Eturauhassyövän hoito ?

kertokaa

Minulla todettiin eturauhassyöpä ohutneulalla otetusta kokeesta. Epäily syövästä tuli, kun PSA arvo oli 13,7. Oireita ei ollut, ainoastaan yöllä piti käydä kerran vessassa, mutta senkin olin ajatellut eturauhasen liikakasvusta johtuvaksi, ikäni on 58 vuotta. Ehkä hienoista ristiselkäsärkyä on ajoittain, mutta selkäni ei ole ehkä parhaassa kunnossa muutenkaan.

Nyt suoritetussa gammakuvauksessa luustossa ei todettu etäpesäkkeitä, mutta PSA oli noussut 15,5 arvoon. Voi kylläkin johtua siitä, että ohutneulalla ronkittiin näyte eturauhasesta.

Nyt olisi sitten mietittävä hoitomuoto? Lääkäri oli alustavasti sitä mieltä, että leikkausta parempi vaihtoehto olisi sädehoito, joka tappaisi mahdollisesti kapselin ulkopuolella olevat syöpäsolut, leikkaus ei poistaisi niitä ja olisi silloin turha toimenpide.

Jos täällä on vastaavia kokemuksia, niin voitteko ystävällisesti kertoa. Onko joku kokeillut E-EPA, hainrustouutetta, E-vitamiiniä ja soijaöljyä hidastamaan syövän leviämistä?

Kiinnostaisi etenkin kertomukset eri hoidoista ja niiden vaikutuksista, onnistumisesta ja haitoista.

38 kommenttia

Vastaukset

  • Perkausjätteistä valmistetuilla "lääkkeillä" ei ole todistettua vaikutusta syöpiin. Mitä vitamiineihin tulee, niin ei pidä ajatella, että se mikä on terveellistä muulle kropalle, on väistämättä epäterveellistä syöpäsoluille. Ylipäätään noiden luontaistuotteiden käyttö kannattaa ottaa tukihoitoina, ei varsinaisena parantavana hoitona. Jos niiden popsiminen rauhoittaa mieltä, niin mikäs siinä, kunhan ne eivät kukkarolle liikaa käy.

    Omakohtaista kokemusta eturauhassyövän hoidoista minulla ei ole. Olen vain hoitanut muita kahdeksan vuotta sädehoitokoneella. Sinun PSA-arvosi ei ole kovin suuri verrattuna levinneiden syöpien tuhansiin. Sädehoidolla saisi varmaankin kaikki syöpäsolut nitistettyä, hoitokentät kun kattavat paitsi eturauhasen niin myös ympäröivät imusolmukealueet. Jos syöpäsoluja on ehtinyt karata sen alueen ulkopuolelle, niin niitä kaikkia ei saa tapetuksi millään nykyhoidolla.

    Eturauhasen sädehoito kestää tavallisesti seitsemän viikon ajan. Hoitoja annetaan yksi per arkipäivä. Koko kroppaan vaikuttavista sivuvaikutuksista tavallisin on väsymys. Muut sivuvaikutukset ovatkin sitten paikallisia. Ripuli on niistä yleisin, mutta se on hoidettavissa sopivalla lääkityksellä. Peräsuolen ärtyminen on vaikeammin hoidettavissa. Puudutevaahtoa on olemassa. Itse tapasin potilailleni sanoa, että monenlaisia sivuvaikutuksia voi tulla, muttei pidä pettyä vaikkei mitään tulisikaan. Kovin yksilöllisiä ovat.

    Loppulääkärintarkastusta ennen otetaan mm. PSA-koe. Jos arvo on pudonnut nollan tuntumaan, hoito on tehonnut.

    • jossa on mukana paljon asiantuntijan kokemusta. Kun tällainen asia tulee yhtäkkiä ilmi, se aiheuttaa monia kysymyksiä.
      Maailmalla tehdään jatkuvasti valtavaa lääketieteellistä tutkimustyötä syöpään vaikuttavista aineista. Vastaavasti tehdään myös "kaupallisia" tutkimuksia, joiden tarkoituksena on saada myytyä luontaistuotteita potilaille. Mikä merkitys niillä on, siitä ei ole varmaa tietoa.

      Menen OYKS:iin tarkempiin tutkimuksiin, jonka jälkeen tiedän enemmän onko syöpä kapselin sisällä vai onko sitä muuallakin. Samalla neuvotellaan hoidosta.

      Mutta uskon selviäväni tästä, koska henkinen minäni sanoo niin. Kiitti vastauksesta, jatketaan jutustelua aiheesta.


    • ja takana on 22 hoitokertaa.

      Hoitajat ovat ystävällisiä ja vaikuttavat asioista tietäviltä. Käytävällä on kuitenkin koko ajan jono ja aikataulusta ollaan myöhässä, joten en juurikaan ole uskaltanut alkaa asioista kyselemään.

      Onko niin, että sädetyksellä jotenkin muumioidaan koko eturauhanen ja imusolmukkeet? Mikä on vaikutus vuosien päästä vaikka syöpä ei uusiutuisikaan?

      Lääkärit kylläkin kertovat, että säteillä tuhotaan syöpäsolut, mutta lisäkysymykset jotenkin kierretään ja tulee tunne, että puhumme aivan eri asiosta.

      Itselläni oli psa 6-7 ja näytteiden oton jälkeen kolmessa kuukaudessa nousi 9-10 välille. Siinä vaiheessa urologi lähetti sädehoitoon.

      Sivuvaikutuksia on lievää ripulia ja peräsuolen ärsytystä, mutta pahin on virtsaamistarpeen tihentyminen. Tarve tulee äkkiä ja polttavana ja usein tuntuu, että rakko ei kokonaan tyhjene.

      Kuinka pian hoidon päättymisen jälkeen oireet lievenevät jos lievenevät ollenkaan? Pari viikkoa hoidon jälkeen pitäisi olla matkustuskunnossa ja liikkua normaalissa ympäristössä.

      Lääkärit puhuvat asian liepeiltä pyöreitä ja pitävät kysymyksiä väärinä.


    • sädehoidossa kirjoitti:

      ja takana on 22 hoitokertaa.

      Hoitajat ovat ystävällisiä ja vaikuttavat asioista tietäviltä. Käytävällä on kuitenkin koko ajan jono ja aikataulusta ollaan myöhässä, joten en juurikaan ole uskaltanut alkaa asioista kyselemään.

      Onko niin, että sädetyksellä jotenkin muumioidaan koko eturauhanen ja imusolmukkeet? Mikä on vaikutus vuosien päästä vaikka syöpä ei uusiutuisikaan?

      Lääkärit kylläkin kertovat, että säteillä tuhotaan syöpäsolut, mutta lisäkysymykset jotenkin kierretään ja tulee tunne, että puhumme aivan eri asiosta.

      Itselläni oli psa 6-7 ja näytteiden oton jälkeen kolmessa kuukaudessa nousi 9-10 välille. Siinä vaiheessa urologi lähetti sädehoitoon.

      Sivuvaikutuksia on lievää ripulia ja peräsuolen ärsytystä, mutta pahin on virtsaamistarpeen tihentyminen. Tarve tulee äkkiä ja polttavana ja usein tuntuu, että rakko ei kokonaan tyhjene.

      Kuinka pian hoidon päättymisen jälkeen oireet lievenevät jos lievenevät ollenkaan? Pari viikkoa hoidon jälkeen pitäisi olla matkustuskunnossa ja liikkua normaalissa ympäristössä.

      Lääkärit puhuvat asian liepeiltä pyöreitä ja pitävät kysymyksiä väärinä.

