttää lääkkeitä, tiedät enemmän miltä meistä YKSIN yksinäisistä tuntuu. Älä valita, vaan tee jotain ongelmasi korjaamiseksi!
"tarvitset" ystäviä ja ihmisiä jotka ovat kanssasi samalla aaltopituudella ja joiden kanssa voit toteuttaa itseäsi tai vaan pitää hauskaa.. älä myöskään unohda että puolison tulisi olla sulle myös tätä.. oletko sanonut hänelle että olo on yksinäinen?
uudet ystävät voivat muuttaa paljonkin sinun tilannettasi, tee siis asialle jotain. aloita vaikka täältä netistä, jos ei muuten:)
tuli rakentava vastaus...Ihmetyttää joidenkin asenne kun monet netin avulla yrittävät löytää samanhenkisiä ihmisiä ja aina joku löytää siitäkin valitamista.
Itse olen parisuhteessa ja kohtalaisen vieraassa kaupungissa. Yksinäisyydestä tullut jo aika suuri peikko ja huipentui viime kesänlopulta syksyyn jolloin meinasi iskeä jo masennusta. Nyt jatkunut taustalla ja tulee liiankin usein esille.
Jotenkin ei enää osaa nauttia niistäkään hetkistä kun näkee tuttavia, kun miettii koko ajan että nyt on oltava hauskaa kun ei tiedä milloin seuraavan kerran tulee tilaisuus...
Omat kaverit kovasti hakusessa, nimenomaan naispuoleiset, sillä aivan kaikkiin asioihin ei poikaystävän mielenkiinto riitä :D
Aika lailla sama tilanne mullakin.
On puoliso,mutta ei ystäviä.Puolison menot myös ahdistavat,koska juuri silloin oma yksinäisyyteni korostuu.
Puolisolla on myös muotoutunut oma käsityksensä elämästä.On kait itse kohtuu tyytyväinen,mutta ei päästä lähelle,ei henkisesti eikä muutenkaan...
Alkuaikoina oli henkinen läheisyys,jota edelleen kaipaan,mutta puoliso tuntuu valinneen omat polkunsa...En ennen tiennyt,että parisuhteessa eläväkin voi kokea olevansa lähes täysin yksin.Kuori on sama,mutta sisältö on muutunut...
Mikäs illanistujainen sellainen on, jonne ei aveccia huolita. Vaatikaa puolisoiltanne päästä mukaan ryyppäjäisiin.
Muuten pitää keksiä joku parempi illanviettopaikka, jonne avecitkin ilman muuta pääsevät, ja boikotoida tuollaisia "sinkkuiltajaisia".