Kuinka me voimme löytää enemmän tarkoitusta ja päämäärää elämäämme?
Seuraavat ohjeet voivat auttaa:
Anteeksanto: Jos emme anna anteeksi, on kuin joisimme myrkkyä ja odottaisimme, että toinen ihminen kuolee!
Anteeksiantamus vapauttaa ja parantaa sen, joka antaa anteeksi.
Onnellisuuden salaisuudet ovat, että löydät jotain tärkeämpää kuin itsesi, johon voit uskoa,
muiden auttaminen ja ajatustesi suuntaaminen niitä kohti.
Itsekkäät ovat harvoin onnellisia.
Tahtoanne ja järkeänne teidän on kehitettävä, silloin te kehitätte itseänne ja
teistä tulee todellisia ihmisiä.
Älkää tuhotko persoonallisuuttanne älkääkä alentako sitä tehdäksenne sen olemattomaksi.
Te olette kehittäneet oman itsenne; se on osa teitä itseänne, tunteellinen ja aineellinen osa omaa itseänne,
intohimoinen osa omaa itseänne, maailmankauden toisensa jälkeen kestäneen menneisyyden kehityskulun työn tulos.
Kohottakaa persoonallisuutenne!
Puhdistakaa se, harjoittakaa sitä, tehkää se sopusointuiseksi ja sopusuhtaiseksi tahtonne ja ajatustenne kanssa.
Pitäkää se kurissa, tehkää se elävän jumalan temppeliksi, niin että siitä tulee sopiva väline,
puhdas kanava sisäisestä jumalasta inhimilliseen tajuntaan virtaaville loistaville säteille,
— nämä säteet ovat henkisen tajunnan loistavia säteitä, henkisen tai jumalallisen tajunnan säteitä.
RAKKAUS ON MAAILMANKAIKKEUDEN KOOSSA PITÄVÄ VOIMA
Rakkaus osoittaa tien ja valaisee polun.
Rakkaus on läpitunkevan valon virtaus.
Rakkaus on kaunein, pyhin asia, minkä ihmiset tuntevat.
Rakkaus antaa ihmisille toivoa, se säilyttää hänen sydämessään kaipuuta.
Rakkaus virkistää ihmisolennon jaloimpia ominaisuuksia:
- uhrautuvaisuutta toisten hyväksi,
- herättää itsensä unohtavaisuutta,
- herättää myös rauhaa ja iloa, joilla ei ole mitään ääriä.
Rakkaus on maailmankaikkeuden jaloin asia.
»Rakastakaa toisianne», se on kaunein käsky.
Rakkaus on suojeleva voima:
Rakkaus,
- on suurivaltainen,
- se on kaikki läpitunkeva ja
- kaikkein persoonattomin se on, mitä korkeampi se on, sitä valtavampi se on.
Rakkaus ei tunne mitään rajoja ei ajassa eikä avaruudessa, sillä se on luonnon perustoiminta, luonnon peruslaki ja se on yleinen yhdysside kaikkien ja kaiken välillä.
Rakkaus ei vain murra kivikovimpienkin ihmissydänten uppiniskaisuutta ja sulata timanttikovia ihmismieliä, vaan Rakkaus, se valaa vähitellen elämää antavaa lämpöä kaikkialle.
Mikään ei voi asettaa esteitä Rakkauden kululle, sillä se on maailmankaikkeuden elämänneste.
Rakkaus on viehättävä voima, joka liittää olennon olentoon, ihmissydämen ihmissydämeen.
Persoonaton rakkaus on suloinen, kaunis, eikä siinä ole piirtoakaan mistään sellaisesta, mistä emme pidä.
Se on aina ystävällinen kaikille ja kaikelle, olennoille ja esineille, sekä suurille että pienille; se on intuitiivinen.
>Vastuunalaisuuden tunne, luottamus, itseluottamus ja rakkaus, — ne todella tuottavat onnea, voimaa, iloa.<
>Viljelkää niitä!
Kaunista on ihmissydämessä, joka antaa itsensä ilman palkinnon ajatusta.
Rakkaus on rauhaa, rakkaus on sopusointua, rakkaus on itsensä unohtamista.
Rakkaus on lujuutta, se on valtaa, se on näkemystä, se on kehitystä.
Rakkaus on voimallinen.
Rakkaus on suurin tekijä ihmiselämässä.
Rakastakaa kaikkea, silloin vasta tulette voimakkaiksi, henkisesti ja järjellisesti selvänäköisiksi.