      Omat hoitajat ovat parhaita vastaamaan näihin kysymyksiin. Alituinen kiire tosiaan nostaa kyselykynnystä. Bunkkerista halutaan potilas ulos mahdollisimman nopeasti jotta seuraava pääsisi sisään ja hoitajien painajainen on potilas, joka alkaa kiireettömästi selostaa sairaushistoriaansa esi-isän polvivammasta lähtien juuri silloin kun aikataulusta ollaan reippaasti myöhässä.

      Tavallisesti sädehoitokoneella työskentelee kolme hoitajaa: kaksi sisällä ja yksi ulkopuolella säätötilassa. Sädetyksen aikana kaikki kolme ovat ulkona. Voit yrittää jututtaa säätötilan hoitajaa oman hoitosi jälkeen. Asettaudu vain siten, ettet näe monitoreihin. Seuraavan potilaan intimiteettisuoja vaarantuisi jos näkisit monitoreista bunkkeriin.

      Eturauhasen sädehoitojakson loppupuolella hoitokenttiä tavallisesti pienennetään. Imusolmukealueille annetaan noin 50 Grayta ja itse eturauhaseen sen lisäksi 20 Grayta. Odotettavissa on siis, jollei nyt sivuvaikutusten lieventymistä, niin ei ainakaan kovin suurempaa pahentumista.

      Sädehoitokoneen hoitajilla on huonosti tietoa myöhäisistä sivuvaikutuksista ja niiden vähentymisestä. Tämä johtuu siitä, että sama potilas ei useinkaan tule kovin äkkiä takaisin kuulumisia kertomaan ja jos lisähoidon tarvetta on, niin aiempia kokemuksia ei ehditä välittää. Se kun ei potilaankaan mielessä päällimmäisenä siinä tilanteessa ole. Paremmin tietoa saisit potilasyhdistyksiltä kuten Suomen eturauhassyöpäyhdistyksen veljiltä: http://www.propo.fi/


    • Miksi hoitokertojen lukumäärä vaihtelee eri potilailla?
      Onko eturauhasen sijainti paljonkin erilainen eri yksilöillä ja mitä vaikutusta sillä on?

      Missä vaiheessa on loppulääkärintarkastus?


    • sädehoidossa kirjoitti:

      Miksi hoitokertojen lukumäärä vaihtelee eri potilailla?
      Onko eturauhasen sijainti paljonkin erilainen eri yksilöillä ja mitä vaikutusta sillä on?

      Missä vaiheessa on loppulääkärintarkastus?

      Hoitokertojen lukumäärä ei vaihtele kovin paljoa eturauhassyöpää sairastavien välillä, mikäli hoidetaan primäärikasvainta. 70 Grayta on tavallinen kokonaissädeannos eturauhassyöpään ja yleinen fraktiointi on 35 x 2 Grayta, jolloin hoidetaan seitsemän täyttä viikkoa joka arkipäivä. Eturauhasen saama kokonaissädeannos on korkeimpia tavanomaisissa hoidoissa. Esimerkiksi rintasyöpää hoidetaan noin 50:llä Graylla ja koko aivoja palliatiivisesti 30:lla Graylla. Hoitokertojen määrää ei voi suoraan laskea kokonaissädeannoksesta, sillä fraktiointi vaihtelee. Rintarauhasiinsa kosmeettisen sädehoidon saavat miehet selviävät yhdellä sädetyksellä, vaikka annos onkin 10-12 Grayta.

      Eturauhasen sijainti selviää tt-kuvauksessa, joka tehdään sädehoidon annossuunnittelun yhteydessä. Se voi vaihtaa paikkaa peräsuolen sisällön mukaan ja siksi joissain maissa tavataankin ruiskuttaa peräsuoleen desilitra vettä ennen sädehoitoa. Suomessa sellaista käytäntöä ei ole ja muutkin maat luopuisivat siitä, ellei se sotkisi tutkimuksia. Sädehoitokentissä on riittävästi marginaalia eturauhasen vähäisen liikkumisen varalta. Kehitteillä on tekniikoita, joiden ansiosta sädehoitokenttien kokoa voidaan pienentää. Koepalojen oton yhteydessä eturauhaseen voidaan jättää röntgenpositiivisia hauleja asemoimisen mahdollistamiseksi.

      Loppulääkärintarkastus on nimensä mukaisesti sädehoidon lopussa. Aikoja harvemmin järjestyy niin onnellisesti, että lääkärille pääsisi aina viimeisenä sädehoitopäivänä. Aika voi olla esimerkiksi toista viikkoa ennen tai jälkeen. Ennen sitä otetaan ainakin PSA-koe muiden verikokeiden yhteydessä ja joissain paikoissa myös virtsakoe.


    • sädehoidossa kirjoitti:

      Miksi hoitokertojen lukumäärä vaihtelee eri potilailla?
      Onko eturauhasen sijainti paljonkin erilainen eri yksilöillä ja mitä vaikutusta sillä on?

      Missä vaiheessa on loppulääkärintarkastus?

      Eturauhassyövässä käytetystä sädeannoksesta käydään tiedeyhteisöissä keskustelua. Annos on vuosien varrella hilatunut ylöspäin ja eri keskuksissa on käytössä hiukan eri annokset. Perusannos (puhun nyt ns. radikaalista sädehoidosta, eli sillion kun potilasta ei ole leikattu ja pyritään parantavaan hoitoon) on monissa suomalaisissa yliopistosairaaloissa 72 Gy, eli 36 x 2 Gy. (Jos sädehoidetaan leikkauksen jälkeen uusiutunutta tautia, ovat annokset pienempiä, noin 66 Gy). On todettu, että sädeannoksen kasvaessa tehokin paranee, mutta samalla pahenee haitat, ja tässä tarkoitan erityisesti pitkäaikaishaittoja, eli niitä jotka ilmaantuvat usein vasta vuosia sädehoidon jälkeen. Tosin tietysti myös hoidon aikana tulevat haitat kuten suoli- ja virtsaamisvaivat lisääntyvät annoksen kasvaessa. Pitkäaikaishaittoja voivat olla m.m. ns. sädeproktiitti (kroonista veriripulia aiheuttava peräsuolen limakalvovaurio), erilaiset virtsaputken ja suoliston arpeutumiset, myöhäissyöpä (esim. peräsuolisyöpä), pidätysvaikeus, erektiohäiriö jne. Onneksi hankalia pitkäaikaishaittoja tulee vain noin 5-10%:lle ja tarkkuuden parantumisen myötä toivon mukaan vielä harvemmalle tulevaisuudessa.
      Ainakin Helsingissä tietyille potilaille käytetään korkeampiakin sädeannoksia, 76 Gy:n saaakka (38 x 2 Gy), useimmiten silloin kun on kyseessä suuren riskin paikallinen tauti. Joissakin ulkomaisissa keskuksissa on käytetty jopa yli 80 Gy:n annoksia, mutta silloin riski esim. peräsuolivaurioille on jo huomattavasti suurempi.
      Pitää myös muistaa, että monet eturauhassyöpäpotilaat ovat iäkkäitä ja taudit hitaasti eteneviä, eli monelle tauti ei hoitamattomanakaan aiheuttaisi minkäänlaisia oireita heidän elinaikanaan. Sen vuoksi pitää harkita halutaanko antaa sellaista hoitoa, joka voi aiheuttaa vaikeita haittavaikutuksia ja elämänlaadun heikkenemistä niille viimeisiile elinvuosille.


    • lääkärin näkökantaa kirjoitti:

      Eturauhassyövässä käytetystä sädeannoksesta käydään tiedeyhteisöissä keskustelua. Annos on vuosien varrella hilatunut ylöspäin ja eri keskuksissa on käytössä hiukan eri annokset. Perusannos (puhun nyt ns. radikaalista sädehoidosta, eli sillion kun potilasta ei ole leikattu ja pyritään parantavaan hoitoon) on monissa suomalaisissa yliopistosairaaloissa 72 Gy, eli 36 x 2 Gy. (Jos sädehoidetaan leikkauksen jälkeen uusiutunutta tautia, ovat annokset pienempiä, noin 66 Gy). On todettu, että sädeannoksen kasvaessa tehokin paranee, mutta samalla pahenee haitat, ja tässä tarkoitan erityisesti pitkäaikaishaittoja, eli niitä jotka ilmaantuvat usein vasta vuosia sädehoidon jälkeen. Tosin tietysti myös hoidon aikana tulevat haitat kuten suoli- ja virtsaamisvaivat lisääntyvät annoksen kasvaessa. Pitkäaikaishaittoja voivat olla m.m. ns. sädeproktiitti (kroonista veriripulia aiheuttava peräsuolen limakalvovaurio), erilaiset virtsaputken ja suoliston arpeutumiset, myöhäissyöpä (esim. peräsuolisyöpä), pidätysvaikeus, erektiohäiriö jne. Onneksi hankalia pitkäaikaishaittoja tulee vain noin 5-10%:lle ja tarkkuuden parantumisen myötä toivon mukaan vielä harvemmalle tulevaisuudessa.
      Ainakin Helsingissä tietyille potilaille käytetään korkeampiakin sädeannoksia, 76 Gy:n saaakka (38 x 2 Gy), useimmiten silloin kun on kyseessä suuren riskin paikallinen tauti. Joissakin ulkomaisissa keskuksissa on käytetty jopa yli 80 Gy:n annoksia, mutta silloin riski esim. peräsuolivaurioille on jo huomattavasti suurempi.
      Pitää myös muistaa, että monet eturauhassyöpäpotilaat ovat iäkkäitä ja taudit hitaasti eteneviä, eli monelle tauti ei hoitamattomanakaan aiheuttaisi minkäänlaisia oireita heidän elinaikanaan. Sen vuoksi pitää harkita halutaanko antaa sellaista hoitoa, joka voi aiheuttaa vaikeita haittavaikutuksia ja elämänlaadun heikkenemistä niille viimeisiile elinvuosille.

      tänään sovittiin lääkärin kanssa hoitomuodoksi sädehoito. Gleason 4 4 sulki pois brakyterapian, joten jäljelle jäi valittavaksi leikkaus ja sädehoito. Vaikka leikkaus onkin hyvä hoitomuoto, on sen aiheuttamat jälkihaitat usein jopa suurempia kuin sädehoidossa.

      Nyt olen saanut ensimmäisen pistoksen hormoonia, Enanton 3.75 mg pistos.

      Mitä tarkoittaa muuten Gleason 4 4=8 adenokarsinooma?
      Seuraava toimenpide on sitten kultajyvän laitto ja myöhemmin itse sädehoito OYK:issä.


    • myös koska kirjoitti:

      tänään sovittiin lääkärin kanssa hoitomuodoksi sädehoito. Gleason 4 4 sulki pois brakyterapian, joten jäljelle jäi valittavaksi leikkaus ja sädehoito. Vaikka leikkaus onkin hyvä hoitomuoto, on sen aiheuttamat jälkihaitat usein jopa suurempia kuin sädehoidossa.

      Nyt olen saanut ensimmäisen pistoksen hormoonia, Enanton 3.75 mg pistos.

      Mitä tarkoittaa muuten Gleason 4 4=8 adenokarsinooma?
      Seuraava toimenpide on sitten kultajyvän laitto ja myöhemmin itse sädehoito OYK:issä.

      Kuulostaa siltä, että aivan asiallista hoitoa olet saamassa. Näin on, että useimmiten leikkauksen jälkihaitat ovat vieläkin suuremmat kuin sädehoidon, vaikkakin me sädehoitolääkärit niistä paasaamme. Tämän vuoksi sädehoito (usein yhdistettynä hormonihoitoon kuten sinun tapauksessasi) on vakiintumassa tavallisimmaksi hoitomuodoksi eturauhassyövässä.

      Gleason-luokitus on patologin määritelmä siitä, miten ärhäkältä kasvainsolut näyttävät näytelasilla. Nämä luokitellaan 1-5, joista 1 on kaikein kiltein tyyppi ja 5 kaikkein ärhäkin tyyppi. Ensimmäinen numero kertoo kaikkein yleisimmän solutyypin ja toinen numero toiseksi yleisimmän solutyypin, näiden luku lasketaan sitten yhteen. Sinun tapauksessa Gleason 8 (4 4) kertoo, että tyyppi neljä oli sekä yleisin että toiseksi yleisin, ts. suurin osa näkyvistä soluista oli tätä tyyppiä.

      Alle Gleason 5-luokkia syöpätautilääkärit vain hyvin harvoin hoitavat, sillä käytännössä nämä ovat hyvin hidaskasvuisia tauteja, jotka lähes poikkeuksetta eivät aiheuta potilaille minkäänlaisia oireita. Gleason 5 ja 6 sopivat paikallishoitoon, eli brakyterapiaan (tarkoittaa siis että eturauhaseen istutetaan säteileviä jyväsiä), jos potilas siihen on halukas, virtsaamisoireita ei ole runsaasti ja eturauhanen ei ole kovin kookas. Jos potilas on iäkäs, taudistaan oireeton ja PSA < 10 ei ole myöskään mikään virhe tarjota näille potilaille pelkkää seurantaa, tapaukskohtaisesti voidaan myös harkita ulkoista sädehoitoa.

      Gleason 7 - luokkaa yleensä jo hoidetaan aktiivisesti ja Gleason 9 ja 10 ovat erittäin ärhäkästi käyttäytyviä eturauhassyöpiä.

      Gleason-luokitus ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, jonka perusteella hoidosta päätetään vaan yhtä tärkeitä ovat PSA-arvo sekä kasvaimen paikallinen leviäminen (nk. T-luokitus) tai leviäminen imusolmukkeisiin. Gleason-luokitus, PSA-arvo ja kasvaimen T-luokitus (T1-T4) yhdessä auttavat meitä asettamaan potilaat eri riskiluokkiin; hoitolinjat näiden luokkien välillä vaihtelee seurannasta hyvinkin aktiiviseen hoitoon.


    • sama lääkäri vastaa kirjoitti:

      Kuulostaa siltä, että aivan asiallista hoitoa olet saamassa. Näin on, että useimmiten leikkauksen jälkihaitat ovat vieläkin suuremmat kuin sädehoidon, vaikkakin me sädehoitolääkärit niistä paasaamme. Tämän vuoksi sädehoito (usein yhdistettynä hormonihoitoon kuten sinun tapauksessasi) on vakiintumassa tavallisimmaksi hoitomuodoksi eturauhassyövässä.

      Gleason-luokitus on patologin määritelmä siitä, miten ärhäkältä kasvainsolut näyttävät näytelasilla. Nämä luokitellaan 1-5, joista 1 on kaikein kiltein tyyppi ja 5 kaikkein ärhäkin tyyppi. Ensimmäinen numero kertoo kaikkein yleisimmän solutyypin ja toinen numero toiseksi yleisimmän solutyypin, näiden luku lasketaan sitten yhteen. Sinun tapauksessa Gleason 8 (4 4) kertoo, että tyyppi neljä oli sekä yleisin että toiseksi yleisin, ts. suurin osa näkyvistä soluista oli tätä tyyppiä.

