Terveyttä!
Luin tuossa juuri läpi nuo mun vanhat postaukset jostain vuoden-puolentoista takaa. Mulla on kerrankin jotain positiivista kirjoittaa teille tänne. Jos joku haluu taustat tietää niin lukekoot mun vanhat postaukset.
Pointtina se, että nyt tulee vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta pääosin toipuneen miehen tarinaa...
Kun aloitin tänne kirjoittelu niin olin TODELLA syvällä oman pääni kanssa. Kävin vuoden päivät terapiassa ja söin lääkkeitä apaut saman määrän kun Suomen sotilaille syötettiin jatkosodan aikana (lue: PALJON). Mun hoidon alun lääkekokeiluiden jälkeen kun löydettiin vihdoin sellainen yhdistelmä joka toimi, niin vähitellen alkoi päivä paistaa ulostekasan sisätiloihin. Se pitää kuitenkin mainita, että söin satoja bentsoja yms. ennenkuin lekuri vihdoin sai viilattua napit oikeiksi.
Se minkä takia kirjoitan tänne on se, että mä taisin jumalauta ottaa jonkinsortin voiton mun pahoinvoinnista. Siis mä en sitä tietenkään tehnyt yksin vaan mulla oli psykiatrisen hoitohenkilökunnan asiantunteva tietämys mun apuna. Hyvät lääkkeet, liikunta ja ennen kaikkea PUHETERAPIA, osoittautuivat toimivaksi yhdistelmäksi mun kohdalla.
Ja vitut! Ei tää ollu se syy miks kirjoitan tänne. Syy on se, että joku ihminen voi lukee mun vuoden takaisista posteista, että missä mennään ja nyt mä yritän valottaa nykytilannetta. Eli jos joku mun vanhojen tekstien perusteella pystyy jollain tasolla samaistumaan meikäläiseen niin kyllä sullakin on toivoa ja EI PELKÄSTÄÄN TOIVOA vaan todellinen mahdollisuus hoitaa ittes kuntoon!
Tällä hetkellä seurustelen vakavasti, kohta vuos täynnä ja asutaan kimpassa. Jostain helvetistä mäkin sain kaivettua esiin vihdoin sen tyypin joka pystyy keskustelemaan ja olemaan naisten kanssa....
Noh, loppukaneetiksi: Lue täältä muiden kokemuksista, mutta älä ota onkeesi liian paljon vaan hakeudu oikeaan hoitoon. Et sä siitä mitään hullun leimaa saa. Se joka menee hoitoon hakemaan apua itselleen ei ole se luovuttaja. Luovuttaja on se, joka vetää ittensä kiikkuun sen takia kun ei ollut selkärankaa pyytää apua. Se siitä. Kiitos kaikille, jotka ikinä kommentoitte mun juttuja. Kaikesta oli apua, niin positiivisesta kuin negatiivisestakin. JAKSAMISTA. ÄLKÄÄ JÄÄKÖ YKSIN ONGELMIENNE KANSSA, MAAILMA ON TÄYNNÄ IHMISIÄ , JOTKA KUUNTELEE JA JOPA AUTTAA!!!
KIITOS TEILLE KAIKILLE SYDÄMENI POHJASTA!!!
-A breathing man-
Luin tuossa juuri läpi nuo mun vanhat postaukset jostain vuoden-puolentoista takaa. Mulla on kerrankin jotain positiivista kirjoittaa teille tänne. Jos joku haluu taustat tietää niin lukekoot mun vanhat postaukset.
Pointtina se, että nyt tulee vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta pääosin toipuneen miehen tarinaa...
Kun aloitin tänne kirjoittelu niin olin TODELLA syvällä oman pääni kanssa. Kävin vuoden päivät terapiassa ja söin lääkkeitä apaut saman määrän kun Suomen sotilaille syötettiin jatkosodan aikana (lue: PALJON). Mun hoidon alun lääkekokeiluiden jälkeen kun löydettiin vihdoin sellainen yhdistelmä joka toimi, niin vähitellen alkoi päivä paistaa ulostekasan sisätiloihin. Se pitää kuitenkin mainita, että söin satoja bentsoja yms. ennenkuin lekuri vihdoin sai viilattua napit oikeiksi.
