Koska tiedän miten paljon osa odottaa tietoja tilanteestani ;-) niin, tässä sitä taas on. Ne joiden pumppu ei kestä, älkää ihmeessä lukeko. Ihan sillä siitä pääsee. Netissä ja jopa tälläkin palstalla on paljon muutakin luettavaa, joten valittelu jälkikäteen on ihan turhaa. Oma vika,
Muille tiedoksi, että homeongelmaisellekin pystytään ratkaisemaan leikkauksia aina tilanteen mukaan. Elikkäs tapasin tuon leikkaavan kirurgin tänään. Oli todella mielyttävä ja asiallinen lääkäri, ei vois paremmin käydä. No hän kävi tilanteeni lävitse, kertoi tarkoin mahdollisuuksista ja syistä miksi leikataan ja miksi ei. Kertoi, tarkoin missä voi mennä vikaan ja miksi. Oli kyllä selkeä ja rehellinen esitys ja se vielä piirrettiinkin paperille asioiden selkiyttämiseksi.
Oman tilanteeni hän kartoitti kertomalla, että kilpirauhanen kasvaa sisäänpäin ja on jo osin painanut henkitorvea mutkalle. Aiheuttaa näin noita ongelmia ja kipuakin. Oli myös kiinnittynyt tuohon luuhun, joka keskellä kurkkua on ja kasvaa siitä sitten alaspäin. Kilpparilohko yli kolmekertaa suurempi näinkin mitattuna, kuin mitä normaalisti. Ja leikkauksessa näkee sitten tarkemmin koko kokonaisuuden. Sain siis itse toivoa mitä tehdään sen mukaan mitä lääkäri kertoi tilanteestani. Kertoi että koska kyseessä on kiinteä kasvain se ei tästä häviä tai pienene, kasvaa vain. Kysta voi hävitäkin, kiinteä materiaali ei.
Joten siinä kaikessa rauhassa sain miettiä kuulemaani ja ynnätä oireita ja ongelmia yhteen. Olin jo mennessäni sitä mieltä, että leikataan. Ongelmana on vain tuo home.
Lääkäri kertoi erilaisista leikkaustyyleistä ja kertoi, että leikkaus myös tämä kilpirauhasleikkaus voisi olla päiväkirurginen aivan hyvin, niitä ei vain ole päiväkirurgisesti vielä tässä sairaalassa tehty. Tuon kuullessani kysyin, voisiko oma leikkaukseni olla päiväkirurginen? Tulen niin sairaan kipeäksi tuolla sairaalassa, joten jäänti "toipumaan" leikkauksen jälkeen ei kuulosta mitenkään houkuttelevalta.
Lääkäri kertoi, että leikkaukseni voidaan suunnitella siten, että se päiväkirurgisesti onnistuu. Päivän ensimmäinen leikkaus, anestesia ja pahoinvointilääkitys sen mukaisesti myös. Tapaan anestesia lääkärin ennen leikkausta ja hän kertoo ja ynnää vielä asiat siinä kohdalleen. Lääkäri kertoi, että normaalisti tapaisin nukutuslääkärini vasta leikkurissa, mutta nyt hänen on tavattava minut etukäteen voidakseen suunnitella kaiken päiväkirurgian mukaisesti.
Seuraavaksi lääkäri ohjasi minut hoitajan pakeille, kertoi mistä on kyse ja pyysi hoitamaan muut tutkimukset kuntoon. Hoitaja kiinnitti heti huomiota siihen, että leikkaus olisi isossa salissa ja päiväkirurginen toimenpide? No siis, isossa leikkurissa leikkaan, kertoi kirurgi hoitajalle, lisäten että kyllä niin voi tehdä. Jotakin sairaalajuttua siis se, että isoleikkuri yhdistetään päiväkirurgiaan. No asia tuntui ratkeavan ja minä vein itseni ja paperini knk-lääkärille. Katsottiin äänihuulet ja kyseltiin vielä oireita, katsottiin nenä ja korvat. Sain hyvää palautetta siitä, että tutkimus oli niin helppo tehdä. Ei mitään ongelmia ja äänihuulet hyvässä kunnossa. Huomaa kuulemma, että ei tupakoi myös näistä äänihuulistakin.
