Hei!
Kirjoitukseni on sen verran poikkeuksellinen että joku voi luulla sitä provoksi. Se ei ole sitä. Koska arvaan miesten/isien kannanotot, pyydän teidän näkökulmaa asiaan kun äitejä/naisia olette. En tiedä saisinko kirjoittaa tänne puolelle mutta muutakaan ei ole.
Olen nyt 35-kaveri. 27-vuotiaana minulla alkoi suhde 46-vuotiaaseen mieheen. Aloite tuli miehen puolelta. Hän houkutteli minut hotellihuoneeseen ja heräsin siellä krapulassa. En tässä viitsi kertoa mihin. Arvannette. Nyt mies on 53-vuotias.
Mies pommitti minua viesteillä joissa hän kertoi rakkaudestaan minuun, kuinka olen hänelle kaikkein tärkein ja rakkain, kuin oma poika. Hän puhui tulevasta yhteisestä elämästä, kuinka hän pystyy huolehtimaan kaikesta, osti lahjoja, vei syömään kalleimpiin ravintoloihin ja tätä tyyliä. Tottakai olisin kiinnostunut ja rakastuin häneen. Todennäköisesti tässä vaiheessa mies oli bi-seksuaali.
Päätimme muuttaa yhteen. Mies kertoi vaimolleen sukupuolisesta suuntautumisestaan, vaimoa jotenkin helpotti kuulla ettei kolmasosapuoli ollutkaan nainen. Jätin aimman ihmissuhteeni, se oli todella vaikeaa, itkin ja tunsin syyllisyyttä. Luotin kuitenkin mieheen sokeasti.
Mies on arvostetussa asemassa oleva lääkäri, yhteenmuuttovaiheessa hänellä oli kotona viisi lasta. Jätin siis kaiken taakseni ja muutimme yhteen. Vasta tässä vaiheessa mies kertoi vaimolleen että minä muutan miehen luo. Vaimo raivostui. Hän ilmoitti tappavansa itsensä ja lapset. Yhdessä asumistamme kesti siis ehkä viikon. Mies joi itsensä känniin, konttasi lattialla, itki ja sanoi ettei hän voi ottaa kenenkään henkeä kantaakseen. Arvasin mitä tuleman pitää. Minun olisi ehdottomasti itse pitänyt selvittää asiat myös vaimon kanssa, olin nyt tyhjän päällä, ilman asuntoa, täysin yksin.
Mies muutti takaisin vaimonsa luokse. Tapahtunut kuitattiin sillä että minä olin saanut miehen jotenkin sekaisin, noitunut hänet. Mies siis ei ollut tehnyt mitään ja eromme ratkaisisi kaiken. Mies kuittasi kaiken ostamalla minulle sohvakaluston.
Mies ei kuitenkaan luopunut minusta. Viestit jatkuivat, samantyylisinä kuin aiemminkin. Eli vaimon pettäminen jatkui. Sitä on kestänyt nyt kahdeksan vuotta. Asemani on ollut hyvin ei toivottava ja se johti vuosia sitten vakavaan masennukseen, ahdistukseen ja lääkehoitoon. Pääsin yksityiselle psykologille pari vuotta sitten. Mies jatkaa edelleen yhteydenpitoa, tapaamme silloin tällöin, myös seksi on kuvioissa. Mies myös tyydyttää itseään puhelimessa kun puhun hänelle ihan tavallisista asioista. Jo ääneni riittää. Se ei tunnu hyvältä.
Psykologi on kartoittanut ongelmani ja se on juuri tämä tarina. Hän kehoittaa ehdottomasti päästämään irti, jättämään miehen. Mies on lähettänyt minulle jo vuosia 100e kuussa "korvaukseksi" pahoista teoistaan. Psykologi neuvoo jatkossa kieltäytymään niistä, tälläkeinoin mies pitää minua yhä "reservissään", sitoo minua tilanteessa pysymiseen. Satasen tarpeessa en ole. Vaimo ei edelleenkään tiedä mitään, olen suojellut miestä kaikki nämä vuodet, tyydyttänyt hänen tarpeensa, ollut hänelle "henkireikä", kuten hän itse asian ilmaisee.
Aika on kulunut, miehen lapset yhtä lukuunottamatta ovat muuttaneet kotoa. Nuorin on siirtynyt jo ala-asteelta lukioon. Kaksi muuta lasta on saamassa omia lapsia. Oma tilanteeni on samassa vaiheessa kuin kahdeksan vuotta sitten.
Psykologi sanoo miehen olevan taitava peluri. Hänen mukaansa mies on käyttänyt minua vain hväkseen kahdeksan vuotta. Samoin vaimoaan; saanut täyden ylläpidon, perhekulissit asemansa ympärille. Vaimo vahtii miestään sairaalloisesti, syystäkin. En tajua miten olen suostunut kahdeksan vuotta roikkumaan tässä tilanteessa.
Psykologi sanoo että näitä tapauksia on ollut ennenkin, hän puhuu "Auervaara-ilmiöstä", tilanteessa jossa nainen (tässä tapauksessa mies) uskoo kaiken mitä mies sanoo, senkin jälkeen kun on paljastunut että hän on huijari.
Sitten varsinaiseen kysymykseen: en enää, psykologin ansiosta ehkä, viitsi/jaksa ylläpitää miehen valhemaailmaa. Onko oikein että ilmoitan miehen vaimolle mitä on tapahtunut ja kerron totuuden? Tiedän että minun ja miehen välinen suhde päättyy tähän, sitä psykologi haluaisikin.
Omasta mielestäni vaimolla olisi oikeus tietää mitä mies koko ajan puuhaa. Jos hän sen jälkeen haluaa edelleen miehen kanssa olla, ainakin hän tietää mikä on totuus ja voi sen hyväksyä tai olla hyväksymättä. Vaimolla ei ole hätää, yleensä näissä tapauksissa jos ero tulee mies jättää koko omaisuuden suoraan vaimolle ja lapsileen. Mitään hyötyä en siis erosta saisi enkä todellakaan halua.
Vai olisiko parempi antaa vaimon edelleenkin jäädä tietämättömyyteen ja valheiden verkkoon? Olen käynyt miehelle jo liian vanhaksi, hänen fantasiansa ovat menneet nuorempiin ja nuorempiin aina sairaalloiseksi saakka. Internet mahdollistaa sen.