>Täydellinen rakkaus, tuo mukanaan ymmärtämyksen.
>Silloin ette koskaan pelkää puutetta, ette koskaan pelkää kuolemaa.
Pelko on hallitseva ihmistä juuri niin kauan kuin he rakastavat vain itseään;
sillä silloin he pelkäävät kaikkea mitä saattaa tapahtua.
He pelkäävät rohkeata yritystä, he pelkäävät toimintaa, ajattelua, etteivät vain mitään menettäisi:
»Se, mitä pelkäsin, on tapahtunut.» Niin tapahtuu aina.
Olkaa oma itsenne ja avartakaa myötätuntoisuuttanne!
Koskettakaa rakastavilla ajatuksilla toisten inhimillisten olentojen sydämiä.
Oh, sitä iloa, mitä oma sydämenne tuntee, sitä sähköistä värähdystä, silloin kun olette koskettanut kanssaihmisenne sydäntä!
>Olkaa lempeitä, kieltäytykää vihaamasta.
>Pahantekijä ei tiedä mitä hän tekee. Hän on heikko. Hän on sokea.
>Sitä vastoin hän, jolla on anteeksiantavainen sydän, on näkevä ja voimakas.
>Sillä rakkaus antaa kaikki anteeksi, ja syy siihen miksi se niin tekee on siinä, että sillä on myötätuntoa ja että se ymmärtää.
Ymmärtämys antaa asiantuntemusta.
>Oppikaa antamaan anteeksi ja antakaa anteeksi milloin sitä tarvitaan.<
HYVÄÄ YÖTÄ! KAUNIITA UNIA!
huomenna on uusi päivä toivoa täynnä...
http://www.geocities.com/Heartland/Lane/3155/linkone/Links.html
Seuraavat ohjeet voivat auttaa:
Anteeksanto: Jos emme anna anteeksi, on kuin joisimme myrkkyä ja odottaisimme, että toinen ihminen kuolee!
Anteeksiantamus vapauttaa ja parantaa sen, joka antaa anteeksi.
Onnellisuuden salaisuudet ovat, että löydät jotain tärkeämpää kuin itsesi, johon voit uskoa,
muiden auttaminen ja ajatustesi suuntaaminen niitä kohti.
Itsekkäät ovat harvoin onnellisia.
Tahtoanne ja järkeänne teidän on kehitettävä, silloin te kehitätte itseänne ja
teistä tulee todellisia ihmisiä.
Älkää tuhotko persoonallisuuttanne älkääkä alentako sitä tehdäksenne sen olemattomaksi.
Te olette kehittäneet oman itsenne; se on osa teitä itseänne, tunteellinen ja aineellinen osa omaa itseänne,
intohimoinen osa omaa itseänne, maailmankauden toisensa jälkeen kestäneen menneisyyden kehityskulun työn tulos.
Kohottakaa persoonallisuutenne!
Puhdistakaa se, harjoittakaa sitä, tehkää se sopusointuiseksi ja sopusuhtaiseksi tahtonne ja ajatustenne kanssa.
Pitäkää se kurissa, tehkää se elävän jumalan temppeliksi, niin että siitä tulee sopiva väline,
puhdas kanava sisäisestä jumalasta inhimilliseen tajuntaan virtaaville loistaville säteille,
— nämä säteet ovat henkisen tajunnan loistavia säteitä, henkisen tai jumalallisen tajunnan säteitä.
RAKKAUS ON MAAILMANKAIKKEUDEN KOOSSA PITÄVÄ VOIMA
Rakkaus osoittaa tien ja valaisee polun.
Rakkaus on läpitunkevan valon virtaus.
Rakkaus on kaunein, pyhin asia, minkä ihmiset tuntevat.
Rakkaus antaa ihmisille toivoa, se säilyttää hänen sydämessään kaipuuta.
Rakkaus virkistää ihmisolennon jaloimpia ominaisuuksia:
- uhrautuvaisuutta toisten hyväksi,
- herättää itsensä unohtavaisuutta,
- herättää myös rauhaa ja iloa, joilla ei ole mitään ääriä.
Rakkaus on maailmankaikkeuden jaloin asia.
»Rakastakaa toisianne», se on kaunein käsky.
Rakkaus on suojeleva voima:
Rakkaus,
- on suurivaltainen,
- se on kaikki läpitunkeva ja
- kaikkein persoonattomin se on, mitä korkeampi se on, sitä valtavampi se on.