Papereiden palautus hoitajalle ja kotiin sen tiedon kanssa että kutsutaan labraan ja keuhkokuvaan kun leikkausaika on sovittu. Toivotaan nyt, että kirurgille ei kukaan kapuloita rattaisiin pistä ja päiväkirurginen leikkaus onnistuu myös.
Lääkäri kertoi, että leikkuri on uutta sairaalarakennusta, joten kaikki pitäisi sisäilman puolesta olla ok. Ihan hyvä, että asia oli mahdollista järjestää näin. Eka leikkaus päiväkirurgisena, ehkä siitä vielä keskustelevat sairaalassa tai toisaalta ehkä siitä oli jo keskusteltukin, siltä ainakin tuntui. Vaikka sain itse kysyä, voisinko päiväkirurgisena hoitoon päästä, sitä ei minulle tarjottu mitenkään, kerrottiin mahdollisuudet ja katsottiin ymmärtäisinkö tilanteeni. Ymmärsin ja olin tosi kiitollinen siitä, että sitä oli mietitty ja siitä minulle kerrotiin, mutta ei tuputettu tai edes tarjottu. Ehkä monille tuo leikkauksesta toipuminen on tärkeää sairaalassa, mutta minulle kyse on jo neljännestä leikkauksesta ja nukutuksesta ja siitä heräämisestä, ehkä sekin tekee siitä ajatuksena helpon.
Nyt vain toivon, että leikkaus menee ajallaan hyvin ja onnistuu näin. Jos ei, niin sitten eletään sen mukaan ja sekin on OK. Leikkauksissa on aina riskinsä ja kun ei tiedä mitä löytyy ja miten sen pois saa kaavittua, niin henkisesti pitää varautua siihen, että herää kyllä sisäilmaltaan puhtaissa tiloissa, mutta ei ehkä pääsekään suunnitelman mukaisesti kotiin. Päiväkirra menee kiinni klo 19, sitä ennen pitäisi toipua riittävästi tai sitten tuo osasto kutsuu. Ja siitäkin sitten selvitään, onneksi vain se on pelkkä mahdollisuus.
;-) tiedoksi kaikille homeongelmallisille, että näitä päiväkirurgisia toimenpiteitä voi kysellä. Eipä ne isoihin leikkauksiin käy, mutta pieniin kyllä.
Muille tiedoksi, että homeongelmaisellekin pystytään ratkaisemaan leikkauksia aina tilanteen mukaan. Elikkäs tapasin tuon leikkaavan kirurgin tänään. Oli todella mielyttävä ja asiallinen lääkäri, ei vois paremmin käydä. No hän kävi tilanteeni lävitse, kertoi tarkoin mahdollisuuksista ja syistä miksi leikataan ja miksi ei. Kertoi, tarkoin missä voi mennä vikaan ja miksi. Oli kyllä selkeä ja rehellinen esitys ja se vielä piirrettiinkin paperille asioiden selkiyttämiseksi.
Oman tilanteeni hän kartoitti kertomalla, että kilpirauhanen kasvaa sisäänpäin ja on jo osin painanut henkitorvea mutkalle. Aiheuttaa näin noita ongelmia ja kipuakin. Oli myös kiinnittynyt tuohon luuhun, joka keskellä kurkkua on ja kasvaa siitä sitten alaspäin. Kilpparilohko yli kolmekertaa suurempi näinkin mitattuna, kuin mitä normaalisti. Ja leikkauksessa näkee sitten tarkemmin koko kokonaisuuden. Sain siis itse toivoa mitä tehdään sen mukaan mitä lääkäri kertoi tilanteestani. Kertoi että koska kyseessä on kiinteä kasvain se ei tästä häviä tai pienene, kasvaa vain. Kysta voi hävitäkin, kiinteä materiaali ei.