Sen myötä miehellä ja vaimollakaan ei enää ole seksielämää. Miestä kun kiihoittaa nykyjään hyvin, hyvin nuoret pojat joiden hyväksikäytöstä hän unelmoi. Näitä fantasiota joudun puhelimessa kuuntelemaan.
Eli lähetänkö vaimolle jossain vaiheessa kirjeen ja kerron hänelle totuuden. Mies ei sitä koskaan kerro ja ottaa jälkeeni uuden pojan, varmasti hyvin nuoren rahan voimalla lelukseen. Vaimo eläisi näin ollen loppuikänsä valheissa?
Olisin kiitollinen tässä vaiheessa mitä naiset/äidit tilanteesta ovat. Onko vaimolla oikeus tietää?
Kirjoitukseni on sen verran poikkeuksellinen että joku voi luulla sitä provoksi. Se ei ole sitä. Koska arvaan miesten/isien kannanotot, pyydän teidän näkökulmaa asiaan kun äitejä/naisia olette. En tiedä saisinko kirjoittaa tänne puolelle mutta muutakaan ei ole.
Olen nyt 35-kaveri. 27-vuotiaana minulla alkoi suhde 46-vuotiaaseen mieheen. Aloite tuli miehen puolelta. Hän houkutteli minut hotellihuoneeseen ja heräsin siellä krapulassa. En tässä viitsi kertoa mihin. Arvannette. Nyt mies on 53-vuotias.
Mies pommitti minua viesteillä joissa hän kertoi rakkaudestaan minuun, kuinka olen hänelle kaikkein tärkein ja rakkain, kuin oma poika. Hän puhui tulevasta yhteisestä elämästä, kuinka hän pystyy huolehtimaan kaikesta, osti lahjoja, vei syömään kalleimpiin ravintoloihin ja tätä tyyliä. Tottakai olisin kiinnostunut ja rakastuin häneen. Todennäköisesti tässä vaiheessa mies oli bi-seksuaali.
Päätimme muuttaa yhteen. Mies kertoi vaimolleen sukupuolisesta suuntautumisestaan, vaimoa jotenkin helpotti kuulla ettei kolmasosapuoli ollutkaan nainen. Jätin aimman ihmissuhteeni, se oli todella vaikeaa, itkin ja tunsin syyllisyyttä. Luotin kuitenkin mieheen sokeasti.
Mies on arvostetussa asemassa oleva lääkäri, yhteenmuuttovaiheessa hänellä oli kotona viisi lasta. Jätin siis kaiken taakseni ja muutimme yhteen. Vasta tässä vaiheessa mies kertoi vaimolleen että minä muutan miehen luo. Vaimo raivostui. Hän ilmoitti tappavansa itsensä ja lapset. Yhdessä asumistamme kesti siis ehkä viikon. Mies joi itsensä känniin, konttasi lattialla, itki ja sanoi ettei hän voi ottaa kenenkään henkeä kantaakseen. Arvasin mitä tuleman pitää. Minun olisi ehdottomasti itse pitänyt selvittää asiat myös vaimon kanssa, olin nyt tyhjän päällä, ilman asuntoa, täysin yksin.
Mies muutti takaisin vaimonsa luokse. Tapahtunut kuitattiin sillä että minä olin saanut miehen jotenkin sekaisin, noitunut hänet. Mies siis ei ollut tehnyt mitään ja eromme ratkaisisi kaiken. Mies kuittasi kaiken ostamalla minulle sohvakaluston.
Mies ei kuitenkaan luopunut minusta. Viestit jatkuivat, samantyylisinä kuin aiemminkin. Eli vaimon pettäminen jatkui. Sitä on kestänyt nyt kahdeksan vuotta. Asemani on ollut hyvin ei toivottava ja se johti vuosia sitten vakavaan masennukseen, ahdistukseen ja lääkehoitoon. Pääsin yksityiselle psykologille pari vuotta sitten. Mies jatkaa edelleen yhteydenpitoa, tapaamme silloin tällöin, myös seksi on kuvioissa. Mies myös tyydyttää itseään puhelimessa kun puhun hänelle ihan tavallisista asioista. Jo ääneni riittää. Se ei tunnu hyvältä.
Psykologi on kartoittanut ongelmani ja se on juuri tämä tarina. Hän kehoittaa ehdottomasti päästämään irti, jättämään miehen. Mies on lähettänyt minulle jo vuosia 100e kuussa "korvaukseksi" pahoista teoistaan. Psykologi neuvoo jatkossa kieltäytymään niistä, tälläkeinoin mies pitää minua yhä "reservissään", sitoo minua tilanteessa pysymiseen. Satasen tarpeessa en ole. Vaimo ei edelleenkään tiedä mitään, olen suojellut miestä kaikki nämä vuodet, tyydyttänyt hänen tarpeensa, ollut hänelle "henkireikä", kuten hän itse asian ilmaisee.
Aika on kulunut, miehen lapset yhtä lukuunottamatta ovat muuttaneet kotoa. Nuorin on siirtynyt jo ala-asteelta lukioon. Kaksi muuta lasta on saamassa omia lapsia. Oma tilanteeni on samassa vaiheessa kuin kahdeksan vuotta sitten.
Psykologi sanoo miehen olevan taitava peluri. Hänen mukaansa mies on käyttänyt minua vain hväkseen kahdeksan vuotta. Samoin vaimoaan; saanut täyden ylläpidon, perhekulissit asemansa ympärille. Vaimo vahtii miestään sairaalloisesti, syystäkin. En tajua miten olen suostunut kahdeksan vuotta roikkumaan tässä tilanteessa.
Psykologi sanoo että näitä tapauksia on ollut ennenkin, hän puhuu "Auervaara-ilmiöstä", tilanteessa jossa nainen (tässä tapauksessa mies) uskoo kaiken mitä mies sanoo, senkin jälkeen kun on paljastunut että hän on huijari.
Sitten varsinaiseen kysymykseen: en enää, psykologin ansiosta ehkä, viitsi/jaksa ylläpitää miehen valhemaailmaa. Onko oikein että ilmoitan miehen vaimolle mitä on tapahtunut ja kerron totuuden? Tiedän että minun ja miehen välinen suhde päättyy tähän, sitä psykologi haluaisikin.
