Hei! Olen sairastanut paniikkihäiriötä n. 7 vuotta vaihtelevalla "menestyksellä", mutta nyt oireeni taas tuntuvat pahenevan koko ajan.
Aloitin vajaa kuukausi sitten uudessa työpaikassa. Mietin koko ajan mitä muut musta ajattelevat, sanoinko jotain tyhmää, pidetäänkö mua ihan idioottina... Välillä taas pienemmässä porukassa ei ole mitään ongelmaa. Erityisesti miehiä jännitän, en ole vielä keksinyt syytä.
Paniikkia esiintyy myös kaupassa, viimeksi eilen tuntui, että pyörryn viimeistään kassalla. Sain kuitenkin ostokset jotenkuten tehtyä.
Tämä on todella rasittavaa! Olisiko kellään neuvoja tai kokemuksia, miten pääsen tästä yli? Olen itse jotenkin mennyt lukkoon tämän asian suhteen. Lääkityksenä minulla on beetasalpaajat.
Aloitin vajaa kuukausi sitten uudessa työpaikassa. Mietin koko ajan mitä muut musta ajattelevat, sanoinko jotain tyhmää, pidetäänkö mua ihan idioottina... Välillä taas pienemmässä porukassa ei ole mitään ongelmaa. Erityisesti miehiä jännitän, en ole vielä keksinyt syytä.
Paniikkia esiintyy myös kaupassa, viimeksi eilen tuntui, että pyörryn viimeistään kassalla. Sain kuitenkin ostokset jotenkuten tehtyä.
Tämä on todella rasittavaa! Olisiko kellään neuvoja tai kokemuksia, miten pääsen tästä yli? Olen itse jotenkin mennyt lukkoon tämän asian suhteen. Lääkityksenä minulla on beetasalpaajat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Seuraavan kerran kun menet kauppaan, pelkäät jo valmiiksi ja kierre on valmis.
Pätee kaikkiin tilanteisiin, joista sinulle on tullut epämiellyttäviä kokemuksia.
Lääkäri voi auttaa, i hope so.
Niin kovin tuttua. Tuollainen jatkuva jännittäminen tilanteessa kuin tilanteessa kuluttaa henkisesti todella paljon. Sitä jaksaa ja jaksaa, kunnes ei enää.. Jos tilanne ei hyvin nopeasti mene ohi, mene ihmeessä lääkäriin, mielenterveysneuvolaan tms. Olet koko ajan ahdistunut sen asian vuoksi ja se syö voimavarasi täysin. Sitten vaan tuleekin romahdus, tulee tunne, että koti on ainoa paikka missä voi olla rauhassa. Sitten sitä haluaakin vaan jäädä kotiin, koska ei enää jaksa. Siksi, mene heti hakemaan apua. Itselleni auttoi lievä lääkitys, joku muu kuin propral, joka on enemmänkin lääke tilanteisiin ja fyysisiin oireisiin. Ei ole hyvä että jatkuvasti on yllä paine, ja ahdistus senkun pahenee. Minä ikäänkuin luovuin siitä, että minun on pakko vaan pärjätä ja tulla toimeen.. siitä seurasi vain hyvää. Olin pitkään sellainen, jännittynyt. Lääkityksen alettua helpotti hiukan, mutta meni vuosi ennenkuin opin luottamaan siihen, että mitään kauheaa ei tapahdukaan. Ja vieläkään ei ole tilanne ihan normaali, vieläkin tulee mieleen, että pystynköhän olemaan tuolla. Nyt olen syönyt lääkettä kohta kaksi vuotta. Ensi syksynä ajattelin koettaa lopettamista. Mutta, jos en pysty, annan sen itselleni anteeksi. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin voida tehdä asioita,joista pitää, voida toteuttaa itseään, eikä olla itse itselleen vankila.