Joten siinä kaikessa rauhassa sain miettiä kuulemaani ja ynnätä oireita ja ongelmia yhteen. Olin jo mennessäni sitä mieltä, että leikataan. Ongelmana on vain tuo home.
Lääkäri kertoi erilaisista leikkaustyyleistä ja kertoi, että leikkaus myös tämä kilpirauhasleikkaus voisi olla päiväkirurginen aivan hyvin, niitä ei vain ole päiväkirurgisesti vielä tässä sairaalassa tehty. Tuon kuullessani kysyin, voisiko oma leikkaukseni olla päiväkirurginen? Tulen niin sairaan kipeäksi tuolla sairaalassa, joten jäänti "toipumaan" leikkauksen jälkeen ei kuulosta mitenkään houkuttelevalta.
Lääkäri kertoi, että leikkaukseni voidaan suunnitella siten, että se päiväkirurgisesti onnistuu. Päivän ensimmäinen leikkaus, anestesia ja pahoinvointilääkitys sen mukaisesti myös. Tapaan anestesia lääkärin ennen leikkausta ja hän kertoo ja ynnää vielä asiat siinä kohdalleen. Lääkäri kertoi, että normaalisti tapaisin nukutuslääkärini vasta leikkurissa, mutta nyt hänen on tavattava minut etukäteen voidakseen suunnitella kaiken päiväkirurgian mukaisesti.
Seuraavaksi lääkäri ohjasi minut hoitajan pakeille, kertoi mistä on kyse ja pyysi hoitamaan muut tutkimukset kuntoon. Hoitaja kiinnitti heti huomiota siihen, että leikkaus olisi isossa salissa ja päiväkirurginen toimenpide? No siis, isossa leikkurissa leikkaan, kertoi kirurgi hoitajalle, lisäten että kyllä niin voi tehdä. Jotakin sairaalajuttua siis se, että isoleikkuri yhdistetään päiväkirurgiaan. No asia tuntui ratkeavan ja minä vein itseni ja paperini knk-lääkärille. Katsottiin äänihuulet ja kyseltiin vielä oireita, katsottiin nenä ja korvat. Sain hyvää palautetta siitä, että tutkimus oli niin helppo tehdä. Ei mitään ongelmia ja äänihuulet hyvässä kunnossa. Huomaa kuulemma, että ei tupakoi myös näistä äänihuulistakin.
Papereiden palautus hoitajalle ja kotiin sen tiedon kanssa että kutsutaan labraan ja keuhkokuvaan kun leikkausaika on sovittu. Toivotaan nyt, että kirurgille ei kukaan kapuloita rattaisiin pistä ja päiväkirurginen leikkaus onnistuu myös.
Lääkäri kertoi, että leikkuri on uutta sairaalarakennusta, joten kaikki pitäisi sisäilman puolesta olla ok. Ihan hyvä, että asia oli mahdollista järjestää näin. Eka leikkaus päiväkirurgisena, ehkä siitä vielä keskustelevat sairaalassa tai toisaalta ehkä siitä oli jo keskusteltukin, siltä ainakin tuntui. Vaikka sain itse kysyä, voisinko päiväkirurgisena hoitoon päästä, sitä ei minulle tarjottu mitenkään, kerrottiin mahdollisuudet ja katsottiin ymmärtäisinkö tilanteeni. Ymmärsin ja olin tosi kiitollinen siitä, että sitä oli mietitty ja siitä minulle kerrotiin, mutta ei tuputettu tai edes tarjottu. Ehkä monille tuo leikkauksesta toipuminen on tärkeää sairaalassa, mutta minulle kyse on jo neljännestä leikkauksesta ja nukutuksesta ja siitä heräämisestä, ehkä sekin tekee siitä ajatuksena helpon.