Omasta mielestäni vaimolla olisi oikeus tietää mitä mies koko ajan puuhaa. Jos hän sen jälkeen haluaa edelleen miehen kanssa olla, ainakin hän tietää mikä on totuus ja voi sen hyväksyä tai olla hyväksymättä. Vaimolla ei ole hätää, yleensä näissä tapauksissa jos ero tulee mies jättää koko omaisuuden suoraan vaimolle ja lapsileen. Mitään hyötyä en siis erosta saisi enkä todellakaan halua.
Vai olisiko parempi antaa vaimon edelleenkin jäädä tietämättömyyteen ja valheiden verkkoon? Olen käynyt miehelle jo liian vanhaksi, hänen fantasiansa ovat menneet nuorempiin ja nuorempiin aina sairaalloiseksi saakka. Internet mahdollistaa sen.
Sen myötä miehellä ja vaimollakaan ei enää ole seksielämää. Miestä kun kiihoittaa nykyjään hyvin, hyvin nuoret pojat joiden hyväksikäytöstä hän unelmoi. Näitä fantasiota joudun puhelimessa kuuntelemaan.
Eli lähetänkö vaimolle jossain vaiheessa kirjeen ja kerron hänelle totuuden. Mies ei sitä koskaan kerro ja ottaa jälkeeni uuden pojan, varmasti hyvin nuoren rahan voimalla lelukseen. Vaimo eläisi näin ollen loppuikänsä valheissa?
Olisin kiitollinen tässä vaiheessa mitä naiset/äidit tilanteesta ovat. Onko vaimolla oikeus tietää?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mies on selvästi sairas, pedofiili?? Kerro miehen vaimolle. Pettäminen on aivan kauhea asia. Tuo mies pitäisi saada hoitoon,ettei oikeasti ala käyttämään nuoria poikia hyväkseen...
Ja psykologi on kyllä aivan oikeassa,että tuosta tilanteesta pitää päästä pois!
Kun tiedän miten viimeksi kävi, voi olla että minut tehdään jälleen syylliseksi kaikkeen. Ja jos kerron pedofiliasta voivat he yhdessä kieltää asian ja pistää minut kertomastani oikeudelliseen vastuuseen. Eli taas olisin se paha, syyllinen. Minkään ei siis miehen toiminnassa tarvitsisi muuttua, voisin saada jopa korvausvaateet vielä päälleni. jos kerron, kerron jotenkin epäsuorasti. TOki voi olla että vaimo repii kirjeeni jo alkuteksteistä. Ehkä hän ei pohjimiltaan haluakaan tietää? Näitä asioita pyöritän ja pyöritän mielessäni. Ensi tiistaina taas psykologille jossa sitä edelleen käsitellään. Olen edistynyt sen verran että kirje vaimolle on jo valmiina. Se sisältää totuuden, mutta en millään uskalla sitä lähettää...jos soitan saatan hyvinkin saada luurin korvaani.
viestejä,joissa fantasioi noista pojista? Jos lähettelee,niin sulla on sit ainakin todisteita jos tulee jokin riitatilanne. Jos puhuu vain puhelimessa niin vähän vaikeampi.. Tietenkin puhelun nauhoitus on yksi vaihtoehto,en tiiä meneekö sit vähä liian pitkälle.. Mutta tuo on saatava loppumaan,ja mies saatva hoitoon tai jotain mikä saisi estämään hänet toteuttamasta noita fantasioitaan.
Mies ei ole kirjoittanut mitään fantasioistaan kirjallisesti, hän puhuu niistä vain kahdenkesken ja puhelimessa. Joku nauhoitus tuntuu inhottavalta. Inhottavalta tuntuu toki myös kuunnella niitä juttuja. Tunnen itseni tällöin todella huonoksi, inhottavaksi ja eritoten riittämättömäksi. Minusta on tullut hänen fantasiointinsa kuuntelija entisen tilanteeni sijaan, jossa hän selitti minun olevan kaikki hänen elämässään.
Ei hän hoitoon joudu, mitään todisteita ei ole. Meidän aiemmasta suhteestamme kyllä on mutta enpä usko että vaimo niitä haluaa. Vai haluaako? En tiedä. Tunteeni ovat olleet erittäin ristiriitaiset. Nyt asiat alkavat kallistua ilmeisesti oikeaan suuntaan. Mies sanoo nyt ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta "paitsi taivaassa". Hän kuulemma elää todellisessa maailmassa. Minusta maailma jossa hän elää ei todellakaan ole todellisuutta, sehän on puhtaasti valehtelun pohjalla. Onkohan tällaiset tilanteet yleisiäkin? Jotenkin lulisi etten ole niin uniikki. Eikö pedofiilit usein ole usein arvostetussa asemassa, naimisissa olevia, perheellisiä miehiä joista tällaista ei voisi uskoakaan. Lääkäreitä, lakimiehiä, opettajia. Ihmisiä joiden tulot mahdollistavat matkustelun ympäriinsä kun nuori uhri on löytynyt? Mies matkusteleekin, minulle ja todennäköisesti vaimolleenkin hän sanoo että matkat ovat puhtaasti työmatkoja hänen eri töitten puitteissa. Voisiko niihin jo tässä vaiheessa liittyä käytännön puuhailua? Inhottavaa. Mistä senkin tietää... Toista on vain vaikeaa syyttää ilman todisteita. saan herjaussyytteen.
En osaa selittaa tunteitani mutta luulisin etta mina kertoisin sen miehen vaimolle etta se mies himoitsee nuorempia miehia. Kylla se niin on etta varmaan saisit vihat niskaasi mutta .. yrita myos kayttaa sellaisia sanoja etta sua ei voida syyttaa kunnianloukkauksesta. En osaa selittaa syvimpia tunteitani mutta.. han on kayttanyt sua itsekkaasti omiin tarpeisiin ja nyt heittanyt sut pois kuin rukkasen. Olisin vihainen. Kertoisin vaimolle. Vaimo varmaan lyo luurin korvaan. Sanansaattaja teilataan. Mutta vmo varmaan kuitenkin sydamessaan tietaa etta puhut totta.
niin anna olla. ei se vaimo tule tota myöntämään ja käsittelemään koskaan siten kun sä psykologilla teet.
jos oot jo yrittäny kertoa asiaa eikä mene jakeluun niin anna olla. tai lähetä se yksi kirje ja sillä hyvä.
sitten keskity omaan elämään. se on viisas ohje.
mä ainakin saan luurin kiinni nopeesti ja osaan lopettaa puhelun ja saan uuden numeronkin ja salaisen sellasen tahtoessani.
eroon kyllä pääsee, se ei ole ongelma.
"Aika on kulunut, miehen lapset yhtä lukuunottamatta ovat muuttaneet kotoa. Nuorin on siirtynyt jo ala-asteelta lukioon. Kaksi muuta lasta on saamassa omia lapsia. "
Siis, miehelle on tulossa lapsenlapsia ja miehen kiinnostus on liian nurissa lapsissa! Herää ja toimi! Hyvin äkkiä helposti lähelläolevat lapset joutuvat hyväksikäytetyiksi!
Psykologisi on oikeassa, pyri irti tuosta sairasta suhtesta! Ja miehen vaimolla on oikeus tietää, sillä tuo ei ole pelkästää pettämistä vaan miehen käytös on jo hyvin lähellä pedofilia ja vaimolla on oikeus saada tietää se, jotta pystyy suojelemaan omia lapsiaan ja lastenlapsiaan!
on oikeus kuulla asiasta.
Kehottaisin kirjoittamaan asiallisen kirjeen, jossa kerrot asioista, joita hän on tehnyt ja kertonut. Ei omia päättelyitä tai teorioita pedofiliasta yms. Ihan vain mitä mies on kertonut esim. niistä nuoremmista. Vaimo saa sitten tehdä mitä lystää. Lukee kirjeen tai ei.
Jos tiedät varmasti, että mies on tehnyt jotain alaikäisille, niin siitä täytyy ilmoittaa viranomaisille.
Olet oikeassa, tämä kuulostaa keksityltä tarinalta, mutta ihan sama. Oli keksitty tai ei, pisti silti hiukan miettimään.
En tiedä onko hänellä ollut alaikäisiä. Niistä hän kertoo haaveissaan. Tilanteeni ei ole keksitty, miksi kukaan tällaista keksisi? Kirjeessä voisin mainita vaimolle kyllä että olen käynyt miehelle liian vanhaksi ja kiinnostus on siirtynyt yhä nuorempiin ja nuorempiin ja nuorempiin. Tajuaisiko hän tästä? Voi luoja mikä tilanne.
Kirjeessä voisin mainita vaimolle kyllä että olen käynyt miehelle liian vanhaksi ja kiinnostus on siirtynyt yhä nuorempiin ja nuorempiin ja nuorempiin.
V: Mitä tämä yksityiskohta vaimolle oikeastaan kuuluu? Siis tuolla seikallahan on vaan väliä sinun itsesi kannalta. Vaimoa kiinnostanee se eniten, että häntä petetään. Se, minkä ikäisten tyyppien kanssa homma tapahtuu, on vain kärpäsen paska valtameressä. Tuosta lauseesta voi tehdä pikaisen päätelmän, että kirjeesi tarkoitus on ennen kaikkea hoitaa omaa mielenterveyttäsi. Se on ihan OK. Älä kuitenkaan siinä tapauksessa mainosta, että haluat olla rehellinen vaimolle. Se on vain kirjeproggiksessa sivuseikka.
Ja vielä yksi juttu. Tiesitkö, että yleensä tuollaisten tyyppien kanssa elävät ihmiset tuntevat osansa jollakin tasolla. Sinä et ole sen lääkärimiehen ensimmäinen hoito etkä viimeinenkään. Mies on jatkanut peliänsä jo vuositolkulla sekä oppinut selittämään vaimolle touhunsa uskottavasti. Mies on huomattavasti taitavampi peluri kuin sinä, ja jos kirjeesi lähetät tms. niin hän saa kyllä puhuttua vaimolle asiat parhain päin. Sorry vaan.
olis hyvä päästä jotenkin näkemään juuri tämä kirjoittamasi teksti!
Voisin tulostaa keskustelumme kyllä kirjeen liitteeksi. Näin vaimo näkisi että olen "keskustellut" muidenkin kanssa ja näkisi teidänkin mielipiteenne. Toisaalta siinä olisi myös todisteet siitä että olen väittänyt hänen miestään pedofiiliksi ja oikeusjttu olisi valmis. Aina aiemmin sain kaikki syyt niskoilleni, mies jotenkin asettui vaimonsa rinnalle yhteistaistoon minua vastaan koska syntipukki täytyy olla että asiat voi jotenkin selittää itselleen. Niin pelkään että tässäkin asiassa käy. tai jos ero tulee niin silloinhan mies vasta onkin vapaa toteuttamaan kaikkia halujaan käytännössä. Onneksi toisaalta en ole sitä näkemässä mutta...
"Aina aiemmin sain kaikki syyt niskoilleni, mies jotenkin asettui vaimonsa rinnalle yhteistaistoon minua vastaan koska syntipukki täytyy olla että asiat voi jotenkin selittää itselleen."
Näin kirjotat. eli olet siis ennenkin saanut syyn niskoilles kun olet puuttunut asiaan. eikö kerta riitä? anna jo olla.
toi osaa kyllä vaimolleen selittää asiat parhain päin. ja vaimo tod näk tietää missä valheessa hän elää. ei siihen sinua tarvita.
jos haluat, laita se yks viesti ja kerro mitä on tapahtunu. et sä siitä mitään pedofiilisyytettä saa. laitat vaan asiaa mitä on tapahtunu ja piste. onko pakko laittaa yhteystietoja alle...??
En ota sen kummemmin kantaa asiaasi, eivätkä jutun yksityiskohdat seksitouhuineen sinänsä minua kiinnostakaan. Kysyn vain sinulta nyt kysymyksen, jota voit pohtia aivan itseksesi: Mikä on perimmäinen motiivisi totuuden kertomiselle?
Haluatko oikeasti olla rehellinen miehen vaimolle? (Eli onko tilanteessa päällimmäisenä huolenasi se, että vaimo ei tiedä totuutta.)
Vai haluatko ehkä kostaa miehelle hänen aiheuttamasi tuskat siten, että teet helvettiä hänenkin elämästään kertomalla "totuuden".
Vai toivoisitko, että mies palaa jälleen luoksesi, kun kerrot vaimolle totuuden. (Tämä ei tule toimimaan. Jos kerrot totuuden, menetät viimeisenkin mahdollisuuden tyyppiin.)
Ymmärrän hyvin kaikki syyt kertomiselle. Mutta jos kertomisen pohjimmaisin motiivi on joko kostaminen tai halu saada mies itsellesi, älä puhu silloin asiasta peitenimillä (= totuus vrt. valhe).