      Alle Gleason 5-luokkia syöpätautilääkärit vain hyvin harvoin hoitavat, sillä käytännössä nämä ovat hyvin hidaskasvuisia tauteja, jotka lähes poikkeuksetta eivät aiheuta potilaille minkäänlaisia oireita. Gleason 5 ja 6 sopivat paikallishoitoon, eli brakyterapiaan (tarkoittaa siis että eturauhaseen istutetaan säteileviä jyväsiä), jos potilas siihen on halukas, virtsaamisoireita ei ole runsaasti ja eturauhanen ei ole kovin kookas. Jos potilas on iäkäs, taudistaan oireeton ja PSA < 10 ei ole myöskään mikään virhe tarjota näille potilaille pelkkää seurantaa, tapaukskohtaisesti voidaan myös harkita ulkoista sädehoitoa.

      Gleason 7 - luokkaa yleensä jo hoidetaan aktiivisesti ja Gleason 9 ja 10 ovat erittäin ärhäkästi käyttäytyviä eturauhassyöpiä.

      Gleason-luokitus ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, jonka perusteella hoidosta päätetään vaan yhtä tärkeitä ovat PSA-arvo sekä kasvaimen paikallinen leviäminen (nk. T-luokitus) tai leviäminen imusolmukkeisiin. Gleason-luokitus, PSA-arvo ja kasvaimen T-luokitus (T1-T4) yhdessä auttavat meitä asettamaan potilaat eri riskiluokkiin; hoitolinjat näiden luokkien välillä vaihtelee seurannasta hyvinkin aktiiviseen hoitoon.

      Olen kuusikymppinen hyvässä fyysisessä kunnossa oleva aktiivisesti liikkuva mies. Omassa tapauksessani pidän hoidon suurimpana puutteena tiedon saannin vaikeutta.

      Ohutneulanäytteiden tuloksista kertova urologi puhui "löydöksistä" ja sanoi, että ei hoidolla ole kiirettä. Olisin halunnut saada vähän tarkempaa tietoa, mutta urologi tyytyi lohduttelevaan puhetapaan ja taudin tilan määrittely jäi vähiin. Sain kehotuksen puhua kotona ja hakeutua vertaisryhmiin.

      Jatkoin normaalia elämääni enkä päiväkausiin edes muistanut sairastavani syöpää.

      Muutaman viikon kuluttua sain ajan ns. hoitoneuvotteluun. En ollut hakenut tietoa vertaisryhmistä enkä edes netistä, koska ajattelin, että lääkäri on se joka asiat tietää ja minulle selittää.
      Esitin kysymyksen: Mikä on sairauden tila tällä hetkellä, miten se luultavasti tai mahdolliseti kehittyy ja miten sitä kehitystä todennäköisesti tai mahdollisesti voidaan hoidolla muuttaa?
      Sanoin myös että en tavoittele mahdollisimamn korkeaa ikää eikä minulla ole aarteita maan päällä, mutta haluaisin elää loppuelämäni mahdollsimman hyväkuntoisena ja mahdollisimman kevein hoidoin.
      Lääkärin mielestä olin pois tolaltani ja hän lähetti minut psykiatrille. Kävinkin, mutta ei psykiatri minulla mitään häiriötä todennut.

      Myöhemmin urologi esitti leikkausta tai sädehoitoa sekä selvitti näiden hoitojen akuutteja haittavaikutuksia, mutta vuosien päässä olevista mahdollisista vaikutuksista ei puhuttu. Yritin kyllä kysellä.

      Muutaman kuukauden päästä sain lähetteen syöpäklinikalle sädehoitoon.
      Tulikin yllätys, kun lääkäri määräsi Casodex-kuurin ennen sädetystä. Sillä ei pitänyt olla hormonien haittavaikutuksia.
      Mutta kyllä sillä oli ja on vieläkin vaikka kuurista on jo kuukausia aikaa.

      Nyt on sädehoito loppuvaiheessa, mutta mitään puhetta hoidon mahdollisista haitoista tulevaisuudessa ei ole ollut. Lääkärin mukaan elämä palautuu sellaiseksi kuin se oli ennen syövän toteamista. Lääkäri on välillä vaihtunut ja tapaamiset ovat olleet hyvin kiireisiä enkä ole saanut esitettyä kysymyksiä, vastauksista puhumattakaan.
      Seksuaalisuus myöskin tuntuu olevan vielä tabu tai ehkä se ei koske kuusikymppistä miestä.

      En lainkaan epäile lääkärien ammattitaitoa ja hyvää tahtoa enkä vaadi parempaa hoitoa, mutta rehellistä tietoa haluaisin. Alunperin olisin halunnut keskustella siitä mitä mahdollisuuksia minulla olisi hoitamattomana, mutta siihen ei koskaan päästy.
      On tullut vaikutelma, että olen tehnyt vääriä kysymyksiä ja puhumme eri asiosta.


    • sädehoidossa kirjoitti:

      Olen kuusikymppinen hyvässä fyysisessä kunnossa oleva aktiivisesti liikkuva mies. Omassa tapauksessani pidän hoidon suurimpana puutteena tiedon saannin vaikeutta.

      Ohutneulanäytteiden tuloksista kertova urologi puhui "löydöksistä" ja sanoi, että ei hoidolla ole kiirettä. Olisin halunnut saada vähän tarkempaa tietoa, mutta urologi tyytyi lohduttelevaan puhetapaan ja taudin tilan määrittely jäi vähiin. Sain kehotuksen puhua kotona ja hakeutua vertaisryhmiin.

      Jatkoin normaalia elämääni enkä päiväkausiin edes muistanut sairastavani syöpää.

      Muutaman viikon kuluttua sain ajan ns. hoitoneuvotteluun. En ollut hakenut tietoa vertaisryhmistä enkä edes netistä, koska ajattelin, että lääkäri on se joka asiat tietää ja minulle selittää.
      Esitin kysymyksen: Mikä on sairauden tila tällä hetkellä, miten se luultavasti tai mahdolliseti kehittyy ja miten sitä kehitystä todennäköisesti tai mahdollisesti voidaan hoidolla muuttaa?
      Sanoin myös että en tavoittele mahdollisimamn korkeaa ikää eikä minulla ole aarteita maan päällä, mutta haluaisin elää loppuelämäni mahdollsimman hyväkuntoisena ja mahdollisimman kevein hoidoin.
      Lääkärin mielestä olin pois tolaltani ja hän lähetti minut psykiatrille. Kävinkin, mutta ei psykiatri minulla mitään häiriötä todennut.

      Myöhemmin urologi esitti leikkausta tai sädehoitoa sekä selvitti näiden hoitojen akuutteja haittavaikutuksia, mutta vuosien päässä olevista mahdollisista vaikutuksista ei puhuttu. Yritin kyllä kysellä.

      Muutaman kuukauden päästä sain lähetteen syöpäklinikalle sädehoitoon.
      Tulikin yllätys, kun lääkäri määräsi Casodex-kuurin ennen sädetystä. Sillä ei pitänyt olla hormonien haittavaikutuksia.
      Mutta kyllä sillä oli ja on vieläkin vaikka kuurista on jo kuukausia aikaa.

      Nyt on sädehoito loppuvaiheessa, mutta mitään puhetta hoidon mahdollisista haitoista tulevaisuudessa ei ole ollut. Lääkärin mukaan elämä palautuu sellaiseksi kuin se oli ennen syövän toteamista. Lääkäri on välillä vaihtunut ja tapaamiset ovat olleet hyvin kiireisiä enkä ole saanut esitettyä kysymyksiä, vastauksista puhumattakaan.
      Seksuaalisuus myöskin tuntuu olevan vielä tabu tai ehkä se ei koske kuusikymppistä miestä.