Nyt vain toivon, että leikkaus menee ajallaan hyvin ja onnistuu näin. Jos ei, niin sitten eletään sen mukaan ja sekin on OK. Leikkauksissa on aina riskinsä ja kun ei tiedä mitä löytyy ja miten sen pois saa kaavittua, niin henkisesti pitää varautua siihen, että herää kyllä sisäilmaltaan puhtaissa tiloissa, mutta ei ehkä pääsekään suunnitelman mukaisesti kotiin. Päiväkirra menee kiinni klo 19, sitä ennen pitäisi toipua riittävästi tai sitten tuo osasto kutsuu. Ja siitäkin sitten selvitään, onneksi vain se on pelkkä mahdollisuus.
;-) tiedoksi kaikille homeongelmallisille, että näitä päiväkirurgisia toimenpiteitä voi kysellä. Eipä ne isoihin leikkauksiin käy, mutta pieniin kyllä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
toivottavasti selviät päiväkirurgialla. Itselläni on operaatiot aina venyneet pahoinvoinnin, rytmihäiriöiden, tajuttomuuskohtauksien, kuumeen jne. takia. Kotiutus samana iltana on saattanut venyä useammaksi päiväksi tarkkailuosastolla.
Jos kilpirauhanen tuolla lailla elämöi, niin pakkohan sitä on leikellä, sinulla ei taida olla vaihtoehtoja. Ehkäpä hengitys helpottuu, kun möykkyä pienennetään?
tosin tämä jatkuva päänsärky ei voi johtua kirurgin mielestä nyt tuosta kilpparista ja samaa sanoi knk-lääkäri. Korvasäryt ja vihlominen kyllä. Kertoi, että lapsilla ne säryt ovat yleensä aina korvasärkyä ja aikuisilla sitten yleensä aina jotakin muuta särkyä. Kertoi, että hermosärky tuntuu juuri tuolla korvissa, hermotukset menevät niin.
Jos vielä huomenna on näin heikko olo ja päänsärky on näin laajaa, tuntuu että koko pää on jäänyt jyrän alle, niin pitää miettiä mitä tekee.
Tuolla sairaalassa kävin samalla katsomassa isäni veljeä keuhkosairauksien osastolla. Olo oli surkea, mutta en voinut olla käymättä. Käynti venyi pidemmäksi ja sain siitä käynnistä tosi paljon. Oli kiva halata ja huomata helpottaneensa toisen oloa. Kyllähän hän sen kertoikin, että oli tosi helpottavaa ja huojentavaa jutella. Kiitteli käynnistä tosi lämpimästi. Niin pieni asia ja niin hillittömän iso. Kun isäni veli kyseli isäni kuolemasta, mihin kuoli, huomasin että häntä helpotti se, että kerroin ettei isälläni ollut hillittömästä tupanpoltosta huolimatta keuhko-oireita siten että niitä olisin huomannut, sydänoireita kylläkin.
Perustimme sukukerhon, me ja muut. Meillä on keuhkoissa prakaa, mutta pärjäämme silti. Nykyisin tehdään niin paljon ja osataan. Kerroin miten hyvältä hän näytti ja oikeasti näyttikin. Huumorintaju oli tallella ja meillä oli hauskaa. Suostui kävelylle happiviiksien kanssa, vaikka alkuun pelkäsi lähteä sängystä. Eka kerta kävelyllä, ehkä se oli helpompi tehdä vieraamman kuin omien lasten kanssa. Se meni hyvin, joten kerroin että selkeästi on toipumaan päin. Ja mitä tutkimukset eteen tuokin, niin kaikki merkit näyttävät minun silmissäni nyt hyvältä. Hän jaksoi syödä, liikkua ja juoda. Lääkkeet auttoivat ja piti happiviiksiä mielellään. Pappani kohdalla happiviikset eivät auttaneet, joten hän otti ne pois heti kun hoitaja käänsi selkänsä. Ehkä se oli myös sitä omaa päätäntää miten kauan niissä viiksissä ollaan, kun tilanne oli jo paha. En tiedä.
