Kaipailisin kommentteja "sinkku-odottajilta". Miten on pärjännyt raskausajan ja myöhemmin lapsen kanssa yksin??
Itse seurustelin kuusi vuotta mieheni kanssa mutta suhde oli yhtä vuoristorataa. Nyt tulin täysin odottamatta raskaaksi ja erosin miehestä. Miehen käytös on niin arvaamatonta etten vaan uskalla jatkaa saman katon alla hänen kanssa koska ikinä ei voi tietää mitä mies tekee.
Raskaus on aivan alkuvaiheessa ja monet vaihtoehdot on käynyt mielessä mutta lapsen haluan pitää. Jos joku on ollut samassa tilanteessa tai on tällä hetkellä niin olisi mukava jos kertoilisi kuulumisia...=)
Itse seurustelin kuusi vuotta mieheni kanssa mutta suhde oli yhtä vuoristorataa. Nyt tulin täysin odottamatta raskaaksi ja erosin miehestä. Miehen käytös on niin arvaamatonta etten vaan uskalla jatkaa saman katon alla hänen kanssa koska ikinä ei voi tietää mitä mies tekee.
Raskaus on aivan alkuvaiheessa ja monet vaihtoehdot on käynyt mielessä mutta lapsen haluan pitää. Jos joku on ollut samassa tilanteessa tai on tällä hetkellä niin olisi mukava jos kertoilisi kuulumisia...=)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, yksin täälläkin raskaana ollaan ja sama kuin sinulla, että lapsen haluan pitää. Itse en tullut odottamatta raskaaksi, vaan tahallaan en ehkäissyt millään tavalla ja ilman miestä siis alkaa pian raskausviikko 30.
heihei! mulla tilanne on sellane et esikoisen isä ei oo pitäny yhteyttä eikä osallistunu pojan elämään millää lailla,jätkä tulee syksyllä kolme. ja nyt odotan toista vauvaa rv 18,isä kyllä lupasi viikonloppu isäksi muttei halunnut kanssani jatkaa yhdessä. yksin olen ja Yritän pärjäillä jatkossa,hyvin se ensimmäisenkin kanssa on sujunut niin miksei toisenkin.
Moi
Minä olen myös yksin ja totaalisesti sillä lapsen isovanhemmat asuu 1000 km päässä eli näkeminen tulee olemaan aika vähäistä. laskettuaika minulla on 13.12 eli pitkä odotus on vielä edessä. Lapsen isä kyllä asuu samala kylällä mutta eipä sitä tunnu kiinnostavan... :(
Tulin raskaaksi varatulle miehelle, jolle olin ns. "toinen nainen" 1,5 vuotta. Arvatenkin odotan yksin. Ollaan oltu jonkinverran tekemisissä raskausuutisen jälkeenkin, mutta kyllä mun ja lapsen on mentävä tätä elämää eteenpäin ihan kahdestaan. Välillä on tosi tosi yksinäistä ja hirveitä ahdistuskohtauksia, mutta kuitenkin olen superonnellinen tästä vauvasta. Paljon on ajattelemisen aihetta sen suhteen, selvitetäänkö isyys, mikä lapsen kannalta paras ratkaisu...
Tsemppiä muille yksinäisille odottajille!
tottakai sen isän pitää tunnustaa isyytensä! mieti nyt vaikka lapselle tulevaa perintöä myöhemmin tms... lapsen etua ajatellen hei !!!