Fido - Amerikka zombieiden maa

Zombieperinnettä varsin ansiokkaasti, ja omaperäisesti jatkava Fido tarjoaa katsojalle idylliselle 50-luvulle sijoittujan karkkipaperimaisen makean yhteiskuntasatiirin ja moniulotteisen parodian, jossa saavat kyytiä niin perhe- kuin Lassie-elokuvat, nih ja toki zombieleffat.

Dylan Bakerin suoritus "yössä" tarpovana perheenisänä on mieleenpainuva - mikä ei taida olla yllätys miehen töitä seuranneille.
Kakarat eivät ole yhtä ärsyttäviä kuin luonnossa, ja pääzombie inhimillisine ilmeineen ja eleineen tuo hahmoon sopivaa syvyyttä ollaakseen aidosti kiinnostava flesh-eateri.

Elokuva tuo jossain mielessä, jostain syystä, mieleen Lynchin Blue Velvet -teoksen, sillä molemmissa filmeissä idyllisen Amerikkalaisen julkisivun takaa paljastuu jotain vähemmän kaunista ja mairittelevaa - mutta unelmat - montako zombieta täytyy tappaa, tai montako korvaa niityltä löytyä ennen kuin valheet paljastuvat ja kulissit kaatuvat?

Goreiluna elokuva, tai leffa - miten vain - tarjoaa vain vähän herkkua, ja huumoriosastolla naurua jos sattuu naurattamaan, mutta oikeanlaiselle kohdeyleisölle vitun mukavan mielen pitkäksi aikaa - eli enemmän tälläistä, kiitos!

Jos jotain kritisoitavaa tästä elokuvasta haluaa hakea, niin ehkä se, että tässä tapauksessa leffan tasapainoisuus oli paljolti synonyymi tasapaksuisuudelle - eli jotain kunnon revitystä olisin kaivannut.

****

Ps.Mikä parasta, hitaat zombiet!:D

http://www.youtube.com/watch?v=9zwtZ49bYJ0