Ystäviä oli,mutta ei enää?

Palstalle kirjoittaa moni nuori tai nuoruudesta saakka yksinäinen,jolle ei ole siunaantunut ystävyyssuhteita.

Mutta entäs ne,joilla on joskus ollut ystäviä,mutta syystä tai toisesta ystävät ovat kadonneet ja yksiäisyys vaivaa?

Oma tarinani on sellainen,että nuoruudessa oli riittävästi ystäviä.Ja samoin lähes koko aikuisuuden ajan oli ystäviä.
Ongelmat alkoivat vasta myöhemmin,kun eräänlainen lokeroituminen alkoi muodostumaan.Jotkut ihmiset vain alkoivat pitämään tiiviimpää ystävyttä;alkoivat kutusumaan toisiaan kylään ja muualle.Itse huomasin jääneeni tässä vaiheessa ulkopuolelle:joku kutsui joskus harvoin jonnekin ja sitten ei enää kukaan.

Nykyisin saanki sopia tapaamisia lähinnä itseni kanssa,samoin lomamatkoilla ei ole mutta seuraa,kuin minä.
Asia,joka myös tekee vaikeaksi tutustua uusiin ihmisiin on se,että on lähes mahdoton ryhtyä rupattelemaan ennestään tuntemattomien kanssa.Ei siis ole pelkoa,että yksin lomaillessakaan tutustuisi kehenkään.
3961
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Et ole ainoa tuohon lokeroon joutunut, vaikka tuttavia olisikin jonkin verran varsinaiset ystävät ovat omissa oloissaan. Ystävyyttä pitää kyllä hoitaa muuten se muuttuu hyvänpäivän tuttavuudeksi.

Äänestä

On totta, että aikuisena on vaikea solmia uusia ystävyyssuhteita. Mutta mitä jos kokeilisit etsiä samassa tilanteessa olevia vaikkapa netin seuranhakupalstojen kautta? Monissa keskustelupalstoissakin on yleensä joku kaveri/deittiosio, johon voi jättää ilmoituksensa. Älä luovuta!

Äänestä

Iso osa ystävistä katosi pikkuhiljaa vuosien varrella.Ylä-asteen lopussa ja lukion alussa kaikkilla ystävillä alkoi olla tuttuja oman asuinpaikkakuntansa ulkopuolelta sekä omissa harrastepiireissä,joiden kanssa he alkoivat viettää vapaa-aikaansa.Opintojen jälkeen yhteydenpito väheni pikkuhiljaa ja lopulta katosi kokonaan...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ei ketään kirjoitti:

Palstalle kirjoittaa moni nuori tai nuoruudesta saakka yksinäinen,jolle ei ole siunaantunut ystävyyssuhteita.

Mutta entäs ne,joilla on joskus ollut ystäviä,mutta syystä tai toisesta ystävät ovat kadonneet ja yksiäisyys vaivaa?

Oma tarinani on sellainen,että nuoruudessa oli riittävästi ystäviä.Ja samoin lähes koko aikuisuuden ajan oli ystäviä.
Ongelmat alkoivat vasta myöhemmin,kun eräänlainen lokeroituminen alkoi muodostumaan.Jotkut ihmiset vain alkoivat pitämään tiiviimpää ystävyttä;alkoivat kutusumaan toisiaan kylään ja muualle.Itse huomasin jääneeni tässä vaiheessa ulkopuolelle:joku kutsui joskus harvoin jonnekin ja sitten ei enää kukaan.

Nykyisin saanki sopia tapaamisia lähinnä itseni kanssa,samoin lomamatkoilla ei ole mutta seuraa,kuin minä.
Asia,joka myös tekee vaikeaksi tutustua uusiin ihmisiin on se,että on lähes mahdoton ryhtyä rupattelemaan ennestään tuntemattomien kanssa.Ei siis ole pelkoa,että yksin lomaillessakaan tutustuisi kehenkään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu