Niin, sellaista tässä kyselen, että mistä tämän nyt erottaa, kumpaa on kyseessä? Olen itse joko koko ajan masentunut tai sitten mulla on add. Olen koko ikäni ollut sellainen saamaton, päättämätön, keskittymis vaikeuksia omaava, suorastaan ryven itsesäälissä! Suurin piirtein inhoan kaikkea itsessäni. Minulla ei ole ikinä ollut minkäänlaista kunnian himoa ja päämääriä joita saavuttaa, joka lienee jo aika epänormaalia..?! Aika ajoin tunnen oloni NIIN heikoksi ja huonoksi, että on pakko vaan itkeä. Ärsyynnyn lapsilleni ihan joka ikisestä pienestäkin asiasta ja huudan heille kuin mikäkin piru! Koen siis siitäkin huonoa omaa tuntoa.
Sitten kun minulla on vielä muutama ns."Hyvä ystävä" jotka aina kehuvat itseään ja kaikkea aikaan saannoksiaan ym. hienoja juttuja joita he ovat itselleen ostelleet, niin se ei ainakaan paranna oloani! Päinvastoin, tunnen itseni aivan rätti väsyneeksi ja sairaaksi heidän luonaan vierailujen jälkeen! Viimeksi sain jo sen verran itsestäni irti, että hiillyin yhdelle ihmiselle hänen vihjailuistaan. Otin asian loukkauksena, vaikka se oli muka vitsi(liityi minun yhteen piirteeseeni) Joten olen päättänyt vältellä näitä ihmisiä, eikai minun ole mikään pakko kuunnella heidän erinomaisuuttaan! En tiedä miksi he minulle aina sitä toitottavat, ehkä olen niin valmiiksi hauraan oloinen, että sellaselle on helppo kehua itteään, kun ei ole pelkoa, että se sanoo jotain ilkeetä takaisin!
Niin, siis varsinainen asiani oli siis se, että kumpikohan on kyseessä add vai jatkuva masennus? Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Sitten kun minulla on vielä muutama ns."Hyvä ystävä" jotka aina kehuvat itseään ja kaikkea aikaan saannoksiaan ym. hienoja juttuja joita he ovat itselleen ostelleet, niin se ei ainakaan paranna oloani! Päinvastoin, tunnen itseni aivan rätti väsyneeksi ja sairaaksi heidän luonaan vierailujen jälkeen! Viimeksi sain jo sen verran itsestäni irti, että hiillyin yhdelle ihmiselle hänen vihjailuistaan. Otin asian loukkauksena, vaikka se oli muka vitsi(liityi minun yhteen piirteeseeni) Joten olen päättänyt vältellä näitä ihmisiä, eikai minun ole mikään pakko kuunnella heidän erinomaisuuttaan! En tiedä miksi he minulle aina sitä toitottavat, ehkä olen niin valmiiksi hauraan oloinen, että sellaselle on helppo kehua itteään, kun ei ole pelkoa, että se sanoo jotain ilkeetä takaisin!
Niin, siis varsinainen asiani oli siis se, että kumpikohan on kyseessä add vai jatkuva masennus? Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On vaikea sanoa kirjoituksesi perusteella missä menee add:n ja masennuksen ero, koska esim. omalla kohdallani aloitin hoitamaan masennustani muutamaksi vuodeksi kunnes kypsyin menemään lisätutkimuksiin add-epäilyjen vuoksi.Tietyn elämisen rajan ylitettyäni minusta oli hyvin vaikea enää sanoa mistä oireyhtymästä oli edes kyse, koska sairastuin vakavaan uupumukseen ja pääasia oli silloin pärjätä päivästä toiseen. Sumaa purkaessa asiat ja ongelmani alkoivat saamaan selityksiä ja syitä, joten tänä päivänä voin hyvin ja taipumukseni masentuneisuuteen on estettävissä sillä että tunnen add-oireeni eli voin näin ollen välttää kouhkaamasta elämässäni sellaisten juttujen kimpussa, joissa tiedän meneväni nopeasti ylikierroksilla ja sen jälkeen laantuvani masennukseen.
Joten jos epäilet mahdollista oireyhtymää kannattaa varata aikaa ja kärsiväliisyyttä ennen kuin saat mitään itsestäsi selville. Toisaalta vaikka sinulla todettaisiin millainen oireyhtymä tahansa et sinä siitä mihinkään muutu ja olet joka tapauksessa oma ainutlaatuinen persoonasi, jolla nyt on sen lisäksi mahdollisesti add.
...millaisia oireita sinulla on/oli, josta epäilit, että kyseessä on add?! Luen mielelläni jotta osaan verrata omiin oireisiini!
Olen kyllä vakavissani miettinyt menoa tutkimuksiin, mutta kun se on varmaan niin pitkä prosessi, että se ei yhdellä eikä kahdella käynnillä selviäkkään! Tiedän, kun poikaani 8 v. olen käyttänyt tällaisessa perhe neuvola/ mielenterveys laitoksessa psykologilla 4 v. lähtien, jotta saatais selville onko kyseessä ADHD, mutta ei ole saatu vieläkään mitään diagnoosia! Joten lopetimme sen sitten. Poikani on siis ns. ylivilkas, ei jaksa keskittyä kunnolla esim. koulussa ym. Itse olen päinvastainen, eli alivilkas.
...sinulla on, joista epäilit onklo kyseessä add?! (laitoin äsken saman tyylisen viestin, mutta se ei vissiin mennyt perille asti...!)