Sonnimiehen syntyä on pohdittu monin tavoin näillä palstoilla. Niissä ei kuitenkaan ole kajottu erääseen arkaan asiaan, joka on painanut Sonnimiehen suvun jälkeläisiä Sonnikulmalla pitkään. Se koskee Sonnimiehen suvun kunniaa, kun kaikenlaisia kunniamurhiakin on ollut ilmassa.
Tarinan olen kuullut Hennalan varuskunnassa, jossa eräs ylivääpeli sen kertoi Lääkintäkoulun sidontaharjoituksissa Hennalan nurmella, jossa vuonna 1918 ammuttiin Sonnimiehen vihaamia sosialisteja pilvin pimein, kun Suomea piti palauttaa piika- ja renkiyhteiskuntaan. Tarina on ajalta, jolloin kaikenlaisten Atrioiden ja HK-kauppiaiden tilalle oli rehdit karjatalouden harjoittajat Osuusteurastamo Itikka ja Karjakunta. Tarina kertoo voimallisesti sen, miten Sonnimiehen menneisyys liittyi läheisellä tavalla karjatalouteen, suomalaisen maatalouden selkärankaan.
Se tarina kuuluu näin:
Sonnimiehen isä ja äiti olivat menossa naimisiin. Morsian oli vakuuttanut Isä-Sonnimiehelle olevansa neitsyt, vaikkei ollutkaan. Hääyötä edeltävä iltana Sonnimiehen äiti huolestui tilanteesta peläten, että totuus paljastuisi Sonnimiehen isälle. Morsian kertoi huolensa mummolleen. Mummolla oli heti neuvo huoleen. Hän kehotti laittamaan sinne makkarankalvoa ja sanomaan sen olevan immenkalvo, jos se nousee ylös.
Sonnimiehen äiti, morsian hehkeimmillään teki työtä käskettyä. Niin pidettiin Sonnikulmalla onnelliset häät ja hääpari siirtyi pitkän juhlinnan jälkeen aittaan hääyötouhuihin. Touhu lähtikin hyvin käyntiin, mutta keskeytyi äkillisesti sulhasen, Sonnimiehen isä nostaessa jotain kädessään ylös ja kysyy morsiamelta:
”-Mikä tämä on?”
”-Se on se immenkalvo!” vastasi morsian posket punottaen.
”-No joka paikkaan se Karjakuntakin leimansa lyö!” hihkaisee sulhanen epäuskoisena ja heitti kalvon lattialle.
Tarinan opetus oli, että siitä lähtien Sonnikulmalla tajuttiin, että kaupallisuus on lyömässä leimansa hyvinkin intiimeihin asioihin.
Tämä tarina on tosi. Se oli itse ylivääpeli kuullut nukkuessaan kesärenkinä aitan viereisessä huoneessa olkipatjalla
Tarinan olen kuullut Hennalan varuskunnassa, jossa eräs ylivääpeli sen kertoi Lääkintäkoulun sidontaharjoituksissa Hennalan nurmella, jossa vuonna 1918 ammuttiin Sonnimiehen vihaamia sosialisteja pilvin pimein, kun Suomea piti palauttaa piika- ja renkiyhteiskuntaan. Tarina on ajalta, jolloin kaikenlaisten Atrioiden ja HK-kauppiaiden tilalle oli rehdit karjatalouden harjoittajat Osuusteurastamo Itikka ja Karjakunta. Tarina kertoo voimallisesti sen, miten Sonnimiehen menneisyys liittyi läheisellä tavalla karjatalouteen, suomalaisen maatalouden selkärankaan.
Se tarina kuuluu näin:
Sonnimiehen isä ja äiti olivat menossa naimisiin. Morsian oli vakuuttanut Isä-Sonnimiehelle olevansa neitsyt, vaikkei ollutkaan. Hääyötä edeltävä iltana Sonnimiehen äiti huolestui tilanteesta peläten, että totuus paljastuisi Sonnimiehen isälle. Morsian kertoi huolensa mummolleen. Mummolla oli heti neuvo huoleen. Hän kehotti laittamaan sinne makkarankalvoa ja sanomaan sen olevan immenkalvo, jos se nousee ylös.
Sonnimiehen äiti, morsian hehkeimmillään teki työtä käskettyä. Niin pidettiin Sonnikulmalla onnelliset häät ja hääpari siirtyi pitkän juhlinnan jälkeen aittaan hääyötouhuihin. Touhu lähtikin hyvin käyntiin, mutta keskeytyi äkillisesti sulhasen, Sonnimiehen isä nostaessa jotain kädessään ylös ja kysyy morsiamelta:
”-Mikä tämä on?”
”-Se on se immenkalvo!” vastasi morsian posket punottaen.
”-No joka paikkaan se Karjakuntakin leimansa lyö!” hihkaisee sulhanen epäuskoisena ja heitti kalvon lattialle.
Tarinan opetus oli, että siitä lähtien Sonnikulmalla tajuttiin, että kaupallisuus on lyömässä leimansa hyvinkin intiimeihin asioihin.
Tämä tarina on tosi. Se oli itse ylivääpeli kuullut nukkuessaan kesärenkinä aitan viereisessä huoneessa olkipatjalla
Vastaukset 1
Vanhimmat
monesta asiasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000033908476