Se minkä takia kirjoitan tänne on se, että mä taisin jumalauta ottaa jonkinsortin voiton mun pahoinvoinnista. Siis mä en sitä tietenkään tehnyt yksin vaan mulla oli psykiatrisen hoitohenkilökunnan asiantunteva tietämys mun apuna. Hyvät lääkkeet, liikunta ja ennen kaikkea PUHETERAPIA, osoittautuivat toimivaksi yhdistelmäksi mun kohdalla.
Ja vitut! Ei tää ollu se syy miks kirjoitan tänne. Syy on se, että joku ihminen voi lukee mun vuoden takaisista posteista, että missä mennään ja nyt mä yritän valottaa nykytilannetta. Eli jos joku mun vanhojen tekstien perusteella pystyy jollain tasolla samaistumaan meikäläiseen niin kyllä sullakin on toivoa ja EI PELKÄSTÄÄN TOIVOA vaan todellinen mahdollisuus hoitaa ittes kuntoon!
Tällä hetkellä seurustelen vakavasti, kohta vuos täynnä ja asutaan kimpassa. Jostain helvetistä mäkin sain kaivettua esiin vihdoin sen tyypin joka pystyy keskustelemaan ja olemaan naisten kanssa....
Noh, loppukaneetiksi: Lue täältä muiden kokemuksista, mutta älä ota onkeesi liian paljon vaan hakeudu oikeaan hoitoon. Et sä siitä mitään hullun leimaa saa. Se joka menee hoitoon hakemaan apua itselleen ei ole se luovuttaja. Luovuttaja on se, joka vetää ittensä kiikkuun sen takia kun ei ollut selkärankaa pyytää apua. Se siitä. Kiitos kaikille, jotka ikinä kommentoitte mun juttuja. Kaikesta oli apua, niin positiivisesta kuin negatiivisestakin. JAKSAMISTA. ÄLKÄÄ JÄÄKÖ YKSIN ONGELMIENNE KANSSA, MAAILMA ON TÄYNNÄ IHMISIÄ , JOTKA KUUNTELEE JA JOPA AUTTAA!!!
KIITOS TEILLE KAIKILLE SYDÄMENI POHJASTA!!!
-A breathing man-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipas upeeta lukea että joku tulee kertomaan kuinka on saanut apua täältäkin ja elämä on muuttunut.
Todella hineoa olisi että ne kirjoittajat jotka ovat päässeet ahdistuksesta avaralle muistaisivat olla tukihenkilöitä heille jotka kamppailevat jaksamisesta edes seuraavan tuntiin .
Yksikin kirjoitus voi auttaa .
Eihän tämä paljoa maksa kun hetken viipyy koneella ja myötäelää lähimmäisen tuskaa,sekä iloakin kuten nyt sinun iloosi voi yhtyä koko sydämestä .Sittenkin pilvien takana on valoa !
raamattusivuilta! En viitsi kirjoittaa nimmarilla, ettei jää galleriaan ihmeteltäväksi. En saanut vieläkään unta, olen surullinen siitä pienen Englan kohtalosta täällä ruotsissa ja aina vain tulevat ne kasvot mieleen kun yritän nukkua.
Mieheni on kalareissulla Norjan lapissa ja olen sellainen herkkä ja säikky ihminen. Mutta halusinkin kiittää siitä ihanasta runosta, joka sinulla oli siinä galleriassasi. Kun luin sen se lohdutti niinpaljon että luulen, että nyt saan unenpäästä kiini. Kiitos sinulle mejuu! Terveisin.S-I.
hyvä että sinut on parannettu, minua ei voi lääkkeet parantaa koska olen tehnyt mitä olen joita ei voi koskaan korjata.
MAAILMANLOPPUA ODOTELLESSA!!!