Pakko tuossa tilanteessa on jotakin tehdä... Aivan kamala ajatus, että viatonta lasta saatetaan käyttää hyväksi jos asialle ei tehdä mitään. Voisit kadota hänen elämästään, mutta entäs se poika joka madollisesti saattaa joutua uhriksi... Suoraan sanottuna en tiedä mitä asialle voi tehdä! Kamalaa...
"Olen käynyt miehelle jo liian vanhaksi, hänen fantasiansa ovat menneet nuorempiin ja nuorempiin aina sairaalloiseksi saakka. Miestä kun kiihoittaa nykyjään hyvin, hyvin nuoret pojat joiden hyväksikäytöstä hän unelmoi. Näitä fantasiota joudun puhelimessa kuuntelemaan."
V: Tota en huomannutkaan. Toisaalta epäilen, että onkohan tuokin nyt mustasukkaisen mielen omaa keksintöä. Sinä et ole enää poika, ja esimerkiksi 18-vuotias on ihan laillinen seksikumppani. Miten musta vähän tuntuu, että olet nyt sairastunut tuossa ihmissuhteessa niin pahasti, ettet enää erota metsää puilta. Ja mun mielestä on hyvin paradoksaalista, että kykenet arvioimaan tilannetta täällä netissä ja miettimään kaikkea rakastettusi päänmenoksi, mutta siltikin tapaat miestä. Mietihän rehellisesti omaakin rooliasi tässä kaikessa sekä sitä, mitä tässä jutussa sulle oikeastaan kuuluu.
Hän näytti minulle kahta sairasta kuvaa jotka hän oli imuroinut erään järjestelmän, joku LimeWire kautta. Toisessa oli alaston pieni poikalapsi jossain autossa ja esitteli kuvaajalle alasti itseään. Toista en muista mitä siinä oli mutta tätä samaa. Mitä ihmettä hän niitä minulle esitteli? Kuvottavaa. Eli ei ole oman mustasukkaisen mieleni tuotoksia todellakaan. Poliisi ehkä saisi jotenkin tutkittua hänen liikkeensä tuossa hakujärjestelmässä mutta kun minulla ei ole todisteita. Siinä tulisi olemaan vain sana sanaa vastaan. Ja jotenkin minulla on se käsitys että se voisi päättyä juuri niinkuin mainitsin että minusta taas tehtäisiin syyllinen. Ainoa vaihtoehto olisi todellakin nauhoittaa pari puhelua. Yksi kysyi täällä että miksi minä asiasta huolehdin. Churchill sanoi aikoinaan: "Pahan voittoon ei tarvita mitään muuta kuin se, etteivät hyvät tee mitään".
Kyllä se vaan tahtoopi niin mennä, että noissa tilanteissa sä jäät kakkoseksi. Lääkäri-ihminen vetoaa todistuksiin ja lausuntoihin, joista käy ilmi ettet käy ihan täysillä. Siis masennukset ja muut. Kun tyyppi kuulostaa patologiselta tapaukselta, niin hän osaa pelata kortit oikein loppuun asti. Sä saat mahdollisesti lisätodisteita hupsuudellesi ja pahimmassa tapauksessa joudut oikeuteen ja korvauksiin perättömistä puheista. Raha ja valta ratkaisee.
nääytti kuvia sulle ja sä kattelit. iteki olet kiinnostunu pedofiliasta siis??
mä en kattelis tommosta tyyppiä enkä sen kuvia.
paha on. mut oot säkin kun elät tossa maailmassa sen kanssa.
mmiksi tapailet sitä?????
Mikä on motiivisi totuuden kertomiselle?
olisit heti ollu rehellinen ja kertonu jo ku aloitte tapailla tai paremminkin: pysyny irti varatusta.
Käsittääkseni puhelun nauhoittamiseen tulisi aina olla nauhoitettavan (siis toisen osapuolen lupa), muuten sitä ei voida käyttää todisteena...
Kyllä puhelun saa nauhoittaa. Mikäli itse on toisena osapuolena "tallenteessa". Mikäli ei ole, ei saa. Siksi poliisit eivät saa käyttää puheluita todisteena, he kun niitä kuunnellessaan eivät ole se "toinen osapuoli". Säädös löytyy googlaamalla.
käyt poliisiasemalla keskustelemassa tilanteesta??
Koska sinähän et ole tehnyt mitään lainvastaista, mutta mieskaverisi touhut saattaisivat virkavaltaa kiinnostaakin.
Jos varaat ajan ja kerrot asian vaikka että "tutullani on tämmöinen ongelma eikä hän tiedä mitä tehdä", eli olevinaan sinä et liity juttuun, mutta olet olevinaan kaveristasi hyvin huolissasi. Siis jos et uskalla "omaan piikkiin" juttuasi heti ottaa.
Jos asia ei etene mihinkään suuntaan tai jos koet että sieltä ei tulisi mitään apuja niin sitten mietit uuden etenemistavan.
Tuolla tavalla minä aloittaisin.
Viimeiseen kysymykseen vastaisin, että kyllä vaimolla on oikeus tietää..toinen juttu on sitten kannattaako sen olla juuri sinä joka tämän totuuden kerrot.
Ihmissuhdeongelmia paljon kokeneena voin sanoa, että anna olla, älä kirjoita kirjettä, älä ole juuri se joka kertoo vaimolle. Hänelle kyllä selviää miehen petollisuus, jos selviää. Ole ylpeä ja keskity vain itseesi ja omiin tuntemuksiisi. Älä kanna huolta miehen vaimosta.
Tärkeintä kaiken keskellä olet juuri sinä itse! Sinun olisi parasta irtisanoutua koko suhteesta ja heti. Mies ei ole tosiaan ihan terve. Älä anna hänen sotkea sinun elämääsi enää yhtään enempää. Näytä kuka määrää nyt.
itsesi vuoksi olisi aika hyvä varmasti kertoa missä mennään. Mies ainakin joutu silloi tekemään ratkaisun. Mutta oletko valmis aloittamaan kaiken uudelleen hänen kanssaan vai ilman häntä? Vaimoltakaan tuskin kiitosta saat...
