Onko täällä muita joilla synnytyksessä todettu kalvokiinnitteinen napanuora ? Meillä oli näin, ja vasta jälkeenpäin olen lueskellut, mitä kaikkia riskejä synnytyksessä sen takia oli.
Ilmeisesti tällainen on vain 1-3%:ssa raskauksista, ja melko usein on käynyt, että napanuora on revennyt synnytyksen aikana ja aiheuttanut verenvuodon jolloin sikiö on kuollut. Ja vauva ei saa raskauden aikana kaikkea tarvitsemaansa ravintoa, jolloin jää pienikokoiseksi (meidän poika painoi syntyessään 2870g, 48cm, syntyi rv 39 3). Synnytyksen aikana pojan syke laski mun supistusten aikana niin että kävi välillä jopa alle 60:n, tästä napanuorasta johtui sekin.
Olipa tosiaan suojelusenkeleitä matkassa! Poika syntyi myös napanuora kaulan ympärille kiertyneenä, ja mä sain synnytyksen aikana infektion ja korkean kuumeen (lapsivesien menosta lähes vrk, kun poika syntyi)ja lopussa poju kakkasi lapsiveteen, onneksi ei kerennyt niellä sitä paljon... Täytyy siis kiittää korkeampaa tahoa, että näin hyvin selvittiin ja meillä on terve poika =)
Mutta kysymykseni siis kuuluisi onko täällä muilla ollut kalvokiinnitteinen napanuora, ja onko seuraavia raskauksia seurattu sen jälkeen tarkemmin? Oliskohan sektio ollut turvallisempi synnytystapa?? Itse en välttämättä haluaisi kokea vastaavaa yllätystä enää toista kertaa...
Pojan painokäyrää kyllä seurattiin raskauden aikana, koska oli pienikokoinen koko ajan. Kasvoi käyrän alareunassa. Kalvokiinnitteistä napanuoraa ei havaittu tutkimuksissa.(ilmeisesti sen havaitseminen on vaikeaa)
Ilmeisesti tällainen on vain 1-3%:ssa raskauksista, ja melko usein on käynyt, että napanuora on revennyt synnytyksen aikana ja aiheuttanut verenvuodon jolloin sikiö on kuollut. Ja vauva ei saa raskauden aikana kaikkea tarvitsemaansa ravintoa, jolloin jää pienikokoiseksi (meidän poika painoi syntyessään 2870g, 48cm, syntyi rv 39 3). Synnytyksen aikana pojan syke laski mun supistusten aikana niin että kävi välillä jopa alle 60:n, tästä napanuorasta johtui sekin.
Olipa tosiaan suojelusenkeleitä matkassa! Poika syntyi myös napanuora kaulan ympärille kiertyneenä, ja mä sain synnytyksen aikana infektion ja korkean kuumeen (lapsivesien menosta lähes vrk, kun poika syntyi)ja lopussa poju kakkasi lapsiveteen, onneksi ei kerennyt niellä sitä paljon... Täytyy siis kiittää korkeampaa tahoa, että näin hyvin selvittiin ja meillä on terve poika =)
Mutta kysymykseni siis kuuluisi onko täällä muilla ollut kalvokiinnitteinen napanuora, ja onko seuraavia raskauksia seurattu sen jälkeen tarkemmin? Oliskohan sektio ollut turvallisempi synnytystapa?? Itse en välttämättä haluaisi kokea vastaavaa yllätystä enää toista kertaa...
Pojan painokäyrää kyllä seurattiin raskauden aikana, koska oli pienikokoinen koko ajan. Kasvoi käyrän alareunassa. Kalvokiinnitteistä napanuoraa ei havaittu tutkimuksissa.(ilmeisesti sen havaitseminen on vaikeaa)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän esikoisella oli kalvokiinnitteinen napanuora. Hän syntyi rv25 pienikokoisena ja kuolleena. Kuoli siis kohtuun. Toinen lapsemme syntyi terveenä ja elinvoimaisena. Toista raskauttamme seurattiin tarkasti, mutta ei niinkään kalvokiinnitteisen napanuoran takia vaan esikoisen kuoleman takia. Haluttiin tehdä kaikki, että toinen raskaus olisi turvallisempi. Kalvokiinnitteisyys ei ole uusiutuvaa, mutta luulen, että jos peloista kertoo, saa erityistarkkailua seuraavassa raskaudessa. Kalvokiinnitteisyys ei myöskään näy ultrassa, vain napanuoran toimintaa voi seurata.
sulle "Kokemusta on" ja otan osaa esikoisesi kuolemaan :( On oikeastaan hyvä etten raskauden aikana tiennyt napanuoran kalvokiinnitteisyydestä, silloinhan olisin vain koko ajan hermoillut että vastaavaa tapahtuu.. Todennäköisyys siis sille että näin käy uudestaan on hyvin pieni..? Silti tästä jäi pieni pelko puseroon, etenkin kun synnytys oli muutenkin rankka.
Mulla kävi niin, että synnytyksen jälkeen kohdusta tuli ulos pelkkä napanuora. Istukka jäi kohtuun eikä kätilö saanut sitä painelemalla irti. Paikalle kutsuttiin lääkäri, joka "runnoi" istukan varmoin ottein irti mun hörppiessä vahvasti ilokaasua. Muuten istukka olisi pitänyt irrottaa leikkaamalla.
Meille sanottiin, että kalvokiinnitteinen napanuora on rakennevika, joka ei periydy. Kyse on huonosta tuurista, jos se tulee seuraavallekin lapselle. Myös minulla jäi istukka kohtuun, mutta se ei lähtenyt edes lääkärin avustuksella vaan jouduin nukutukseen ja kaavintaan. Se voi sen sijaan tapahtua uudestaankin. Siihen seuraavassa synnytyksessä varauduttiin niin, että sain heti lapsen syntymän jälkeen jonkin pistoksen, joka auttoi kohdun supistelua ja istukka tuli helpommin ulos. Tuota istukkaa jännitin seuraavassakin raskaudessa, napanuoraa en osannut pelätä yhtään.
Vaikka miten varautuis kaikkeen ni elämä on näköjään yllätyksiä täynnä.. ja välillä hurjan pienestä kiinni! Mä en olisi tällaista edes kuvitellut, omalla äidilläni on ollut neljä raskausmyrkytystä (ja mm. mun synnytyksessä häneltä ei irronnut istukka..) eli sellaista pelkäsin omalla kohdallakin enemmän. Tällaisen mahdollisuudesta en edes tiennyt (mikä on ehkä hyvä). Haaveissa kuitenkin olisi toinen lapsi, joten ihan hyvä tietää, että tämä ainakaan tuskin toistuu. Toisaalta toivon että joskus tulevaisuudessa tää kalvokiinnitteisyys voitais todeta edes ennen synnytystä, onhan se kuitenkin riski!