Hei!
Kirjoitukseni on sen verran poikkeuksellinen että joku voi luulla sitä provoksi. Se ei ole sitä. Se on aika pitkä, sitä ei saa lyhyeksi. Koska arvaan miesten/isien kannanotot, pyydän teidän näkökulmaa asiaan kun äitejä/naisia olette. En tiedä saisinko kirjoittaa tänne puolelle mutta muutakaan ei ole.
Olen nyt 35-kaveri. 27-vuotiaana minulla alkoi suhde 46-vuotiaaseen mieheen. Aloite tuli miehen puolelta. Hän houkutteli minut hotellihuoneeseen ja heräsin siellä krapulassa. En tässä viitsi kertoa mihin. Arvannette. Nyt mies on 53-vuotias.
Mies pommitti minua viesteillä joissa hän kertoi rakkaudestaan minuun, kuinka olen hänelle kaikkein tärkein ja rakkain, kuin oma poika. Hän puhui tulevasta yhteisestä elämästä, kuinka hän pystyy huolehtimaan kaikesta, osti lahjoja, vei syömään kalleimpiin ravintoloihin ja tätä tyyliä. Tottakai olisin kiinnostunut ja rakastuin häneen. Todennäköisesti tässä vaiheessa mies oli bi-seksuaali.
Päätimme muuttaa yhteen. Mies kertoi vaimolleen sukupuolisesta suuntautumisestaan, vaimoa jotenkin helpotti kuulla ettei kolmasosapuoli ollutkaan nainen. Jätin aimman ihmissuhteeni, se oli todella vaikeaa, itkin ja tunsin syyllisyyttä. Luotin kuitenkin mieheen sokeasti.
Mies on arvostetussa asemassa oleva lääkäri, yhteenmuuttovaiheessa hänellä oli kotona viisi lasta. Jätin siis kaiken taakseni ja muutimme yhteen. Vasta tässä vaiheessa mies kertoi vaimolleen että minä muutan miehen luo. Vaimo raivostui. Hän ilmoitti tappavansa itsensä ja lapset. Yhdessä asumistamme kesti siis ehkä viikon. Mies joi itsensä känniin, konttasi lattialla, itki ja sanoi ettei hän voi ottaa kenenkään henkeä kantaakseen. Arvasin mitä tuleman pitää. Minun olisi ehdottomasti itse pitänyt selvittää asiat myös vaimon kanssa, olin nyt tyhjän päällä, ilman asuntoa, täysin yksin.
Mies muutti takaisin vaimonsa luokse. Tapahtunut kuitattiin sillä että minä olin saanut miehen jotenkin sekaisin, noitunut hänet. Mies siis ei ollut tehnyt mitään ja eromme ratkaisisi kaiken. Mies kuittasi kaiken ostamalla minulle sohvakaluston.
Mies ei kuitenkaan luopunut minusta. Viestit jatkuivat, samantyylisinä kuin aiemminkin. Eli vaimon pettäminen jatkui. Sitä on kestänyt nyt kahdeksan vuotta. Asemani on ollut hyvin ei toivottava ja se johti vuosia sitten vakavaan masennukseen, ahdistukseen ja lääkehoitoon. Pääsin yksityiselle psykologille pari vuotta sitten. Mies jatkaa edelleen yhteydenpitoa, tapaamme silloin tällöin, myös seksi on kuvioissa. Mies myös tyydyttää itseään puhelimessa kun puhun hänelle ihan tavallisista asioista. Jo ääneni riittää. Se ei tunnu hyvältä.
Psykologi on kartoittanut ongelmani ja se on juuri tämä tarina. Hän kehoittaa ehdottomasti päästämään irti, jättämään miehen. Mies on lähettänyt minulle jo vuosia 100e kuussa "korvaukseksi" pahoista teoistaan. Psykologi neuvoo jatkossa kieltäytymään niistä, tälläkeinoin mies pitää minua yhä "reservissään", sitoo minua tilanteessa pysymiseen. Satasen tarpeessa en ole. Vaimo ei edelleenkään tiedä mitään, olen suojellut miestä kaikki nämä vuodet, tyydyttänyt hänen tarpeensa, ollut hänelle "henkireikä", kuten hän itse asian ilmaisee.