Parempia oloja
miten yksi pieni pilleri voi muuttaa pikkuhiljaa elämää. Jatkuva jännityksessä eläminen väsyttää ja vie voimavaroja kaikelta. kannattaa uskaltaa hakea apua. Kukaan ei jaksa suorittaa vuosi vuodelta. Vuosien ahdistuksen jälkeen, elämä tuntuu ensimmäistä kertaa elämisen arvoiselta ja tulevaisuus on nyt täynnä mahdollisuuksia. Tsemppiä!
minkäs niminen pikkupilleri sinulla on käytössä ja kauanko on pikkuhiljaa?
minulla menee yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön (jonka luulen myös aloittajaa vaivaavan) sepram 40mg.nyt 7kk lääkitystä takana,mutta vieläkin ahi vaivaa.aloitin juuri myös triptyl 20mg kroonisees kipuun.olis kiva tietää kauanko toipumisesi kesti ja millä pillerillä
Itse elän siinä vaiheessa, että en osaa olla itselleni armollinen. Vedän itseäni kuin kuminauhaa jaksamaan. Mitäs jos se katkeaa??
Koetan laittaa paniikki oireet taka-alalle.... vaikka ne sieltä huhuilee mulle... haluaisin sen pienen pillerin joka antaisi helpotusta tälle kaikelle.
En ole koskaan hyväksynyt paniikkioireita. Olen kokenut ne niin rajuina, että on ollut tunne, juoksen vaikka minne saakka, pääsen karkuun mokomaa, vaan ei.
Tämä keskustelupalsta hieman lohduttaa, koska tietää ettei ole yksin.
Hyvää lääkitystä haluaisin. Nyt sitä ei ole. Koska lääkärin ymmärrys on ollut este. Koskaan en ole ollut väärinkäytäjä. Päinvastoin. Koska se pillerin vaikuttaa jo siellä taskussa tai laukussa.
terkuin kaikille.
Ihan oikeesti;)
Voisin kertoa lääkärille mikä lääke auttaa toisia tässä ph ah.
uusiin työtovereihin ja työpaikkaan ne vielä lisäävät ahdistusta ja jännitystä ennestään.Yritä olla tarkkailematta itseäsi tuskin toiset kiinnittää puheisiisi sen enemmän huomiota kuin muidenkaan.Unohda itsesi kontrollointi niin paremmin sujuu ja tarkkaile muita se on muuten hauskaa.Monella on jännitystiloja eivät vaan puhu avoimesti niistä,kun kerrot toisille niin kyllä samanlaisia löytyy.Kaupassa sitä huimailee ja totta että kun sitä pelkää niin paniikki iskee välittömästi ja kiire pois.Kannattais lääkärille mennä niin valoisampi tulevaisuus lääkityksen avulla ja voi riittää puolen vuoden kuuri. Pärjäile ja käy yleislääkärillä.
Olen todella kiitollinen vastauksistanne, mukava tietää etten ole yksin pelkoineni. Se tuppaa aina unohtumaan, kun käpertyy itseensä ja ajatukset alkaa kiertää samaa vanhaa rataa.
Olen itsekin nyt tullut siihen tulokseen, että tässä ei enää auta muu kuin asenteenmuutos tai lääkäri. En ole kovin innostunut syömään lääkkeitä, mutta lopulta kai niitäkin on taas kokeiltava.
Olisi varmasti paljon helpompi elää, kun ei miettisi ja pohdiskelisi asioita niin paljoa... Antais vaan mennä!
täällä on yksi kohtalotoveri sulle.minä koin kovaa paniikkihäiriötä vuosikymmeniä.luulin monesti että olen hullu.viimmein menin paikalliseen terv.kesk.mielenterveystoimistoon saatuani sinne vastaan ottoajan.koska en voinut enää nukkua koska ahdistus tuli niin kovaksi.tutkittiin ja todettiin paniikkihäiriö .sain lääkityksen ja se helvetti mulla on toistaiseksi loppu.kannattaa sinunkin käydä sellaisen lekurin pakeilla joka tietää taudin .koska beettasalpaajilla se ei todellakkan korjaannu.toivottavasti saat avun, oikein hyvää kesän odotusta sulle.