Mutta siis jotta oma elämäsi kenties hieman helpottuisi niin kerro ihmeessä. Its ekyllä muuttaisin ja katoaisin miehen ulottuvilta pois ja etsisin uuden ihmissuhteen jossa olisin tasa-arvoisessa asemassa toisen kanssa. Ei helppoa, tiedetään..
Ei käy, etsiköön toisen uhrin verkkoihinsa. Kuka tuollaiseen ihmiseen voisi luottaa? Ja mitä minä hänen kanssaan tekisin? Ei hän halua ihmissuhdetta vaan jotain muuta, sairasta.
vain teet kaikkesi että pääset moisesta eroon! Kaikki keinot on sallittuja sodassa ja rakkaudessa ja nyt siis ollaan siinä sodassa?
Ensin vanha suhde selväksi ja sitten uutta onnea etsimään. Tosin eipä kannata hätäillä niin että saa elämän järjestykseen ja oman pään ajatukset kirkkaaksi.
Niin vielä puolison näkökulmaa. Itse en ole anteeksiantavaa tyyppiä eli meillä mies olisi lentänyt kerrasta olipa se suhde kehen tahansa. Eihän sillä ole väliä kumpa asukupuolta se toinen partneri on! Kysehän on parisuhteen pettämisestä ja luottamuksen rikkomisesta! Itseasiassa ehkä olisi vielä höynäytetympi olo tuossa tilanteessa kuin perinteisemmässä seikkailussa. Onhan sitä aina helpompi ymmärtää jos toinen on kauniimpi tai fiksumpi, mutta miten työstää sitä, että sillä on eri vehkeet?
Lapsille tuo tule eolemaan raju tilanne jos se heille selviää. Yksi tuttavani sai hiljakkoin tietää, että isänsä seurusteleekin miehen kanssa ja kyllä oli pitkään sekaisin siitä. Ei se homous tms vaan se, että läheisestä ihmisestä paljastui uusi salainen puoli ja ennen kaikkea se salailu, joka kaikkeen liittyi! Tai valehtelu joka siihen liittyi...
Tilanteessasi ei taida olla kuin parempaa luvassa?!!
teksti ihan samanlaista kun silläkin
En ole millään toisella nimimerkillä, saat epäillä mitä haluat.
vaimolla on oikeus tietää, mutta onko hänellä halua siihen? ehkä hän tietää jo, ei vain halua tietää. yksi ihmisen suojausmekanismeista on asioiden kieltäminen, ja epäilen että hänen vaimonsa jollain tasolla tietääkin millainen hänen miehensä on, hän ei vain tunnusta sitä itselleen.
on todella vaikeaa sanoa pitäisikö sinun lähettää kirjoittamasi kirje tälle naiselle, itse uskoisin lähettäväni, ja myös haluaisin sen saada.
jos miehen vaimo valitsee elämän valheessa, hän voi jatkaa sitä, miehensä avustuksella, kirjeen saatuaankin. voi olla että sosiaalinen status, jonka miehen vaimona olo hänelle tuo, on jotain mitä hän ei halua menettää. syitä on niin monia, sellaisia joita en osaa edes kuvitella.
sinun kannaltasi kirjeen lähettäminen voisi olla juuri se teko, jolla irrottaudut tästä pitkään jatkuneesta hyväksikäytöstä, narrina olosta, ja jonka jälkeen voit lopullisesti päästää irti ja siirtyä eteenpäin, kohti parempaa tulevaisuutta. toisaalta se voi olla vain pelkkä alhainen kosto jolla yrität saada muut kärsimään kuten olet itse kärsinyt. kun olet selvittänyt motiivisi aikomukseen lähettää kirjeesi, tiedät myös mitä sinun pitää tehdä, tehdäksesi mielestäsi oikein.
mutta tämä miehen kiinnostus nuorempia miehiä kohtaan, ymmärsin siitä valokuva-episodista, että ihan lapsia, ei ole enää ainoastaan sinun ja tämän miehen/ miehen ja vaimonsa välinen asia. se koskettaa muitakin ihmisiä, ei tarvitse syylistyä lapsen hyväksikäyttöön tehdäkseen rikoksen, valokuvat riittävät. voi olla että alkuun sinusta yritetään tehdä syntipukki, laittaa arvostetun tohtorismiehen sana "epävakaan ja mustankipeän" rakastetun sanaa vastaan, mutta tutkintaan siitä saa aiheen. ja jos hänellä taipumusta tällaiseen on, tulee se varmasti ilmi jossain tutkinnan vaiheessa, ei hänen fantasiansa yhteen valokuvaan rajoitu, vaan niitä on varmasti useampiakin. esim. liikennettä hänen tietokoneeltaan voidaan jäljittää helpolla.
Churchill oli oikeassa! jos et kirjettä lähettäisikään, mene kertomaan tietosi viranomaisille.
Hei; tekstisi on aivan kuin erityistason psykologini suusta. Juuri tuosta "irrottautumisesta" hänkin on puhunut. Tästähän mainitsin alkuviestissäni.
On sairasta, siis oikeasti sairasta roikkua tällaisessa järjettömässä suhteessa, mutta psykologi sanoi ettei se ole hänelle mitenkään uutta. Naisia on huiputettu näin ennenkin, tunnetuin niistä joku Auervaara-tapaus, siinä tosin taitavan manipuloijan päätavoite oli pumpata naisilta rahat. Ja vaikka mies oli paljastunut huijariksi ja kaikki valheeksi, roikkuivat naiset hänessä edelleen, mieli oli jo manipuloitu sekaisin. Järki hävisi unelmille. Kai se on joku mielen puolustus sitä raivoa vastaan jonka muutoin joutuu kohtaamaan.
Kohta tulee lisää kommentteja, juu sairasta ja sairas olet. Tiedän sen sanomattakin, en kai muuten pientä omaisuutta psykologille kanna. Uskon että tällaisessa tilanteessa jossa tuollainen ihminen on päässyt vaikuttamaan minuun näin vahvasti tarvitaan tueksi alan ammattilainen. Hän ei todellakaan pidä miehestä, tai sitten auttaa minua näkemään omia tunteitani itsensä kautta. Kauhean vaarallista peliä tuo mielellä leikkiminen.
Toivottavasti te muut osaatte olla varovaisempia. Ja ennenkaikkea nopeampia jos ihmissuhteissanne ilmenee jotain mihin pitäisi reagoida.