Aika on kulunut, miehen lapset yhtä lukuunottamatta ovat muuttaneet kotoa. Nuorin on siirtynyt jo ala-asteelta lukioon. Kaksi muuta lasta on saamassa omia lapsia. Oma tilanteeni on samassa vaiheessa kuin kahdeksan vuotta sitten.
Psykologi sanoo miehen olevan taitava peluri. Hänen mukaansa mies on käyttänyt minua vain hväkseen kahdeksan vuotta. Samoin vaimoaan; saanut täyden ylläpidon, perhekulissit asemansa ympärille. Vaimo vahtii miestään sairaalloisesti, syystäkin. En tajua miten olen suostunut kahdeksan vuotta roikkumaan tässä tilanteessa.
Psykologi sanoo että näitä tapauksia on ollut ennenkin, hän puhuu "Auervaara-ilmiöstä", tilanteessa jossa nainen (tässä tapauksessa mies) uskoo kaiken mitä mies sanoo, senkin jälkeen kun on paljastunut että hän on huijari.
Sitten varsinaiseen kysymykseen: en enää, psykologin ansiosta ehkä, viitsi/jaksa ylläpitää miehen valhemaailmaa. Onko oikein että ilmoitan miehen vaimolle mitä on tapahtunut ja kerron totuuden? Tiedän että minun ja miehen välinen suhde päättyy tähän, sitä psykologi haluaisikin.
Omasta mielestäni vaimolla olisi oikeus tietää mitä mies koko ajan puuhaa. Jos hän sen jälkeen haluaa edelleen miehen kanssa olla, ainakin hän tietää mikä on totuus ja voi sen hyväksyä tai olla hyväksymättä. Vaimolla ei ole hätää, yleensä näissä tapauksissa jos ero tulee mies jättää koko omaisuuden suoraan vaimolle ja lapsileen. Mitään hyötyä en siis erosta saisi enkä todellakaan halua.
Vai olisiko parempi antaa vaimon edelleenkin jäädä tietämättömyyteen ja valheiden verkkoon? Olen käynyt miehelle jo liian vanhaksi, hänen fantasiansa ovat menneet nuorempiin ja nuorempiin aina sairaalloiseksi saakka. Internet mahdollistaa sen.
Sen myötä miehellä ja vaimollakaan ei enää ole seksielämää. Miestä kun kiihoittaa nykyjään hyvin, hyvin nuoret pojat joiden hyväksikäytöstä hän unelmoi. Näitä fantasiota joudun puhelimessa kuuntelemaan.
Eli lähetänkö vaimolle jossain vaiheessa kirjeen ja kerron hänelle totuuden. Mies ei sitä koskaan kerro ja ottaa jälkeeni uuden pojan, varmasti hyvin nuoren rahan voimalla lelukseen. Vaimo eläisi näin ollen loppuikänsä valheissa?
Olisin kiitollinen tässä vaiheessa mitä naiset/äidit tilanteesta ovat. Onko vaimolla oikeus tietää?
Kirjoitukseni on sen verran poikkeuksellinen että joku voi luulla sitä provoksi. Se ei ole sitä. Se on aika pitkä, sitä ei saa lyhyeksi. Koska arvaan miesten/isien kannanotot, pyydän teidän näkökulmaa asiaan kun äitejä/naisia olette. En tiedä saisinko kirjoittaa tänne puolelle mutta muutakaan ei ole.
Olen nyt 35-kaveri. 27-vuotiaana minulla alkoi suhde 46-vuotiaaseen mieheen. Aloite tuli miehen puolelta. Hän houkutteli minut hotellihuoneeseen ja heräsin siellä krapulassa. En tässä viitsi kertoa mihin. Arvannette. Nyt mies on 53-vuotias.