Mutta, hitto että olen kipeä nyt. Toivon, että isäni veli pääsee nopeasti sairaalasta pois. En voisi oikein käydä katsomassa häntä sairaalassa, mutta poiskin on tosi vaikea olla. Joten jos hän siellä on pitkään, niin pitää vain kestää se että hillitön krapula tulee ja pahenee vain. Kuulostaa tosi feikiltä, että en voi käydä katsomassa omaisia missään hoitolaitoksissa, sairaaloissa tms. kun sairastun niistä. Omiin korviinikin kuulostaa tosi ikävältä selittelyltä ja vastuunpakoilulta omalle laiskuudelle ja välinpitämättömyydelle vain.
Oikeasti tykkäisin hirveästi jutella vanhempien ihmisten kanssa. Tehdä jotakin sellaista vapaaehtoistyötä, jossa voisi käydä tapaamassa yksinäisiä ihmisiä. Siitä saisi itsekin tosi paljon, kun näkee miten hyvä mieli tuosta parin tunnin tuokiosta toiselle tulee.
viimeisen kappaleesi mukaisesti kuuntelemaan toisia? Vai käykö niin että saat mielihyvää siitä kun kerrot heille koko sairaskertomuksesi ja jälkeenpäin muistelet vääränlaisesti hyvänolosi johtuvan siitä että kuuntelit muita?
Mitenkä siinä oikeasti mahtoikaan käydä?
siinä sulla onkin pala purtavana. hih
kun lähdet pois jutusteltuasi koko tarinasi vanhukselle joka ei pääse pakoon tilannetta eikä ilkeä sanoa suoraan että nyt suu tukkoon.
Ei ollut vaikea pala purtavaksi! pöh
paha rasti ;-) tosi paha...
kirjoitteluun ainakin näyttäisi siltä. Eiköhän palstalla tullut selkeästi esille se, että kirjoittelu oli sallittua. Vai pitäisi palstan ilopilleriltä kysyä aina lupa. Kasva aikuiseksi ja mene muualle valittamaan. Ei ole pakko lukea. Ymmärrä jo mitä luet ja toimi sen mukaan!
yhtä fiksusti muuallakin. Lääkäreistähän se taitaa olla kiinni. Homeongelmia ei nähtävästi enää vähätellä, kun leikkauksiakin järjestellään oikeasti potilaan voinnin mukaan. Kuulostaa hyvältä edistykseltä.
vaan vastoin sopimuksia kerroit taas omia kokemuksiasi:(
voi voi sitten, onpas kurjaa sulle. Koeta nyt kuitenkin kestää. Jokainen voi valita onko "me" tai ei. Elämä on.
Sopisi vain kertomuksesi oman kaupunkini sairaalaan.Olisi helpottavaa tietää että siellä pystyisi käymään.
että sinä kertoisit oman kaupunkisi?
tavalla ole mitään merkitystä, mutta en kuitenkaan laita paikkakuntaa tai kaupunkia sivustolle. Olen itse sen verran enemmän altistunut ja oireileva, että ehkä ihan turhaan tulisi niitä pelkotiloja voiko ko. paikkaan mennä. Kyllä sen jokainen sitten ihan omakohtaisesti huomaa. Sairaalat ovat kuitenkin paikkoja, joita on jossakin tilanteissa hyvinkin vaikea vältellä.
Ja jos kertoo jo mennessään ongelmistaan, uskoisin että lääkärit miettivät sen parhaan mahdollisen tavan edetä. Joskus tilanne on vain se, että vaihtoehtoa B ei ole olemassa.