      En lainkaan epäile lääkärien ammattitaitoa ja hyvää tahtoa enkä vaadi parempaa hoitoa, mutta rehellistä tietoa haluaisin. Alunperin olisin halunnut keskustella siitä mitä mahdollisuuksia minulla olisi hoitamattomana, mutta siihen ei koskaan päästy.
      On tullut vaikutelma, että olen tehnyt vääriä kysymyksiä ja puhumme eri asiosta.

      Ensinnäkin kiitos tuossa ylempänä olevalle lääkärille, joka vastaisi selvästi ja yksinkertaisesti hoitoon liittyvistä asioista. Mikäli kaikki lääkärit tekisivät noin, tietäisi potilaskin mitä tehdään ja miksi?

      Olen itse vasta menossa sädehoitoon kesällä, koska sinne aiemmin ei pääse. Itse otin sen kannan, että potilaana minulla on oikes saada tietää sairaudesta, hoitomuodoista, kunkin hoidon aiheuttamista haitoista, millaisia seksuaalisia rajoituksia hoidot aiheuttavat ym ym. Siis ei auttanut lääkärillä olla kiire, asiat selvitetiin siinä paikassa, ja selvä tuli.

      Erittäin hyviä neuvoja sain vielä soittamalla vertaistukiryhmään. Siellä oli enemmän tietoa haitoista ja kokemuksista kuin missään muualla. Kannattaan ehdottomasti ottaa yhteyttä sinne, on leppoisaa ja rentoa porukkaa. Lisäksi keskustelu heidän kanssaan antaa lisää itseluottamusta ja tavallaan pelot katoaa, sillä sairauden kanssa pärjää aivan hyvin.

      Mutta jatketaan jutustelua, ja lääkärit mukaan, samoin hoitajat.


    • Ex-säderölli kirjoitti:

      Hoitokertojen lukumäärä ei vaihtele kovin paljoa eturauhassyöpää sairastavien välillä, mikäli hoidetaan primäärikasvainta. 70 Grayta on tavallinen kokonaissädeannos eturauhassyöpään ja yleinen fraktiointi on 35 x 2 Grayta, jolloin hoidetaan seitsemän täyttä viikkoa joka arkipäivä. Eturauhasen saama kokonaissädeannos on korkeimpia tavanomaisissa hoidoissa. Esimerkiksi rintasyöpää hoidetaan noin 50:llä Graylla ja koko aivoja palliatiivisesti 30:lla Graylla. Hoitokertojen määrää ei voi suoraan laskea kokonaissädeannoksesta, sillä fraktiointi vaihtelee. Rintarauhasiinsa kosmeettisen sädehoidon saavat miehet selviävät yhdellä sädetyksellä, vaikka annos onkin 10-12 Grayta.

      Eturauhasen sijainti selviää tt-kuvauksessa, joka tehdään sädehoidon annossuunnittelun yhteydessä. Se voi vaihtaa paikkaa peräsuolen sisällön mukaan ja siksi joissain maissa tavataankin ruiskuttaa peräsuoleen desilitra vettä ennen sädehoitoa. Suomessa sellaista käytäntöä ei ole ja muutkin maat luopuisivat siitä, ellei se sotkisi tutkimuksia. Sädehoitokentissä on riittävästi marginaalia eturauhasen vähäisen liikkumisen varalta. Kehitteillä on tekniikoita, joiden ansiosta sädehoitokenttien kokoa voidaan pienentää. Koepalojen oton yhteydessä eturauhaseen voidaan jättää röntgenpositiivisia hauleja asemoimisen mahdollistamiseksi.

      Loppulääkärintarkastus on nimensä mukaisesti sädehoidon lopussa. Aikoja harvemmin järjestyy niin onnellisesti, että lääkärille pääsisi aina viimeisenä sädehoitopäivänä. Aika voi olla esimerkiksi toista viikkoa ennen tai jälkeen. Ennen sitä otetaan ainakin PSA-koe muiden verikokeiden yhteydessä ja joissain paikoissa myös virtsakoe.

      > Eturauhasen sijainti selviää tt-kuvauksessa, joka tehdään sädehoidon annossuunnittelun yhteydessä. Se voi vaihtaa paikkaa peräsuolen sisällön mukaan.....

      ahaa.... tuosta peräsuolen sisällön muutoksesta varmaankin johtuu se, että psa vaihtelee.

      Kuinkahan paljon eturauhanen voi liikkua noin senteissä tai milleissä?


    • sädehoidossa kirjoitti:

      Olen kuusikymppinen hyvässä fyysisessä kunnossa oleva aktiivisesti liikkuva mies. Omassa tapauksessani pidän hoidon suurimpana puutteena tiedon saannin vaikeutta.

      Ohutneulanäytteiden tuloksista kertova urologi puhui "löydöksistä" ja sanoi, että ei hoidolla ole kiirettä. Olisin halunnut saada vähän tarkempaa tietoa, mutta urologi tyytyi lohduttelevaan puhetapaan ja taudin tilan määrittely jäi vähiin. Sain kehotuksen puhua kotona ja hakeutua vertaisryhmiin.

      Jatkoin normaalia elämääni enkä päiväkausiin edes muistanut sairastavani syöpää.

      Muutaman viikon kuluttua sain ajan ns. hoitoneuvotteluun. En ollut hakenut tietoa vertaisryhmistä enkä edes netistä, koska ajattelin, että lääkäri on se joka asiat tietää ja minulle selittää.
      Esitin kysymyksen: Mikä on sairauden tila tällä hetkellä, miten se luultavasti tai mahdolliseti kehittyy ja miten sitä kehitystä todennäköisesti tai mahdollisesti voidaan hoidolla muuttaa?
      Sanoin myös että en tavoittele mahdollisimamn korkeaa ikää eikä minulla ole aarteita maan päällä, mutta haluaisin elää loppuelämäni mahdollsimman hyväkuntoisena ja mahdollisimman kevein hoidoin.
      Lääkärin mielestä olin pois tolaltani ja hän lähetti minut psykiatrille. Kävinkin, mutta ei psykiatri minulla mitään häiriötä todennut.

      Myöhemmin urologi esitti leikkausta tai sädehoitoa sekä selvitti näiden hoitojen akuutteja haittavaikutuksia, mutta vuosien päässä olevista mahdollisista vaikutuksista ei puhuttu. Yritin kyllä kysellä.

      Muutaman kuukauden päästä sain lähetteen syöpäklinikalle sädehoitoon.
      Tulikin yllätys, kun lääkäri määräsi Casodex-kuurin ennen sädetystä. Sillä ei pitänyt olla hormonien haittavaikutuksia.
      Mutta kyllä sillä oli ja on vieläkin vaikka kuurista on jo kuukausia aikaa.

      Nyt on sädehoito loppuvaiheessa, mutta mitään puhetta hoidon mahdollisista haitoista tulevaisuudessa ei ole ollut. Lääkärin mukaan elämä palautuu sellaiseksi kuin se oli ennen syövän toteamista. Lääkäri on välillä vaihtunut ja tapaamiset ovat olleet hyvin kiireisiä enkä ole saanut esitettyä kysymyksiä, vastauksista puhumattakaan.
      Seksuaalisuus myöskin tuntuu olevan vielä tabu tai ehkä se ei koske kuusikymppistä miestä.

      En lainkaan epäile lääkärien ammattitaitoa ja hyvää tahtoa enkä vaadi parempaa hoitoa, mutta rehellistä tietoa haluaisin. Alunperin olisin halunnut keskustella siitä mitä mahdollisuuksia minulla olisi hoitamattomana, mutta siihen ei koskaan päästy.
      On tullut vaikutelma, että olen tehnyt vääriä kysymyksiä ja puhumme eri asiosta.

      Hei!