Mies pommitti minua viesteillä joissa hän kertoi rakkaudestaan minuun, kuinka olen hänelle kaikkein tärkein ja rakkain, kuin oma poika. Hän puhui tulevasta yhteisestä elämästä, kuinka hän pystyy huolehtimaan kaikesta, osti lahjoja, vei syömään kalleimpiin ravintoloihin ja tätä tyyliä. Tottakai olisin kiinnostunut ja rakastuin häneen. Todennäköisesti tässä vaiheessa mies oli bi-seksuaali.
Päätimme muuttaa yhteen. Mies kertoi vaimolleen sukupuolisesta suuntautumisestaan, vaimoa jotenkin helpotti kuulla ettei kolmasosapuoli ollutkaan nainen. Jätin aimman ihmissuhteeni, se oli todella vaikeaa, itkin ja tunsin syyllisyyttä. Luotin kuitenkin mieheen sokeasti.
Mies on arvostetussa asemassa oleva lääkäri, yhteenmuuttovaiheessa hänellä oli kotona viisi lasta. Jätin siis kaiken taakseni ja muutimme yhteen. Vasta tässä vaiheessa mies kertoi vaimolleen että minä muutan miehen luo. Vaimo raivostui. Hän ilmoitti tappavansa itsensä ja lapset. Yhdessä asumistamme kesti siis ehkä viikon. Mies joi itsensä känniin, konttasi lattialla, itki ja sanoi ettei hän voi ottaa kenenkään henkeä kantaakseen. Arvasin mitä tuleman pitää. Minun olisi ehdottomasti itse pitänyt selvittää asiat myös vaimon kanssa, olin nyt tyhjän päällä, ilman asuntoa, täysin yksin.
Mies muutti takaisin vaimonsa luokse. Tapahtunut kuitattiin sillä että minä olin saanut miehen jotenkin sekaisin, noitunut hänet. Mies siis ei ollut tehnyt mitään ja eromme ratkaisisi kaiken. Mies kuittasi kaiken ostamalla minulle sohvakaluston.
Mies ei kuitenkaan luopunut minusta. Viestit jatkuivat, samantyylisinä kuin aiemminkin. Eli vaimon pettäminen jatkui. Sitä on kestänyt nyt kahdeksan vuotta. Asemani on ollut hyvin ei toivottava ja se johti vuosia sitten vakavaan masennukseen, ahdistukseen ja lääkehoitoon. Pääsin yksityiselle psykologille pari vuotta sitten. Mies jatkaa edelleen yhteydenpitoa, tapaamme silloin tällöin, myös seksi on kuvioissa. Mies myös tyydyttää itseään puhelimessa kun puhun hänelle ihan tavallisista asioista. Jo ääneni riittää. Se ei tunnu hyvältä.
Psykologi on kartoittanut ongelmani ja se on juuri tämä tarina. Hän kehoittaa ehdottomasti päästämään irti, jättämään miehen. Mies on lähettänyt minulle jo vuosia 100e kuussa "korvaukseksi" pahoista teoistaan. Psykologi neuvoo jatkossa kieltäytymään niistä, tälläkeinoin mies pitää minua yhä "reservissään", sitoo minua tilanteessa pysymiseen. Satasen tarpeessa en ole. Vaimo ei edelleenkään tiedä mitään, olen suojellut miestä kaikki nämä vuodet, tyydyttänyt hänen tarpeensa, ollut hänelle "henkireikä", kuten hän itse asian ilmaisee.
Aika on kulunut, miehen lapset yhtä lukuunottamatta ovat muuttaneet kotoa. Nuorin on siirtynyt jo ala-asteelta lukioon. Kaksi muuta lasta on saamassa omia lapsia. Oma tilanteeni on samassa vaiheessa kuin kahdeksan vuotta sitten.
Psykologi sanoo miehen olevan taitava peluri. Hänen mukaansa mies on käyttänyt minua vain hväkseen kahdeksan vuotta. Samoin vaimoaan; saanut täyden ylläpidon, perhekulissit asemansa ympärille. Vaimo vahtii miestään sairaalloisesti, syystäkin. En tajua miten olen suostunut kahdeksan vuotta roikkumaan tässä tilanteessa.