Ymmärtääkseni aika harva oireilee niin pahasti kuin itse teen. Ja ne jotka oireilevat tuntevat minut, tai sen sidosryhmän nyt ainakin mikä minutkin tuntee.
Muiden kohdalla uskoisin, että tilanne on vielä sellainen että aika moni paikka on OK. Eikä sairaus välttämättä koskaan etene näin. Jos etenisi, ei esim. sairastuneet työkaverini pystyisi työpaikallamme käymään. Mutta heille se onnistuu vielä, oireilevat, mutta siten että työntekokin vielä onnistuu. Ei mitenkään hyvä tilanne sekään, mutta heillä ei myöskään vapaa-aikana ole niin paljon rajoitteita kuin minulla. Yhtä yhteistä tapaa sairastua ei näytä olevan edes samassa työpaikassa.
tosi hyvä havainto. Minun huomioni mukaan edes kaikki herkästi oireilevat eivät välttämättä oireile samoissa tiloissa. On joitain paikkoja missä en voi olla yhtään ja alan yskiä tikahtumiseen asti kun otan ensimmäisen hengenvedon, mutta toinen vierellä saattaa vain todeta että hometta on, mutta kestää sen kyllä. Ja taas toisinpäin, olen yllättävästi voinut oleskella selvästi homeisessa rakennuksessa koko päivän sen kummemmin oireilematta, jotain pientä kurkkukipua on voinut olla.
Entinen työpaikkani ei kyllä kuulu niihin rakennuksiin, joissa voin käydä kääntymässä. Oireet tulevat heti ja muutamassa tunnissa menee ääni kokonaan.
isossa rakennuksessa, kuten työpaikkani on, on myös hyvin eri tyyppisiä kosteusvaurioita. Joten se miten ja mille olet altistunut vaihtelee jo oman talonkin sisällä. En oikein tiedä mikä muu tätä oireilua selittäisi.
Esim tuolla sairaalassa minulta menee saman tyyppisesti ääni, mitä omassakin työpaikassani, mutta paljon lempeämmin vain. Omalla työpaikallani ääni menee heti hirvittäväksi ja kohta on kitalaki kipeä yms. Tuolla sairaalassa ääni madaltuu ja sitä pitää rykimällä korjailla ja veden tai mieluiten kivennäisveden juonti auttaa jonkin verran tuota karheutta. Omalla työpaikallani se ääni menee, eikä siihen auta enää mikään ja se pysyy myös sitten pidempäänkin pois.
Huomattavaa oli, että tuolla sairaalassa minulta ääneen tuli muutoksia, mutta knk-lääkäri kertoi äänihuulteni olevan todella siistit, samoin kurkku. Kyseli olenko laulaja kun tutkimus meni niin helposti ja olen pitänyt äänihuulistani niin hyvää huolta.
Joten vaikka ääni muuttui ja madaltui, ei se tuossa knk-lääkärin vastaanotolla äänihuulissani näkynyt. Mikä tuohon ääneen vaikuttaa, lima ja tuntuu että kurkku on vain ahtaampi. Ehkä se sitten vain turpoaa. Siihen viittaisi myös kuntoutuksen keuhkolääkärin kommentti, ettei hän päästä minua työpaikalleni kuntoutuksen jälkeen. Kertoi, että kun kurkku turpoaa kiinni, ei minua voi siinä tilanteessa enää kukaan auttaa, ei ehdi eikä keinoja sitten enää ole. Siksi tuli kuntoutuksenkin jälkeen sitä pakkosairaslomaa ja ohjeet pysyä sieltä työpaikaltani POIS.
Mulle tehtiin silmäleikkaus päiväkirurgisena toimenpiteenä. Ihan ok. Mieheni oli kuskina :)
En olis mistään hinnasta ollut siellä sairaalassa yötä.
(Ei oo sama kun sun kilpparisairaala, oli eri läänissä). Leikkauksessa olin hupun alla kokonaan. Vain silmä oli näkyvissä.