      Kävin läpi radikaali sädehoidon tietenkin naisläähäreitä ei kiinnosta miehen seksuaaliset halut. Sanoi vain että sädehoito voi lamaanuttaa hermoja jotka vaikuttaa erektioon. Näin kävi minullekkin yhdessä hormoonihoidon kanssa olin puoli vuotta eunukki. Nyt alkaa pikku hiljaa kunto palutumaan. Muita ongelmi ei tullutkaan pientä väsymistä lukuunottamatta. Hoitamattomi on haudattu tarpeeksi.


  • Minulla eturauhanen turposi joulun seutuun 2002 hiihtäessä -25c. Tammik. 2003 otettiin alavatsan uä ja verikokeet, psa 7,2. Eturauhasessa 9mm kystä.
    Lähete biopsaan helmikuulla,jossa kaksi koepalaa ja virtsatutkimuksia tulos: eturauhasen liikakasvua. Ei pahanlaatuista, aloitetaan lääkitys,Proscar 5mg.Kontrolli omalla lääkärillä 6kk kuluttua. Jatkossa kontrolli noin vuoden välein riittänee. Mainittakoon,että tunsin itseni täysin terveeksi. Ei virtsavaivoja.Tätä ennen en tiennyt eturauhasta olevankaan, vaikka olin 63v.
    Kontrolleissa kävin ja lääkkeitä söin. Psa laski puolessa vuodessa 3,6. Kahden vuoden kuluttua psa oli 4,9 ja vielä viitearvoissa. Söin lääkkeet säännöllisesti ja unohdin koko asian, kunnes resepti oli uusittava kesäällä 2006. Menin lääkäriin ja ajattelin kysyä lääkkeannoksen pienentämistä, kun minulla ei olemitään vaivaa, mutta hän sanoi:"Onpas pitkä aika ed. kontrollista, Otetaan verikoe."
    Verikoe otetiin, psa oli taas 7,2 ja lähete biopsaan.
    Otettu 10 koepalaa. Urologi suositteli leikkausta, jos "jotain" löytyy. Koepaloissa oli 1mm alueella gradus 2,Gleason 6 prostatan adenokarsiooma vasemmalla.
    Alkoi hoitokeskustelu, luustokuvaus ja muut kokeet. Luustosta löytyi heikkoja kertymiä. Kylkiluita kuvattiin ja kuvattiin, mutta ei pystytty selittämään mistä kertymät kylkiluissa johtuivat.(olivat varmaan kaatumisten seurauksia, muistelen.)
    Hoitokeskustelussa käytiin läpi eri vaihtoehdot, aktiivinen seuranta, leikkaus tai brakyterapia. Psa entistä tasoa 7,3. Kirurgi suositteli seurantaa, kun löydös on rauhallista sorttia ja kapselin sisällä tai jos psa alkaa lähestyä 10, niin leikataan. Epäilin, saako leikkausajan nopeasti jos tarvitsee. Kyllä järjestyy. Oli vastaus. Olin kuitenkin leikkauksen kannalla ja tuolloin olin hyvässä kunnossa, niin ajattelin kestäväni leikkauksen, vaikka se onkin kohtalaisen suuri ja vaativa. Ehkä muutamien vuosien kuluttua sanottaisiin, että olen liian vanha. Ei ole odotettavissa olevia elinvuosia vaadittavaa 15 vuotta.(Isäni eli 95v.) Olin 67v.
    Kirurgi oli ilmeisesti seurannan kannalla, tai hän vain halusi varmistaa olenko valmis leikkaukseen. Niinpä hän vihdoin sanoi mielipiteensä."Leikataan."
    DG C61Ca prostatae,T2N0M0,gr2,Gleason 6,(kahden mm:n alueella vasemmalla), PSA 7,2.)
    Siinä keskustellessa tuli sellainen tunne,että tähän kirurgiin voi luottaa. Niinpä esitin kainon toivomukseni. Voiko hän suorittaa leikkauksen? "Minä leikkaan." Oli vastaus, joka lämmitti mieltäni ja jäin odottamaan 1 1/2 kk kuluttua tapahtuvaa leikkausta. Olin terve ja kävin päivittäin hiihtämässä, kuten muinakin talvina.
    Leikkaus oli tammikuussa 2007.Sairaalassa olin viikon.Tikit ja kadetri poistettiin kahden viikon kuluttua leikkauksesta. Vähäistä virtsan karkailua oli noin kaksi viikkoa kadetrin poistosta. Päivittäisen hiihdon aloitin neljän viikon kuluttua leikkauksesta. 1kk leikkauksesta kontrollikäynti, jolloin kirurgi sanoi: "Minulla on hyviä uutisia PSA on 0,1. Tavataan vuoden päästä." Miten menee vaimosi kanssa? Eipä ole tullut ensimmäisenä mieleen. Minä kirjoitan Viagraa. Älä hätäile katsotaan nyt. On vielä niin helläkin.
    2kk leikkauksesta otin osaa kilpahiihtoihin.Kevättalvella meni 700km ja syksyllä kävelin 800km. Leikkaus alkaa unohtua ja vaimon kanssa menee Levitran avulla.
    Helmikuussa oli kontrollikäynti PSA 0,88.
    Kuntoni on ollut hyvä leikkauksen jälkeen. Tänäkin talvena olen hiihtänyt 2240km. Leikkaus ei ole haitannut hiihtoa tai muuta työskentelyä. Kävellessä tuntuu tulevan pissahätä noin 30min väliajoin.
    Toivottavasti tästä on edes jotain apua jollekin, joka näitä asioita miettii, joskus jopa itsekseen.
    Minäkin luin kaikki kirjoitukset eturauhassyövästä, mitkä löysin internetistä, ennen hoitokeskusteluja ja olen kiitollinen teille kaikista niistä kirjoituksista. Ehkä ne vaikuttivat mielipiteisiini,jotenkin.

    • minun tarinaani, en kylläkään ole hiihtänyt niin paljon kuin sinä. Minusta on hienoa, että täällä keskustellaan edes vähänkin erilaisista kokemuksista.

      Minulle tehtiin myös uusintakuvaus, eli ensin oli siis gamma ja sitten tarkistettiin kylkiluissa näkyneet epäselvyydet magneettikuvauksessa, jotka eivät onneksi olleet pesäkkeitä. Luusto minulla on siis puhdas.

      Kiitos vaan vaivannäöstä, ei nämä ole kenellekään helppoja juttuja. Tietysti aina on muistettava, että jokainen hoitomuoto onnistuu yksilöllisesti, joko paremmin tai joskus huonommin, mutta sitä ei auta jäädä pohtimaan.
      On vain toivottava, että ollaan osaavissa käsissä kun mennään pöydälle.


    • Kiitokset hienoista kokemuksista ja hyvästä kirjoituksesta. Mitähän jos meillä olisi mahdollisuus lukea kaikkien niiden satojen kokemukset joiden eturauhanen on hoidettu?
      Olisi helpompi tehdä päätöksiä.

      Kaikkea hyvää sinulle jatkossa. Tullaisista kirjoituksista on aina hyötyä muille!


    • erkki.hoo kirjoitti:

      Kiitokset hienoista kokemuksista ja hyvästä kirjoituksesta. Mitähän jos meillä olisi mahdollisuus lukea kaikkien niiden satojen kokemukset joiden eturauhanen on hoidettu?
      Olisi helpompi tehdä päätöksiä.

      Kaikkea hyvää sinulle jatkossa. Tullaisista kirjoituksista on aina hyötyä muille!

