Olen täysi-ikäinen ja asun vielä vanhempieni kanssa kotona. Toivottavasti en enää kauaa, sillä en kestä tilannetta kotona.
Muistan lapsuudesta monia hetkiä jolloin isä joi ja oli kännissä, kerran pelästyin sitä ihan todellakin. Moneen vuoteen en ajatellut koko asiaa, kunnes nyt taas tilanne on riistäytynyt ihan käsistä. Jokapäiväinen kaljanhakureissu, tölkkien piilottaminen, asian häpeily ja selittely = ei tosiaankaan normaalia. Ei se juo känniin asti eikä käytöksellän mitenkään häiritse, mutta on selvästi riippuvainen. Itse isä ei tunnu olevan kiinnostunut yhtään mistään, ei omasta terveydentilastaan (taustalla sydänviat yms) saati siltä, miten kaikki perheeseen vaikuttaa.
Itseäni isän tapa elää häiritsee ja pelottaa ihan mielettömästi, ja minusta on väärin, että se käytöksellään aiheuttaa jatkuvaa pelkoa muillekin. Äidin kanssa olen nyt jutellut asiasta, ja hän on sanonut isälle että on haettava apua - isä vaan toteaa että elämä on paskasti eikä lähde mihinkään.
Onko mitään, mitä voin tehdä? Se, että muutan kotoa, ei poista isän ongelmia ja jättää vain äidin yksin sen kanssa, mutta en minäkään sille mistään apua saa. Ja haluan todellakin elää omaa elämääni. Tuntuu ettei tätä voi enää edes kutsua perheeksi, vanhemmat riitelee jne, täytyy esittää että kaikki on ok ja pitää yllä kulissielämää. Ahdistava tilanne!
Muistan lapsuudesta monia hetkiä jolloin isä joi ja oli kännissä, kerran pelästyin sitä ihan todellakin. Moneen vuoteen en ajatellut koko asiaa, kunnes nyt taas tilanne on riistäytynyt ihan käsistä. Jokapäiväinen kaljanhakureissu, tölkkien piilottaminen, asian häpeily ja selittely = ei tosiaankaan normaalia. Ei se juo känniin asti eikä käytöksellän mitenkään häiritse, mutta on selvästi riippuvainen. Itse isä ei tunnu olevan kiinnostunut yhtään mistään, ei omasta terveydentilastaan (taustalla sydänviat yms) saati siltä, miten kaikki perheeseen vaikuttaa.
Itseäni isän tapa elää häiritsee ja pelottaa ihan mielettömästi, ja minusta on väärin, että se käytöksellään aiheuttaa jatkuvaa pelkoa muillekin. Äidin kanssa olen nyt jutellut asiasta, ja hän on sanonut isälle että on haettava apua - isä vaan toteaa että elämä on paskasti eikä lähde mihinkään.
Onko mitään, mitä voin tehdä? Se, että muutan kotoa, ei poista isän ongelmia ja jättää vain äidin yksin sen kanssa, mutta en minäkään sille mistään apua saa. Ja haluan todellakin elää omaa elämääni. Tuntuu ettei tätä voi enää edes kutsua perheeksi, vanhemmat riitelee jne, täytyy esittää että kaikki on ok ja pitää yllä kulissielämää. Ahdistava tilanne!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja tiedän kuinka rankkaa se on. Varsinkin se teeskentely ja "kulissien" ylläpitäminen. Itse kärsin äitini alkoholiriippuvuudesta ja voin sanoa, että et pysty auttamaan isääsi mitenkään jos hän ei halua muuttua.
Yritin itse monta kertaa puhua äidille järkeä, mutta ihan turhaan. Tärkeintä on että huolehdit omasta jaksamisestasi. Mulla ainakin meni pää ihan sekasin, ku koko lapsuuteni kattelin sitä ryyppäämistä ja rellestämistä. En ole vieläkään (nyt 20-vuotiaana) toipunut asiasta ja mun on tosi vaikea luottaa kehenkään. Et kai halua itsellesi samaa? Et voi auttaa isääsi, paras olisi jos sun ei tarvis katella tollasta kotona. Isäsi on itse ymmärrettävä asia, mutta yleensä alkoholistit ei itse myönnä mitään.
Et voi tehdä mitään isäsi hyväksi, koska puhuminen harvoin auttaa. Sitten kun isäsi itse myöntää asian niin sitten vasta voitte äitinne kanssa tehdä jotain.
Sinun vaikutusmahdollisuutesi isäsi juomiseen ovat todella vähäiset.
Ensin täytyisi selvittää, sairastaako isäsi alkoholismia. Tuo juomien piilottelu ja juomisen salailu sekä vähättely kyllä viittaisivat siihen suuntaan.
Eli jos isäsi on alkoholisti, sinulla ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta vaikuttaa hänen juomiseensa, kuin lopettaa kaikenlainen "mahdollistaminen". Häntä ei saa auttaa millään tapaa juomisessa ei juomisen aiheuttamien sotkujen selvittämisessä. Tämä tarkoittaa, että kulissit joista mainitsit, saavat sinun puolestasi kaatua.
Isäsi juo tasaisesti kiihtyvään tahtiin sen määrän, minkä joutuu juomaan ennenkuin omaa tahtoa lopettamiseen mahdollisesti syntyy.
Hänellä on voimakas kielto päällä avun tarpeestaan, ja tosiasioiden kohtaaminen saattaa auttaa häntä näkemään oma todellisen tilansa. Tätä tosiasioiden kohtaamista ei tapahdu niin kauan, kuin hänen tarvitsemiaan kulisseja ylläpidetään tai hänen sotkujaan selvitellään.
Viisainta mitä stakes on koskaan alkoholismista kirjoittanut, oli vuosi sitten eräässä lehtijutussa. Siinä kirjoitettiin, että kun ihminen joutuu elämään alkoholistin kanssa, on ihmisen keskityttävä täysin vain omaan elämäänsä. Hänen on opeteltava elämään alkoholistin kanssa samassa taloudessa, mutta ei enää alkoholistin ehdoilla, vaan itsekkäästi omilla ehdoillaan.
Näin myös sinun ja äitisi on tehtävä.
Isäsi on ilmeisesti masentunut. Pitkään jatkunut juominen aiheuttaa aina masennusta, ja masennus lisää alkoholistilla juomisen tarvetta. Siitä syntyy itseään ruokkiva noidankehä.
Tässä onkin sitten oma juttunsa ja vaaransa se, että kun isäsi menee lääkäriin kertomaan masennuksestaan, ja kunnon alkoholistin tavoin valehtelee omasta juomisestaan, hänelle määrätään benzoja.
Näin hänestä tehdään vielä sekakäyttäjäkin.
Tämä viestini saattaa vaikuttaa ennustaja-eukon kirjoittamalta, mutta tämä on vain ote kovin yleisestä tilanteesta ja kuviosta. Näin se kuvio alkoholistilla yleensä menee, ja näin se meni minullakin. Kunnes sitten kerran tajusin lähteä hakemaan apua itselleni.
isäsi lukea tuo teksti jonka olet kirjoittanut tälle palstalle, ei se ainakaan tilanetta huononna, oikein hyvällä tuurilla hän "herää"