Rakkaus ei tunne mitään rajoja ei ajassa eikä avaruudessa, sillä se on luonnon perustoiminta, luonnon peruslaki ja se on yleinen yhdysside kaikkien ja kaiken välillä.
Rakkaus ei vain murra kivikovimpienkin ihmissydänten uppiniskaisuutta ja sulata timanttikovia ihmismieliä, vaan Rakkaus, se valaa vähitellen elämää antavaa lämpöä kaikkialle.
Mikään ei voi asettaa esteitä Rakkauden kululle, sillä se on maailmankaikkeuden elämänneste.
Rakkaus on viehättävä voima, joka liittää olennon olentoon, ihmissydämen ihmissydämeen.
Persoonaton rakkaus on suloinen, kaunis, eikä siinä ole piirtoakaan mistään sellaisesta, mistä emme pidä.
Se on aina ystävällinen kaikille ja kaikelle, olennoille ja esineille, sekä suurille että pienille; se on intuitiivinen.
>Vastuunalaisuuden tunne, luottamus, itseluottamus ja rakkaus, — ne todella tuottavat onnea, voimaa, iloa.<
>Viljelkää niitä!
Kaunista on ihmissydämessä, joka antaa itsensä ilman palkinnon ajatusta.
Rakkaus on rauhaa, rakkaus on sopusointua, rakkaus on itsensä unohtamista.
Rakkaus on lujuutta, se on valtaa, se on näkemystä, se on kehitystä.
Rakkaus on voimallinen.
Rakkaus on suurin tekijä ihmiselämässä.
Rakastakaa kaikkea, silloin vasta tulette voimakkaiksi, henkisesti ja järjellisesti selvänäköisiksi.
>Täydellinen rakkaus, tuo mukanaan ymmärtämyksen.
>Silloin ette koskaan pelkää puutetta, ette koskaan pelkää kuolemaa.
Pelko on hallitseva ihmistä juuri niin kauan kuin he rakastavat vain itseään;
sillä silloin he pelkäävät kaikkea mitä saattaa tapahtua.
He pelkäävät rohkeata yritystä, he pelkäävät toimintaa, ajattelua, etteivät vain mitään menettäisi:
»Se, mitä pelkäsin, on tapahtunut.» Niin tapahtuu aina.
Olkaa oma itsenne ja avartakaa myötätuntoisuuttanne!
Koskettakaa rakastavilla ajatuksilla toisten inhimillisten olentojen sydämiä.
Oh, sitä iloa, mitä oma sydämenne tuntee, sitä sähköistä värähdystä, silloin kun olette koskettanut kanssaihmisenne sydäntä!
>Olkaa lempeitä, kieltäytykää vihaamasta.
>Pahantekijä ei tiedä mitä hän tekee. Hän on heikko. Hän on sokea.
>Sitä vastoin hän, jolla on anteeksiantavainen sydän, on näkevä ja voimakas.
>Sillä rakkaus antaa kaikki anteeksi, ja syy siihen miksi se niin tekee on siinä, että sillä on myötätuntoa ja että se ymmärtää.
Ymmärtämys antaa asiantuntemusta.
>Oppikaa antamaan anteeksi ja antakaa anteeksi milloin sitä tarvitaan.<
HYVÄÄ YÖTÄ! KAUNIITA UNIA!
huomenna on uusi päivä toivoa täynnä...
http://www.geocities.com/Heartland/Lane/3155/linkone/Links.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
yksilöllisyys haisee! kuinka moni yksilö on oikeasti onnellinen? edes menestyneet! yhteisöllisyyttä pitää korostaa siilä se tekee yhteiskunnasta vahvemman, kehittyneemmän ja kansallismielisemmän. kansallismielisen siinä mielessä että ihmiset rakastavat suomea eivätkä pidä itseään muita kansoja parempana. silloin voi myös ulkoomaalainenkin rakastaa suomea. kun rakastamme omaa maatamme ja sitä mitä olemme saaneet aikaan(EI rasistisessa mielessä) tiede ja taidekkin kukistaa!
yksilöllisyyden korostamisessa ihmisistä tulee muista piittamattomia, ja yhteiskunta on heikko kun emme pidä kaikki yhtä! kun on rasismia, kaikki on katastrofaalista, ulkomaalaiset asettuvat suomea vastaan ja rasisteilla on vaan mielessä tätä turhaa vihaa josta ei ole kuin haittaa heidän työ elämässään ja kaikessa muussa.
yksilöllisyyden korostamisessa itsemurhat nousevat pilviin kuten suomessa (4 000/vuosi)
Elämän rajamailla - valitako kuolema vai elämä.