      Minjlla ei löytynyt neulanaäytteillä mitään poikkeavaa vaikka psa oli 60 mutta uroloki alkoi hermostua ja lähetti eturauhas höyläykseen joss löytyi lääkärin mukaan ärhäkkä syöpä. Laittoivat kultajyvät ja aloittivat hormoonipiikeillä kesäkuussa alkaa sädehoito, etäpesäkkeitä ei löyrynyt ainakaan luustosta Gammakuvauksessa. Höyläys laski psa:n 40. Nyt vain toivotaan parasta ja epäillään pahinta lääkäri ei sano mitään ennusteesta.Mutta palataan asiaan kun sädekuuri on loppu.


    • epätitoinen potilas kirjoitti:

      Minjlla ei löytynyt neulanaäytteillä mitään poikkeavaa vaikka psa oli 60 mutta uroloki alkoi hermostua ja lähetti eturauhas höyläykseen joss löytyi lääkärin mukaan ärhäkkä syöpä. Laittoivat kultajyvät ja aloittivat hormoonipiikeillä kesäkuussa alkaa sädehoito, etäpesäkkeitä ei löyrynyt ainakaan luustosta Gammakuvauksessa. Höyläys laski psa:n 40. Nyt vain toivotaan parasta ja epäillään pahinta lääkäri ei sano mitään ennusteesta.Mutta palataan asiaan kun sädekuuri on loppu.

      Hei!

      Minulla sama tilanne, höyläyksen jälkeen psa tosin laski 2. Oli välillä yli 30 nyt sädehoito loppunut ja joulukuussa kontrollikäynti jossa selvinnee missä mennään.
      3 vuotta seurattiin ilmeisesti välimpitämätöntä kun ei aikaisemmin ohjattu pätevään hoitoon. mutta toivossa on hyvä elää vaikka puoli vuotta meni eunukkina.


  • Läheisellä todettiin eturauhassyöpä. Hän on saanut sekä hormonihoitoa että sädehoitoa.
    Heti kun hormonihoito alkoi niin hänen käytöksensä muuttui todella ylivilkkaaksi. Hän häseltää ja touhottaa kauheasti. Ikää on yli 65 mutta terveys on ollut aiemmin todella hyvä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Nyt hän on myös jotenkin kuivettunut ja menettänyt ihan varmasti lihasvoimaa. Kunto näkyy muutenkin rapistuneen.

    Voiko hormonilla olla tuollainen vaikutus vai pitääkö tämä ihminen kohta raahata johonkin pään tutkimuksiin. Puhelee mitä sattuu ja häärää siellä täällä ilman päätä ja häntää. Toki hän on aiemminkin joskus ollut rasittava mutta nyt tämä tilanne menee ihan yli hilseen.

    • tarkennampa tuota läheisen sairautta.
      Hänen touhotus alkaa ahdistaa niin paljon, että joudun kohta itse käymään psykologilta jotain ahdistuksen poistavaa lääkettä.


    • tytärtytär kirjoitti:

      tarkennampa tuota läheisen sairautta.
      Hänen touhotus alkaa ahdistaa niin paljon, että joudun kohta itse käymään psykologilta jotain ahdistuksen poistavaa lääkettä.

      Kauanko menee hormoonihoidon jälkeen että pystyy vaimon kanssa olemaan "silleen"?


    • Kyllä miehen pää sekoaa kun työnnetään naishormoonia, eturauhassyöpä ei etene nhiin nopeasti kun ei ole estrogeenin tuotantoa ylen määrin. Kyllä mies palautuu entiselleen jos jää henkiin.


    • Firmagon hoito huonontaa muistia,ja aiheuttaa mielialanmuutoksia sekä masennusta ja unettomuutta.


  • Minulla todettiin eturauhassöypä vaikka neulanaäytteet olivat puhtaa, 48 kertaa sädehoito ja hormoonipiikki joka tietenkin tekee eunukiksi.
    toukokuussa todettu ja vielä henkissä. Joulukuussa kontrollikäynti jolloin tulee tuomio missä mennään. Olin 3 vuotta seurannassa mutta mitään ei muka löytynyt vasta eturauhasen höyläys toi esiin surantaa tehnyt lääkäri kuoli ko syöpään ennenkuin pääsino ikeaan hoitoon.

  • Osaisko joku sivistää huolestunutta. Kun vuosi sitten psa oli 2pintaan ja nyt 4..1 , niin kuulemma puolella nousu arvossa on huomioitavaa. Täällä tosin puhutaan isommista arvoista, mutta vaikka perus-psa normiarvot 0-3.8........niin miten tuollainen 4.1 sitten ? Voiko se jo OLLA eturauhassyöpä tuolla arvolla, vaiko kenties jostain, kuten pyöräily, hyvänlaatuinen liikakasvu ym. Vai pitääkö todella alkaa huolestumaan tuosta noususta.
    kiitos.

  • PSA:n nousu noin nopeasti yhdessä vuodessa SAATTAA olla merkki pahanlaatuisesta jutusta. Yleensä ajatellaan että PSA:n kahdentuminen vuodessa on SELVÄ aihe jatkotutkimuksiin.

    Mites vapaa PSA, saitko sen arvon? Jos se on pienempi kuin 20% ja erityisesti jos pienempi kuin 15% niin harkitsisin kovasti ja nopeasti jatkotutkimuksiin hakeutumista. Vapaan PSAn matala osuus indikoi pahanlaatuisuutta kohoneen PSAn yhteydessä

    • Minulla tuon vapaan psa:n arvo on 8 %, silti urologi on sitä mieltä, että seuranta riittää. Psa puolen vuoden välein, arvot välillä 4.6-6.8. Gleason 3 3 kolmisen vuotta sitten, ei muita tutkimuksia.


    • levollisin mielin? kirjoitti:

      Minulla tuon vapaan psa:n arvo on 8 %, silti urologi on sitä mieltä, että seuranta riittää. Psa puolen vuoden välein, arvot välillä 4.6-6.8. Gleason 3 3 kolmisen vuotta sitten, ei muita tutkimuksia.

      Toivottavasti Lääkärinä ei ole Kari Tuhkanen Kuopiosta. Minullakaan ei pitänyt olla mitään kiirettä. Nyt se on levinnyt luustoo. Se mies ei välitä potilaan tarpeista, vaan vetkuttelee ja vähättelee tautia.


  • Gleason 3 3, siis sinulla on todettu eturauhassyöpä biopsiassa? Ilmeisesti kasvaa todella hitaasti ja urologin mielestä seuranta riittää.

    Jos PSA nousee vuodessa 0.75, se on normaalisti aihe jatkotutkimuksiin. Tilanne jossa PSA kahdentuu vuodessa kahdesta neljään on aihe nopeisiin jatkotutkimuksiin (biopsia, ultraäänitutkimus jne), kyseessä saattaa olla agressiivinen eturahasen adonokarsinooma joka kasvaa nopeasti ja saattaa levitä eturauhaskapselin ulkopuolelle ja koko elimistöön.

    Itse mies lääkärinä menisin ehdottomasti heti jatkotutkimuksiin jos PSA nousee vuodessa kahdesta neljään. MARS MARS urologille.....

    • kiitos vastauksista - tuplanousuun. Eipä lääkäri ajatellut ensikontrollissa otattaa vapaata psa:a samalla kertaa. Kyllähän täällä muuten muitakin syitä psa:n nousuun mainitaan, kuin syöpä - mutta tottahan toki aina lisätutkimukset on paikallaan - ja sinne ollaankin menossa.
      Voikos siis tuollainen adenokarsinooma- jo ollessaan, pitää tuon psa:n neljässä???? Eikä suurempana ??


  • Monet asiat voivat nostaa PSA:ta kuten tulehdus, ärsytys, siemensyöksyt jne.

