Poika on ollut psykiatrisella kriisiosastolla kohta viikon..
Palasin yhteen aviomieheni kanssa, ja sovimme yhteisistä pelisäännöistä jotka toivon mukaan pitää..
Sain työtarjouksen, lähihoitaja, josta en voinut kieltäytyä, sijaistan sairaslomaa toukokuun loppuun saakka joten nyt on töitäkin..
Poika pääsee viikonlopuiksi kotiin ja voimme harrastaa yhdessä ja tehdä kaikkea mukavaa taas perheenä..
En itsekään voi ymmärtää miten olin niin maassa vielä jonkin aikaa sitten, joten pyydän anteeksi kaikilta jotka närkästyivät aiempaa viestiäni..
Kiitokset niille jotka kannustivat minua jaksamaan!
Palasin yhteen aviomieheni kanssa, ja sovimme yhteisistä pelisäännöistä jotka toivon mukaan pitää..
Sain työtarjouksen, lähihoitaja, josta en voinut kieltäytyä, sijaistan sairaslomaa toukokuun loppuun saakka joten nyt on töitäkin..
Poika pääsee viikonlopuiksi kotiin ja voimme harrastaa yhdessä ja tehdä kaikkea mukavaa taas perheenä..
En itsekään voi ymmärtää miten olin niin maassa vielä jonkin aikaa sitten, joten pyydän anteeksi kaikilta jotka närkästyivät aiempaa viestiäni..
Kiitokset niille jotka kannustivat minua jaksamaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivon että puhut totta että asiasi nyt todella ovat paranemaan päin.
Sanon suoraan että kirjoituksesi ovat minussa herättäneet suurta epäluuloa.
Ensimmäinen asia et noin nuori lapsi joutuu psykiatrian kriisiosastolle,on vakava merkki jostain tosi vakavasta asiast.
Kirjoitit minusta hänestä välillä aika pahasti ja jopa loukkavasti onhan kyse omasta lapsestasi.
Sitä myös ihmettelin että kirjoitit muuttaneesi miehesi kanssa yhteen ja yks kaks hän oli jo kadonnut...
Luepa kaikki kirjoituksesi niin varmaan ymmärrät mitä tarkoitan,en ole ainut joka kirjoituksiasi on ihmetellyt.
Ja nyt pim pom kaikki asiat järjestyivät noin vaan,toivon että näin on tapahtunut ja en todellakaan toivo sinulle pahaa.
Ja minua vaivaa suunnattomasti et kirjoituksesi perään laittelet näitä .... kerropa mitä niillä tarkoitat.
Koeta pärjätä ja olla itsellesi ja muille rehellinen.
Riitauduimme aviomieheni kanssa pian 2kk sitten ja erosimme, mutta palasimme sittenkin viikko sitten yhteen..
Se on aivan normaalia ja sitä kutsutaan asumuseroksi..
Nooh, pojallani on adhd, dysfasia, fonologisen ohjelmoinnin häiriö, joten hänen puheensa on epäselvää ja hän on tullut kiusatuksi jo vuosia, nyt koulussa varsinkin..
Lapset voivat olla raakoja kun haukkuvat poikaani esim vammaiseksi ym kun ei osaa puhua..
Pojan masennuksen todennäköisesti aiheutti mummon itsemurhayritys jonka poika joutui todistamaan, tulipalo kodissamme, henkilökohtaisen avustajan vaihtuminen yllättäen, muutto, ym muutokset..
Paljon muutoksia pienen lapsen elämässä voi aiheuttaa alakuloisuutta, jopa masennusta..
Pisteet tekstini perässä on vain tapa, ei muuta..