Itse en ymmärrä miten kukaan voi pitää tällaista rakennelmaa yllä kahdeksaa vuotta. Itse olen siitä asinakin kärsinyt paljon. Joku mainitsi vähemmän älykkäässä kommentissaan että "voit mennä psykooseinesi jne...". Ei minulla mitään psykooseja ole ollut, ymmärrettävästi masennusta kyllä. Kenellä ei olisi jos aidoilla tunteilla on elänyt? Joku mies tai nainen voi kyllä pettää, mutta kahdeksan vuotta! Millainen ihminen kykenee siihen? kahdeksan vuoden valehteluun ja kaksoiselämään ilman että omatunto pistää pään sekaisin. Arvaamme kai millainen ihminen; täysin toisista välittämätön, vain toisia hyväksikäyttävä, vaimoaan vain kotiapulaisena pitävä, oman sukupuolensa kanssa vehtaava ja sitäkin vain hyväksikäyttävä ihminen. Ja tuo lasten käyttäminen omien fantasioiden tyydyttämiseen (inhottaa kirjoittaakin tuo sana) sopii hyvin tuollaiseen persoonaan. Jos minä olen ollut näin lähellä tuollasta, miten moni ihminen on? Tuskin olen niin uniikki ihminen.
Täällä Suomi24.fi sivuilla on sellainen treffihaku, vai mikä se on nimeltään. Näette sen etusivulta. Hakua rajaamalla löydätte miehen, lähes kuusikymppisen ukkomiehen joka hakee "vakiseuraa" 16-18-vuotiaasta pienituloisesta nuoresta. Ihan samanlainen tapaus kuin itselläni! Toivottavasti kukaan ei vastaa siihen. Tarkistakaa itse. Tietääköhän vaimo hänen touhuistaan? Jos se on jonkun teidän tuttu, antakaa kenkää.
Moni on kysynyt miksi? Viestejäni lukiessa on tullut hyvä olo. On todella hyvä saada vahvistusta sille näkemykselle joka minulla on tässä vuosien varrella ollut, tukea näkemykselleni. Nähdä että moraallani on tukijoita. Siksi kysyinkin tätä asiaa juuri teiltä äideiltä ja naisilta. Kiitos teille jokaiselle erikseen. olette hyviä ihmisiä, jaksatte tukea minuakin.
heh, ehkä äitini on vaikuttanut tapaani käsitellä asioita enemmän kuin uskoinkaan. hän on siis psykoterapeutti =D
typoille voisin silti tehdä jotain, ei niitä kahdella kielellä tarvitsisi tehdä, annetaan Winstonille kuitenkin se toinenkin h, siis Churchhill.
en tiedä onko asianmukaista leimata tuollaiseen suhteeseen ajautuneen ja jämähtäneen, "uhrin", mieli sairaaksi. sosiopaatin kynsiin jouduttuasi sairastuit, kadotit itseluottamuksesi, omanarvon tuntosi ja lopulta myös oman elämäsi hallinnan. ja masennuit? sairautesi ei vienyt sinua tähän tilanteeseen, vaan johtuu siitä. ja et pitkään aikaan (vieläkään?) osannut määritellä itseäsi ilman tätä suhdetta tai osaasi siinä. ymmärrettävästi käyt läpi kaikki vaiheet; kieltämisestä raivoon, alistumisesta epäuskoon, mutta vasta kun pystyt katsomaan taaksepäin ilman tarvetta kostaa kokemaasi, olet siirtynyt eteenpäin ja hallitset omaa elämääsi. jostain nimittäin sain käsityksen että vielä tunnet halua/tarvetta "maksaa potut pottuina", mutta ennen kuin voit katsoa suhdettasi tähän mieheen ilman katkeruutta tai vihaa, olet edelleen hänen vankinaan ja annat hänelle sen vallan elämääsi jonka hän halusi ottaa.
jokainen meistä tuntee "auervaaran" (tämä on minulle hieman outo, suomalainen ilmaus. käytän sosiopaattia kun ymmärrän sen paremmin), emme ehkä vain sitä tiedosta tai olemme selvinneet vähemmällä, jostain syystä emme ole häntä liian lähelle päästäneet. omasta tuttavapiiristäni löydän parikin ehdokasta, olen tutustunut heihin vasta sellaisessa elämäni vaiheessa jolloin en ollut heidän vaikutukselleen altis, ja osaan välttää heidän vahvaa läsnäoloaan elämässäni.
miksi sinä kiusaat itseäsi hakemalla vastaavia henkilöitä treffi-ilmoituksista? heitä löytyy, heidän toimiinsa tulisi puuttua, muttei se ole sinun taistelusi. keskity palauttamaan oman elämäsi ohjat itsellesi, äläkä väännä veistä haavassa!
jos edelleen vastaat hänen puheluihinsa, nauhoita niitä ja luovuta ne viranomaisille. älä kostaaksesi vaan suojellaksesi muita vastaavalta, tai pahemmalta, pedofilia tahraa uhrin loppuelämän, ilman että uhrilla on ollut edes mahdollisuutta vaikuttaa kohtaloonsa. silloin voit myös ehkä kokea olevasi, passiivisen kohteen sijaan, tarpeeksi vahva ja rohkea sanoaksesi "ei", tässä on minun rajani.
toivon sinulle kaikkea hyvää, ja ehkä joskus kuulen miten asiat ovat edenneet!
mitään hyvää ei tule tuottamaan elämääsi.
tuskin vaimon maailmaa muuttaa kerroit tai et. hän on osansa valinnut ja pysyy tossa kulissin takia.
tod näk kieltää kuitenkin koko homman ja jatkaa ennallaan.
mieti sinä vaan miten pääset tosta irti ja ala elää omaa elämääsi.
Edellisellä kerralla, kuusi vuotta sitten vaimo juuri näin reagoikin. Hän kielsi asian, "olin noitunut miehen". Kun järki ei halua asiaa käsittää otetaan käyttöön nämä oudot asiat.
Olennaista lienee se, että mikäli hän taas tekee näin, se on hänen valintansa. Hassua ajatella asiaa hänen kannaltaan mutta eikö näin ole. Silloin hän joutuu lopultakin asian hyväksymään, tai sitten ei. Mitä kostoon tulee sitä vasmasti on mukana myös. Eikö se ole normaalia? Eikö vihakin kaiken tämän jälkeen ole ihan oikeutettua? Pitäisikö se kieltää? En ole mikään superihminen tai marttyyri, minulla on ihan samanlainen tunnevarasto kuin kaikilla muillakin.