Psykologi sanoo että näitä tapauksia on ollut ennenkin, hän puhuu "Auervaara-ilmiöstä", tilanteessa jossa nainen (tässä tapauksessa mies) uskoo kaiken mitä mies sanoo, senkin jälkeen kun on paljastunut että hän on huijari.
Sitten varsinaiseen kysymykseen: en enää, psykologin ansiosta ehkä, viitsi/jaksa ylläpitää miehen valhemaailmaa. Onko oikein että ilmoitan miehen vaimolle mitä on tapahtunut ja kerron totuuden? Tiedän että minun ja miehen välinen suhde päättyy tähän, sitä psykologi haluaisikin.
Omasta mielestäni vaimolla olisi oikeus tietää mitä mies koko ajan puuhaa. Jos hän sen jälkeen haluaa edelleen miehen kanssa olla, ainakin hän tietää mikä on totuus ja voi sen hyväksyä tai olla hyväksymättä. Vaimolla ei ole hätää, yleensä näissä tapauksissa jos ero tulee mies jättää koko omaisuuden suoraan vaimolle ja lapsileen. Mitään hyötyä en siis erosta saisi enkä todellakaan halua.
Vai olisiko parempi antaa vaimon edelleenkin jäädä tietämättömyyteen ja valheiden verkkoon? Olen käynyt miehelle jo liian vanhaksi, hänen fantasiansa ovat menneet nuorempiin ja nuorempiin aina sairaalloiseksi saakka. Internet mahdollistaa sen.
Sen myötä miehellä ja vaimollakaan ei enää ole seksielämää. Miestä kun kiihoittaa nykyjään hyvin, hyvin nuoret pojat joiden hyväksikäytöstä hän unelmoi. Näitä fantasiota joudun puhelimessa kuuntelemaan.
Eli lähetänkö vaimolle jossain vaiheessa kirjeen ja kerron hänelle totuuden. Mies ei sitä koskaan kerro ja ottaa jälkeeni uuden pojan, varmasti hyvin nuoren rahan voimalla lelukseen. Vaimo eläisi näin ollen loppuikänsä valheissa?
Olisin kiitollinen tässä vaiheessa mitä naiset/äidit tilanteesta ovat. Onko vaimolla oikeus tietää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oot mahtanu kattella kauniita ja rohkeita vähä liikaa. Mutta hyvänä neuvona voisin sanoa että, ottakaa vielä pari tyyppiä siihen soppaan lisää, vähän lahjontaa, kiristystä ja väkivaltaa juonen käänteisiin mausteeksi. Mutta muistakaa suuhygienia.
No ei kuule ole tarvinnut ko. ohjelmaa katsoa. Jos sinusta tällaisessa tilanteessa eläminen on jotenkin tavoiteltavaa tai ihailtavaa sopii kokeilla sitä itse. Melko lapsellinen on kommenttisi, huomaa ettet paljon kypsään ajatteluun kykene. Joidenkin elämä voi oikeasti olla helvettiä. Mutta katsele sinä vain saippuasarjojasi ja elä sillä syvyydellä elämääsi kuin voin kirjoituksestasi päätellä. Ehkä joskus aikuistut kun elät vähän lisää.
Ei sulla sitten yhtään kilissy minkäänlaiset hälytyskellot itellä -vuosien varrella? Ymmärrän kyllä että elämässä voi olla vaikeita tilanteita ja elämä voi olla yhtä piinaa, mutta eikö missään vaiheessa ole tullu mieleen esim, soittelijalle lyödä luureja korvaan tai sanoa suoraan ettei kiinnosta kuunnella? Sori mutta mulla ei ainakaan riitä tohon touhuun sympatioita..