    Jos PSA on yli 4 on mahdollista, mutta ei todennäköistä että kyseessä on syöpä. Vapaan PSA:n arvo auttaa tämän asian arvoinnissa. Mikäli kyseessä olisi kuitenkin syöpä, PSA:n arvo 4 tarkoittaa sitä että se olisi luultavimmin hyvin pieni ja siksi täysin hoidettavissa.

    Tärkeää tässä tapauksessa on kuitenkin selvittää että miksi PSA on noussut vuodessa noin paljon koska nousu on merkki siitä että jotain eturauhasessa on tapahtunut. PSA:n äkillinen nousu esimerkiksi luvusta 0.5 lukuun 2 on samalla tavalla aihe tutkimuksiin.

  • Aloitin tämän ketjun vuonna 2008 keväällä, jolloin minulla oli todettu eturauhassyöpä. Nyt kerron lisää, koska toteamisesta on kulunut 4 vuotta.
    Kesällä 2008 olin sädehoidossa 36 kertaa OYS:ssa. Sen päätyttyä PSA oli ensimmäisessä kontrollissa marraskuussa muistaakseni 0,5. Söin bikalutamiini pillereitä, joilla laskettiin mieshormoonia ( testosteronia ) alas. Tätä lääkettä nautin sädehoidon päättymisestä huhtikuuhun 2010. Sen jälkeen ei ollut mitään pillereitä.

    Puolivuosittain suoritetuissa kontrolleissa PSA on pysynyt välillä 0,0 - 1,2. Tuo korkein PSA mitattiin helmikuussa 2011.
    Heinäkuussa 2011 oli PSA pompahtanut 2,1, ja lääkäri totesi melko kylmästi, että syöpä on uusiutunut. Tietysti sellainen hieman ravistaa miestä. Lääkäri kehoitti jatkamaan bikalutamiinin ottamista ja niin teinkin. Marraskuussa 2011 oli PSA 0,8 ja samainen lääkäri totesi arvon olevan hyvän, oikeastaan erinomaisen.

    Nyt on seuraava kontrolli helmikuussa ja sitten nähdään millainen lukema silloin tulee. Tunnen itseni erittäin hyvinvoivaksi, ikää 62 v.
    Alkutilanteeni oli se, että PSA oli 13,7 ja Gleason 4 4. Mielestäni sädehoito on varteen otettava hoitomuoto, koska ainakin itse selvisin siitä todella pienin haitoin. Eikä pelättyjä vaurioita ainakaan vielä ole ollut sädetetyllä alueella. "Sekin" toimii aivan hyvin, joten voisin sanoa, että minulla on syöpä, mutta voin hyvin.

    Tuohon PSA:n ponnahtamiseen heinäkuussa (2,1 ) saattoi olla syynä se, että edellisenä iltana ennen verikoetta tuli "värkkäiltyä" vaimon kanssa. Jälkeenpäin sain tietää, että sukupuolisesta kontaktista pitää olla vähintään 48 tuntia ennen verikoetta. Nyt sen tiedän, jotta saadaan luotettava PSA arvo jatkossa.

    Eturauhassyöpä on hyvin yksilöllinen sairaus, eikä lääkäritkään voi suoralta kädeltä sanoa, mikä tapaus on vaarallinen ja mikä on ns. "hiljainen syöpä".
    Kehoitan kuitenkin suhtautumaan siihen vakavasti ja pienetkin oireet on syytä tutkia. Myös oma asenne on tärkeä, sillä liika murehtiminen ei ainakaan paranna tilannetta.

  • Kanattaako jatko tutkimukset jos 43 -vuotiaalla on psa (1,4) liekkö normaalia.
    Virtsan tiputtelua on ja ja jomotusta joskus kiveksissä .

  • Normaali arvo alle 50 v on 2,6 ja siitä alle.

  • Moi
    Arvelin minäkin vihdoin osallistua tähän keskusteluun,kun ei oikein tunnu saavan lääkäreiltä vastauksia,minut leikattiin vuonna 2011 marraskuussa,PSA ennen leikkausta
    14,sitä seurattiin vuosi,alkuarvo oli 6,leikkaus piti onnistua hyvin,PSA sairaalasta päästyäni ,ei luettavissa.3 kuukauden päästä kontrollissa,arvo oli 0,06,nyt elokuussa 2012
    arvo oli noussut 0,16,nyt marraskuussa seuraava kontrolli,lääkärin mukaan jos vielä noussut suhteessa samoin tai tuo lukema,sädehoidot pitäisi aloittta,kun tietäs onko nuo lukemat tosiaan noinvakavia,että sädehoito pitää aloittaa,se ei ole helppoa,asun hyvinkäällä ja ilmeisesti joutuisin käymään Helsingissä 6-7 viikon ajan joka päivä,se ei ole käytännössä helppoa,onko muita kohtalotovereita joille on käynyt saman suuntaisesti?Miten raskaita nuo sädehoidot on,haittaako työntekoa,olen 57 vuotias.
    Kannattaisko vielä seurata noita arvoja?Onko nuo todella liian korkeita,en oikein näihin ole selvää vastausta saanut vielä,voiko nuo arvot olla haitallisen korkeita?
    Kiitos jos joku voisi vastata ja selvittää.
    Kun pääsin sairaalasta 2011 pois kuvittelin ,että homma on ohi,mutta ei ollut,kuinhan yleistä tämäkin on?

    • Tulen kuolemaan eturauhassyöpään.En polta ,en ole ylipainoinen,harrastan liikuntaa.Mutta sain tällaiset kortit elämääni.Jos minulla olisi tuliase,en enää kirjoittaisi tälle palstalle.Kannatan eutanasiaa.


  • Moi! 58-vuotias kohtalotoveri kirjoittelee Hyvinkään rajalta. Olen ymmärtänyt asian näin:Kun eturauhanen on poistettu täytyy psa olla 0. Muussa tapauksessa syöpäsoluja on muualla elimistössä. Käsittääkseni vain eturauhanen tuottaa tuota proteiinia, jota nimitetään psa:ksi ja ilmeisesti myös syöpäsolut, jotka ovat peräisin eturauhasesta.
    Kokemukset sädehoidosta vaihtelevat iän ja kunnon mukaan. Sain kuurini 2005 enkä kokenut sitä mitenkään vaikeaksi. Sairauslomaa kyllä sain koko sädetysjakson ajaksi.
    Virtsaamistarve tihentyi ja tuli sellainen virtsaamis- ja ulostuspakko. Aina ei ehtinyt vessaan ajoissa. Nämä haittavaikutukset hävisivät pian sädehoidon jälkeen..ehkä parisen viikkoa.
    Jotkut ovat käyneet sädehoidossa taxilla. Tästä kannatta neuvitella lääkärin kanssa. Itse ajoin omalla autolla. Kela korvaa kuluja jonkin verran.
    Sädehoito ei tunnu yhtään miltään ja hoitokerta kestää vain muutaman minuutin. Tässä vaiheessa seuranta tuntuisi kohdallasi turhalta. Syövän hoidossa on sellainen periaate, että jos halutaan parantaa tauti, annetaan maksimihoidot heti.

  • Kannattaako kokeilla ruokasoodaa? Viljat ja liika eläinperäinen ruokavalio aiheuttaa asiodioosia, joka tukee syöpien kehittymistä. Pirkka ruokasooda ei ole puhdasta, joten kokeilkaa muita.

    http://www.magneettimedia.com/vetykarbonaatti-hiilidioksidi-laaketieteen-hoitokeinona/

    http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=639330

    http://www.biovaan.fi/kivikautiset/Ravinnon_vaikutus_kehon_happo_emastasapainoon.pdf

    http://ukkram09.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136433-ihottumat-ja-kortisonivoiteiden-teho

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.