Valitse elämä.
Ihmisen yksilöllisyys on arvokasta, ja sitä on kaikkialla suojeltava ja kunnioitettava kaiken hyvän lähteenä.
Olemalla oma itsensä, ihminen antaa maailmalle jotain ainutlaatuista, ja oma elämä on silloin helpompi elää.
Sopeutumalla elämän heittämiin eri tilanteisiin ihminen säilyy ihmisenä loppuun asti.
Luonteen taipuvuudella ihminen ojentuu suoraksi.
Ihminen, joka itsensä ylentää alentamalla toisen ihmisen - lopulta alentaa itsensä.
Viisas ymmärtää riippua yksinkertaisuudessa.
Hän ei ole itsekäs, hän ei ole turhamainen.
Viisas ei ole turhan ylpeä. Hän ymmärtää mistä löytää harmonia elämäänsä, ja mikä luo onnellisuutta elämään.
Mainitsemasi yhteisöllisyyden korostaminen on tärkeä asia, sillä se todella tekee yhteiskunnasta vahvemman, kehittyneemmän ja kansallismielisemmän.
Meidän ihmisten tulisi ymmärtää kuinka hyödyllistä elämässä on erilaisuus.
Erilaisuus on rikkaus, se on elämän vaurautta - voimavara, elämän suuri lähde, jota tulisi
hyödyntää kuin syksyn hedelmäsatoa.
Elämän tärkeimpiä päämääriä on muodostaa yleisen veljeyden ydin, katsomatta mihinkään ihmisiä toisistaan erottaviin ominaisuuksiin, kuten rotuun, sukupuoleen, ihon väriin, kansallisuuteen, uskontoon tmv.
Suvaitsevaisuuteen kuuluu, että hylkää epäystävällisen arvostelun, persoonallisen panettelun.
Viisas ihminen ymmärtää, että me ihmiset kaikki voimme joskus erehtyä.
Erehdyksistä huolimatta meillä on oikeus yrittää aina uudelleen.
Lähimmäisen rakkaudella, anteeksiannolla, ja hyväksymällä toisemme erilaisuuteen katsomatta,
voimme saada hyvän maailman asua kaikille ihmisille täällä maan päällä, eikö vain?
http://www.healingeagle.net/Fin/Poems/Waters.html
kun ihmisiä pidetään yksilönä, ihmiset ovat musita piittaamattomia.
maat jotka korostavat yhteisöllisyyttä yksilöllisyyden sijaan, ihmiset ovat siellä läpimämpiä, vahvempia ja onnellisempia!
ovatko ihmisen brasiliassa ja Qatarissa onnellisempia vai suomessa ja tanskassa?
arvaa mikä on irakilaisten ja vietnamilaisten menestys sodassa? YHTEISÖLLISYYS!
olemalla yhteisöä annamme maailmalle hienoja lahjoja, olemalla yksilöitä odotamme että maailma antaa meille hienoja lahjoja eikä silloi kukaan saa lahjoja.
ihminen taipuu suoraksi kun kaverit, perhe ja yhteisö auttaa.
"Ihminen, joka itsensä ylentää alentamalla toisen ihmisen - lopulta alentaa itsensä." NIIMPÄ!
...no nytten kun mä luin tota tekstiä pidemmälle, tajusin että et puhunut sittenkään yhteisöllisyyttä vastaan :D mutta kun kerta nyt olen kirjoittanut noi jutut niin lähetänkin tämän viestin :P
Kuolema lopullinen ja peruuttamaton.
Elämä mutta millainen?
Elämä on aika ja jana.
Sinä on alku ja loppu.
Uudelleen eletty lapsuus on mahdattomuus.
Vanhuutta ei voi elää nuorena.
Lapsia ei voi tehdä vanhana ja lapsena.
Elämää on monenlaista ja niillä ei ole tekemistä toistensa kanssa.
Älykkään onnellisen ja osaamattoman tumpelon välillä on valovuosien ero elämällä.
Aina alussa oleva elämä ja kova yritys joka ei johda mihinkään.
Ja elämä joka kantaa osaamisen siivittämänä muodoastaa tahraamattoman kaaren kauniin kokemuksen ihanan lopun.
Olen nähnyt molemmat ja sanon että elämää on niin monenlaista.