Ei kai kukaan omalle tyhmyydelleen sympatiaa voi toivoa. Ja tekikö mieli lyödä luuri korvaan? Ei, sitä jotenkin jähmettyy tilanteeseen, en oikein osaa sitä selittää. Sama kai lienee esim. alkoholistiperheissä, väkivaltaisissa parisuhteissa, lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä,suhteessa pettämisessä. Monissa vastaavissa helveteissä. Kai hekin jotenkin vain sairaasti jäävät paikoilleen vaikka kaikki järkisyyt, silmät ja korvat huutavat totuutta julki. Jos kukaan ei ole täällä itse ollut näin tyhmä, luultavasti lähipiiristä löytyy yhtä tyhmä kuin minä.
Varoituskellot? Ne torjuin koska halusin silti uskoa, mitä kuvittelin, sille sain todellakin vahvistusta. En todellakaan näköjään jaksa niitä edes tähän siirtää.
Ihminen on äärimmäisen tyhmä olento, ainakin minä olen ollut. Typerissä toiveissani jota vastapuoli on hyvin onnistuneesti pitänyt yllä olen luopunut vuosistani 27-35. Ihan turhaan. Tai ehkä olen oppinut jotain, hyvin paljon mahdollista. Psykologini puhuu sinisimäisyydestäni, typerästä lapsenuskostani luottaa ihmisiin jopa niin paljon että se johtaa tilanteisiin että menetän kaiken. Ja tämän jälkeen edelleen luottaa aina siihen asti että menetän täysin ihmisarvoni. Typerää? Äärimmäisen typerää.
Näitä "salarakas" juttuja on ollut julkisuudessa nyt paljon. Ne kestävät ehkä vuoden, korkeintaan pari. Tämä oli helvettisuhde joka kesti kahdeksan vuotta. Jos joku tyhmä haluaa kokeilla samaa niin lääkkeillä ja kärsimyksellä se onnistuu. Vaan miksipä kukaan kärsimystä itselleen haluaisi? Sillä että sillä voisi leveillä? Aika kova hinta leveilystä. Ja mitä leveilyä omassa typeryydessä voi olla, siinä että voi olla esimerkki älykääpiöstä?
Ja sympatiasta, sitä en todellakaan hae vaan vahvistusta sille minkä oikeastaan tiedän jo oikeaksi. Jonkinlaista tukea ajatuksilleni. Kiitos, sain sitä. Kun toimin, en tule näkemään sen jälkeisiä tapahtumia. Toivottavasti en myöhemmin lue mitään asiaan liittyvää lehdistä. Se nyt kuitenkaan ei ole käsissäni. Ehkä viimeinkin omankin elämäni kahdeksan vuoden pysähdyksen jälkeen viimein jatkuu. Otetaan vaikkapa uskonto avuksi: "Kaikki mitä teet yhdelle näistä vähäisistä teet minulle". Olkoon se vaikka lahjana tuolle ja hänen kaltaisilleen ihmiselle. Toivottavasti hän saa kaiken aiheuttamansa kärsimyksen takaisin. Tähänhän ainakin kristityt, buddhalaiset ja hindulaiset uskovat. Muslimeista en tiedä.
tai kaukorakkaudes yli 10 v ja se vituttaa todella.
nyt voin hyvin ja hyvä et pääsin irti siitä.
en vaan sillon tajunnut kuinka kiinni olin.
harmitti.
miestä kohtaan tunnen vaan ja ainoastaan vihaa ja välinpitämättömyyttä. täys paska on.
hankkiuduhan vaan eroon tosta. älä puhu puhelimes, älä vastaa jos soittaa , muuta tietosi salaisiksi.
it takes 2 to tango.
kyllä siihen sunkin osuutta vaaditaan et toi oravanpyörä jatkuu.
tsemppiä ja irrottaudu!
vaimoon yhteyttä,ja kerro kaikki!Hänen on oikeus tietää,mitä hänen miehensä hänen selkänsä takana puuhaa.
Totuus sattuu,mutta on sen arvoista...
Jos ajattelen itseni tuohon vaimon asemaan, niin ehdottomasti haluaisin tietää! Eri asia on, uskooko hän, mutta totuus olisi kerrottu ja loppu on avioparin keskenään selvitettävä...