Kun huppu sitten poistettiin, tuli kunnon homelöyhähdys nenään. Huh hei.
nykyisin sairastaessaan käydä sitä sairautta tutkimassa ja pahinta lienee sitten tosiaan hoito sairaaloissa. Eipä tuo kirurgi vähätellyt asiaa, vaikkei me nyt sairaalan sisäilman ongelmista sen enempää keskusteltukaan. Kertoi vain, että kyllähän asia tiedossa on ja tilanne on sama muuallakin. Jos kaikki vauriot korjattaisiin, menisi rahat siihen ja sairaalat kiinni.
Mutta vielä kun muistan, käydessäni tapaamassa isäni veljeä tuolla osastolla, hän kertoi olostaan ja ihmetteli sitä, että täällähän ne keuhkot on, mutta kipu tuntuu tässä. Käsi oli täsmälleen siinä kohdassa missä se itsellänikin on, kun tuntuu että rintakipua on. Vähän se omaakin tilannetta taas pisti miettimään.
No, TTL:n keuhkolääkärin mukaan astmani aiheutti tuota solulisää keuhkoihini, eikä se ole mitenkään huolestuttavaa, eikä sitä tarvitse mitenkään tarkkailla tai tutkia. Ehkä noihin ammattitautiastman haitta-asteisiin olisi syytä kuitenkin laittaa vielä peffien yms. oireilun lisäksi tuo onko solulisää vai ei, sekin sitten lisäisi tuota haitta-astetta, kun kerran selkeä oire ja ongelma on. Miksi se solulisä kehkoihin ylipäätään useimmiten noista astman oirelistoista yms. sepustuksista puuttuu? Ihmeellistä välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta käypähoitoryhmältä ja muilta astmatietäjiltä!
Aivan oikein todettu: kenen pumppu ei kestä homesairaiden taholta tulevia kuulumisia tällä palstalla, niin menkööt muualle.
Lueskelin tuossa eilin Anu Mäkelän kirjoittamaa kirjaa: Kilpirauhanen terveyden säätelijänä.
Kyllähän kilpparihäiriöillä on vaikutus jokaikiseen soluumme, myös maksaan, munuaisiin, SIDEKUDOKSIIN, mielenterveyteen jne.
Kun kilppari tulee sinullakin kuntoon, niin kertoilet varmaan mitä vaikutuksia havaitset terveydentilasi kohentumisen suhteen.
Toivon, että leikkaus ja toipuminen sujuu ongelmitta.
Muuten tuosta keuhkokuvasta. Yritä saada otatettua HRCT.
nyt sillä sain poskiontelotulehduksen. En tiedä tuliko tuolta sairaalasta, vai mistä. Samalla otettiin muitakin labroja. Pyysin myös sen vaihdevuosia koskevat labrat ja tt-lääkäri ne listaan laittoi. Tänään soittelee tuloksia, odottelen tässä töitä tehden soittoa. Noita labroja hän halusi enemmänkin, myös kilpparikokeet, EOS, perusverenkuva ja tromb, crp, lasko, Krea, Alat... jne. Pyysin sokerit ja muut myös, kun oli hyvä tilaisuus nyt kun käytännössä lääkityksestä on pidempi aika. Ja kun ei tuota alkoholia voi nauttia yhtään, niin sitten näkee myös miltä tilanne näyttää perussairauden normitilanteessa vain. No tosin nyt on poskiontelotulehdus, mutta tuskin se hillittömästi mitään muuttaa.
On mielenkiintoista kuulla mikä tilanne labrojen näkökulmast nyt on. Uskoisin, että OK kun soittoa ei ole kuulunut. Jos olisi ihmeitä, lääkärit soittaa aikaisin ja nopeasti ohjaten uusiin tarkentaviin labroihin ja jos ei ole mitään, niin soittavat kun kerkiävät kertoen että kaikki OK. Tai näin ainakin minulla on aina käynyt.