Monenlaiset ovat tiet joita kuljemme, joudumme kulkemaan ja meitä kuljetetaan.
Samoin asiat joita kohtaamme, miten ne kohtaamme.
Elämä on ihminen ja elämänpiiri.
Todennäköisyys on piirretty geenehimme, dna:hamme,tekemisiimme,riskeihimme, luonteeseemme ja sopivaan suhteeseen itsetuntemustamme.
Toisten ihmisten elämä muodostuu toisenlaiseksi kuin toisen.
Kliseisillä ajatuksilla ja opetuksilla tuntematon ihminen kurottautuu tuntemattomaan eli toisenihmisen yksityiseen elämän onneen.
Sinä et ole minä joten onni on olla onnellinen ja tehdä enemmän elämästään jos voi.
"Älykkään onnellisen ja osaamattoman tumpelon välillä on valovuosien ero elämällä."
Niinpä niin, suuri elämänaalto - älykäs vai tumpelo - minkäs sille teet kumpi olet, eikö niin?
Ihminen, ajattelija, etsii jatkuvasti fyysistä, emotionaalista ja älyllistä tyydytystä,
mutta tulee harvoin täysin tyydytetyksi ja silloinkin vain lyhyeksi hetkeksi.
Ihmisen himot, halut ja hänen nautintonsa johtavat ajan myötä kyllästymiseen ja ikävystymiseen.
Kyllästymisen ja ikävystymisen kohdatessaan ihminen, hän alkaa pohdiskella elämän tarkoitusta.
Onko ihmisen kaoottisen maailman takana minkäänlaista suunnitelmaa?
Uskommeko todella Jumalaan?
Olimmeko ennen syntymää olemassa?
Entä olemmeko kuoleman jälkeen todella olemassa?
Mikä on kärsimyksen tarkoitus?
Entä elämän erilaisuuksien selitys?
Miksi elämässä on erilaisia mahdollisuuksia ja kykyjä?
Kuka antaisi vastauksia meille kysymyksiin muun muassa miksi ihminen, toinen ihminen on toiselle ihmiselle väkivaltainen,
nauttien siitä, että voi asettaa itsensä, jopa lain yläpuolelle, mitätöiden toisen heikomman ihmisen elämää?
Kehittyykö maailma väkivallan kautta? Vai päinvastoin?
Oletko huomannut, että sinun ajatuksissasi vallitsisi joskus kaaos? Tai rajoittunut ymmärryskyky?
Entä mitä teet, kun ajatuksesi ovat kaaoksessa?
Entä huomaatko onko juuri sinun ymmärryskykysi rajoittunut?
Miten ihminen, yhteiskunta voisi kehittyä askel askeleelta? Minkälaisilla teoilla itse kukin voisi
vaikuttaa yhteiskunnan kehittymiseen, sillä yhteiskunta kehittyy meidän jokaisen teoistamme,
tai päinvastoin.
Jokainen yksilö on siis oleellinen osa tätä kehitystä, sinäkin - minäkin.
Entä kasvaako ihmisen kyky havaita henkistä maailmaa kehityksen myötä.
Tuon havaitsemisen myötä tulee aikanaan sulkeutumaan pois erillisyyden illuusio ja
johtaa meitä tietoisuuteen siitä, että kaikki elämä on yhtä.
Elämänmuodot kehittyvät niissä olevan elämän vuoksi;
elämä kehittyy kokemuksen kautta, jota saadaan eri muotojen avulla.
Elämä, eikö se voida jakaa kahteen osaan: matkaan poispäin ja matkaan takaisin.
Elämässä myös kohdataan välillä vaikeita käännekohtia. Miksiköhän, mitä mieltä olet?
Ihmisen halu kokemuksiin ajaa hänet ulos rauhasta, ja tämä halu vangitsee häntä yhä karkeampaan aineeseen.
Ja pyrkimys tyydyttää omia halujaan vääjäämättä erottaa ihmisen toisista ihmisistä.
Mutta jopa tällä eristäytymisellä on arvonsa, koska se tekee kokemuksistamme voimakkaampia.
Meistä tulee näin vahvoja persoonallisuuksia.
Ihmisen olisi hyvä oppia elämään rauhallisemmin ja vähemmän persoonallisella tasolla,
myrskyjen ja mentaalisen ylpeyden tuolla puolen.
Kun me olemme rauhallisia ja hillittyjä, voimme saada selvän kuvan todellisesta tavoitteestamme, elämästä.