Tuli mieleen sanonta "Ei valoa ilman varjoa". Yksi kirjoitti ketjuun; mitä minä siitä tä'ällä vuodatan. On siitä ainakin se hyöty lukijalle, että kenties osaa katsoa emää elämäänsä ja verrata tapaustani omaansa. Miten hyvässä suhteessa itse loppujen lopuksi on. Tarvitaan tällaisia hirviösuhteita johon peilata, harvoin sitä muuten tajuaa. Toisaalta jokaisessa suhteessa on omat ikävyytensäkin mutta kyllä niistä yleensä aina selviää. Ja useilla lukioilla lienee parhaillaan ihana aika elämässään. Aika joka on jonkinlainen elämän kulminaatio, hetki mihin aiempi elämä on johtanut ja joka ohjaa tulevaa. Toivon sydämestäni Sinulle kaikkea hyvää ja voimia.
Puhuin psykologilleni täällä kirjoittamisesta, eipä tuo siihen mitään tuumannut. Hän on jotenkin kummallisesti kirjeen lähettämistä vastaan. Psykologit kai asettuvat asiakkaansa puolelle täysin, ajattelevat vain asiakkaan etua. Hän sanoo ettei kirjettä kannata lähettää; mitä hyötyä siitä on minulle. En oikein ole hänen kanssaan samaa mieltä. Eihän mikään silloin muutu. Mitä hyötyä maksaa pieni omaisuus siitä että saa kuulla; älä tee mitään vaan jatka samaa. Jotenkin vastaan omaa ajatteluani johon olen viimein päässyt ja jota mieltä tekin täällä olette olleet. Kahdeksan vuotta (tai oikeastaan tässä tilanteessa kuusi) on kulunut juuri tässä oudossa "limbo-välitilassa". Eli jatkossa siis vaimo olisi edelleen tietämätön miehensä touhuista (siihen psykologi tuumaa; "Älä sinä siitä ota itsellesi paineita, sehän ei ole sinun ongelmasi". Lisäksi mitä jotkut pelkäävät tapahtuvaksi voi tapahtua. Mieshän muuten ei saa enää "kiksejä" tavallisesta miessuhteesta, siksi hän on siirtynyt "nuorempiin". Hän on siis tyyppiä joka hakee "jännitystä", haluaa tehdä jotain salaa ja saa siitä "kiksinsä". Hän ei siis ole sellainen pedofiili joka todella luulee lasta/nuorta vertaisekseen vaan kyseessä on puhdas hyväksikäyttö, juuri se pahuus ja vahingoittaminen. Eli juuri pahinta laatua. En todellakaan usko että hän omiin lapsenlapsiinsa koskee, ei tuollainen ihminen niin tee. Muiden lapset kyllä kelpaa. Ajatelkaa, mikä sika. Jos joku isä lukee tätä, varmasti herää halu joko pahasti pahoinpidellä moinen tyyppi tai vähän enemmänkin. Epäilemättä naisilla myös. Ja tuollainen ihminen on muutoin hyvin arvostettu, töissä häntä nuoleskellaan, hän on alallaan hyvin arvostettu lääkäri, yhteiskunta katsoo että siinäpä oikein idylli-isä. Pohjalla on kuitenkin aivan toinen todellisuus ja kaikki muu on yhteiskunnan vuoksi rakennettua silmänlumetta. Totta näkyvällä tasolla.
Huhhuijaa. Kirje on siis valmiina. Kauankohan painiskelen vielä. Kauanko kestää että vastoin ammattilaisen neuvoja hulautan sen vain postilaatikkoon. En missään nimessä lähetä sitä mailina, se on silloin niin helppo poistaa. Kirje on käsissä, on on todellisempi. Jos sen repii, on siinäkin symboliikkansa.
Jos tapaisin jonkun teistä, tulisi asiaan varmaan vauhtia. "No niin, nyt laitat sen kirjeen kuoreen, mulla on valmiina tässä". "Ja nyt jätkä mennään postilaatikolle". ;-)
kirjoittanut kirjeen päälle omalla käsialallasi saajan nimeä ja osoitetta?
Kun kirjoitat koneella kirjeen päälle saajan tiedot, niin saaja ainakin erittäin todennäköisesti silloin itse avaa kirjeen.
Mutta jos mieskaverisi tunnistaakin käsialasi niin hän kerkeää hyvässä lykyssä piilottaa kirjeen eikä vaimo näe koko kirjettä.
Ja minä ainakin laittaisin vaikka puolestasi kirjeen kuoreen ja postiin, kyrsii sen verran se sika äijä :p
kaikkien osapuolten kannalta. Sinun kannaltasi myös hirveän kuluttava. Todella positiiviselta kuullosti kuitenkin se, että olet tekemässä ratkaisua, joka irrottaa sinut hyväksikäyttäjästä :) Tsemppiä! Elämä isolla eellä odottaa sinua. Oma elämä, sellainen kuin itse haluat sen olevan.
Veikkaan, että hyväksikäyttäjäsi vaimo tietää suhteestanne, on tiennyt koko ajan. On hänen valintansa, mitä hän katsoo sormiensa läpi. Ehkä hän suojelee lapsiaan, joiden isä hänen miehensä on. Älä kanna syyllisyyttä, joka ei sinun ole. Anna vaimon ja miehen hoitaa välinsä ja ongelmansa keskenään, jos siihen kykenevät. Näin minä mietin, eli älä soita, älä kirjoita.
Sen sijaan sanasi
"Olen käynyt miehelle jo liian vanhaksi, hänen fantasiansa ovat menneet nuorempiin ja nuorempiin aina sairaalloiseksi saakka. Internet mahdollistaa sen." saivat minulle kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää ja pahat aavistukset nostamaan päätään. Väkisinkin mieleen tulee ajatus; miten pitkälle hyväksikäyttäjä kykenee menemään sairaalloisuudessaan. Montako lasta/nuorta hän tulevaisuudessa raiskaa? Tämä voi kuulostaa raa'alta puheelta, mutta sinuna jos tietäisin jonkin keinon, jolla pelastaa muita uhreja, käyttäisin sitä. Vaimoa tuskin voit enää miltään pelastaa, joten pelasta se, mitä pelastettavissa on. Siis itsesi, ja mahdolliset muut uhrit.
Rohkeutta! :)