Kysymys mummoille

Mielenkiintoinen aihe, olen pohtinut asiaa itsekin. Välit karahtivat karille anopin kanssa (valitettavasti)pari vuotta sitten, hän on muuten kahden pojan äiti kuten olen itsekin. Ennen esikoisemme syntymää hän oli ilmoittanut toisille tuleville isovanhemmille, ettei näiden nyt niin paljon tarvitse ollakaan isovanhempina, kun on lastenlapsia ennestään. Esikoisen syntymän jälkeen tuli monia loukkaantumisia puolin ja toisin, väärinymmärryksiä toisensa jälkeen ja alettiin laskea, montako tuntia oltiin vierailulla kenenkin isovanhemman luona, samassa kaupungissa kun käytiin. Yritin mielestäni olla niin tasapuolinen kuin osasin, mutta tietysti omat vanhemmat ovat läheisempiä, eikä jokaista sanamuotoa tarvitse niin tarkkaan harkita loukkaantumisen pelossa eli kanssakäyminen on helpompaa ja avun pyytäminen tuntuu luontevammalta.

Oli vaikea sanoa anopille mistään suoraan, koska aina siitä oli seurauksena suuri näytelmä loukattuine tunteineen. Anoppi kävi muun muassa katsomassa pariviikkoista vauvaa ja kertoi vasta jälkitäteen kovasta flunssastaan. Loukkaantui sitten kun kielsimme uuden vierailun ennen taudista toipumista.

Itse haluaisin optimistina uskoa, että enemmän on kyse henkilökemioista ja meistä ihmisistä, jotka emme osaa toimia - puolin ja toisin - aina riittävän rakentavasti kuin siitä että toisen puolen isovanhemmat olisivat väistämättä läheisempiä kuin toiset. Välillä ristiriitoja tulee myös omien vanhempien kanssa, koska heidät tuntee niin ärsyttävän hyvin:) Väkisin ei ketään kuitenkaan voi läheiseksi pakottaa, toivottavasti muistan sen itse sitten kun asia tulee toivottavasti ajankohtaiseksi minullekin.

jos joutuu "kakkos isoäidiksi"! Helposti siinä kuitenkin varmasti näin käy ja luulenpa, että omakin anoppini noin ajattelee! Sääli, koska asian ei mielestäni missään nimessä tule olla noin, jo lasten takia!

Ajattelen niin että lapsilla on oikeus kaikkiin isovanhempiinsa ja sitten ne isovanhemmat itse luovat oman suhteensa lapsen lapsiinsa. minulla ei ole oikeutta mennä sotkeentumaan tuohon asiaan.

Meidän kohdalla kuitenkin on joitakin asioita joista olen päätellyt anopin ajatuksia! Päättely ilman puhumista on usein väärä!
Esimerkiksi on jo tullut selväksi, että hän ei ota kaikkia 3 hoitoon samaan aikaan, mikä on mulle ihan ok, mutta jotenkin silti tunnen nyt syyllisyyttä siitä, että lapset ovat muutaman kuukauden päästä menossa kaikki 3 äidilleni hoitoon! Ja huvittavaa on se, että anoppi vielä kysyi, että mihin ne kaikki menee? Vaikka varmasti tietää, ettei muuta vaihtoehtoa oikeastaan ole kuin joko hän tai minun äiti! Tästä siis päätelmäni!

Väärinkäsityksiä on varmasti paljon, mutta olen kaikkeni yrittänyt, etten nyt suosisi äitiäni mitenkään erikoisesti. Kieltämättä ensimmäisen lapsen kohdalla, jotenkin luontevammalta tuntui sille omalle äidille soitella ja apuja pyydellä kuin anopilta. Vaikka tiedän, että anoppi on valmis auttamaan ja auttaa mielellään! Mutta vaikka sitten käännynkin luonnollisemmin oman äitini puoleen se ei tarkoita, että en pitäisi anoppiani yhtä hyvänä isovanhempana lapsilleni kuin äitiäni!

Sääli, että olet kakkonen, kun sinun pitäisi olla samanarvoinen! Ehkäpä voisit ryhtyä samanarvoiseksi....ei tietenkään huomautteluilla, mutta toiminnalla! Luo itse oma suhteesi lapsenlapsiisi.

Ei kai se oikea mummous silti jää kokematta, koska olet oikea mummo!

Mulla on kolme poikaa ja kaikilla lapsia. Yksi perhe asuu viereisellä tontilla, yksi kilometrin päässä ja kolmas kaukana pohjoisessa.

Viereisellä tontilla asuvan pojan vaimo on aina ollut jotenkin vähän avuton ja on turvannut minuun alusta asti. Asuivatkin meillä pari vuotta, kun vauva syntyi.

Kaksi muuta miniää on topakoita ja itsenäisiä. Siltikin olen saanut heidän lapsillekin olla mummo. Varsinkin, kun tämän kilometrin päässä olevan miniän vanhemmat ovat kuolleet, että ollaan ainoa mummola heille. Kodinhoitoapua ei tämä miniä ole tarvinnut, ollaan enimmäkseen touhuttu lasten kanssa.

Tämän pohjoisessa asuvan perheen kanssa mummoilu on sitten vähän erilaista, mutta tekeehän sen jo välimatkakin. Puolin ja toisin käydään lomilla kylästelemässä. Tämä miniä ei anna myöskään tehdä taloustöitä, mutta lasten kanssa saan höpsötellä mielin määrin. Olemme myös tutustuneet miniän aivan ihastuttavaan sukuun (en enää ihmettele, että miksi hullussa sen pojan piti sinne lähteä). Heillä on toinen mummo siinä lähempänä ja myöskin vielä kaksi isomummoa ja isotäti. Siltikään en koe olevani mikään kakkosmummo, enkä varamummo.

En kyllä ymmärrä, että kuinka paljon mummompi voisin vielä olla, jos lapset olisivat tyttären laspia?

Saattaahan ne olla huonot välit tyttärenkin kanssa, jos niikseen tulee. Saattaa olla vaikeampikin mummosuhde.