Pitää kerran tännekin jotain kirjoitella ja vaikka nyt hiukan jo sukupuolen korjaamisesta jotain tiedänkin, niin koitan vältellä erilaisia termejä, koska niitä en vielä täysin hallitse ^_^
Olen jo jonkin aikaa seurannut sivusta erään hoidoissa olevan ystäväni elämää, ja minun on hyvin vaikea suhtautua häneen naisena juuri tuon miehisen ilmaisutavan vuoksi, josta joku aikaisempi kirjoittajakin jossain tällä palstalla jotain mainitsi. Se tuntuu vain jotenkin niin ristiriitaiselta. Hän on kokenut aika paljon ikäviä tapauksiakin tämän asian vuoksi, mutta jotenkin tuntuu siltä ettei hän yhtään edes halua peitellä sitä entistä mieshahmoaan. Hyväksyn hänet ihmisenä ihan täysin siinä missä muutkin, mutta on vain jotenkin niin vaikeaa kun haluaisin hänelle asiasta huomauttaa, mutta en uskalla. Olen huomannut alkaneeni vältellä tätä ihmistä, koska julkisilla paikoilla hänen kanssaan kulkiessa tulee eteen niin usein kiusallisia tilanteita. Hän ei tunnu näistä tilanteista hirveästi välittävän, mutta minua kiusaa ne pitkät katseet ja ihmettely ystäväni puolesta. Ovatko tällaiset tavat sitten niin syvälle juurtuneita, että niistä on mahdoton päästä eroon. Enkä tarkoita nyt hänen ääntään, joka on suhteellisen neutraali, vaan yleensä tavasta keskustella ja hänen asenteestaan sekä käyttäytymisestään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ylipäänsä. Miten tällaisen ihmisen kanssa voi asioista keskustella niin ettei loukkaa toista. Kerran huomautin hänen tavastaan meikata ja koitin häntä neuvoa, mutta hän vain suuttui siitä minulle.
Voi olla että tämän sekavan viestin vuoksi nyt paljastun ystävälleni, ja siitä syystä pyydän anteeksi vuodatustani, mutta tuleepahan mieltäni vaivanneet asiat nyt kerrankin puheeksi.
Olen jo jonkin aikaa seurannut sivusta erään hoidoissa olevan ystäväni elämää, ja minun on hyvin vaikea suhtautua häneen naisena juuri tuon miehisen ilmaisutavan vuoksi, josta joku aikaisempi kirjoittajakin jossain tällä palstalla jotain mainitsi. Se tuntuu vain jotenkin niin ristiriitaiselta. Hän on kokenut aika paljon ikäviä tapauksiakin tämän asian vuoksi, mutta jotenkin tuntuu siltä ettei hän yhtään edes halua peitellä sitä entistä mieshahmoaan. Hyväksyn hänet ihmisenä ihan täysin siinä missä muutkin, mutta on vain jotenkin niin vaikeaa kun haluaisin hänelle asiasta huomauttaa, mutta en uskalla. Olen huomannut alkaneeni vältellä tätä ihmistä, koska julkisilla paikoilla hänen kanssaan kulkiessa tulee eteen niin usein kiusallisia tilanteita. Hän ei tunnu näistä tilanteista hirveästi välittävän, mutta minua kiusaa ne pitkät katseet ja ihmettely ystäväni puolesta. Ovatko tällaiset tavat sitten niin syvälle juurtuneita, että niistä on mahdoton päästä eroon. Enkä tarkoita nyt hänen ääntään, joka on suhteellisen neutraali, vaan yleensä tavasta keskustella ja hänen asenteestaan sekä käyttäytymisestään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ylipäänsä. Miten tällaisen ihmisen kanssa voi asioista keskustella niin ettei loukkaa toista. Kerran huomautin hänen tavastaan meikata ja koitin häntä neuvoa, mutta hän vain suuttui siitä minulle.
Voi olla että tämän sekavan viestin vuoksi nyt paljastun ystävälleni, ja siitä syystä pyydän anteeksi vuodatustani, mutta tuleepahan mieltäni vaivanneet asiat nyt kerrankin puheeksi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joo...tunnen vastaavan keissin, en varmaan kuitenkaan ihan samaa. Henkilö vetoaa "uskottavuuteen", hän ei kuulemma ole uskottava, jos toimii enemmän kuin muut naiset.
Toisin sanoen hän kokee pelleilevänsä jos "esittää" enemmän naista. Minä olen sitä mieltä, että häneltä on jäänyt naiseksi sosiaalistuminen puolitiehen. Ja siihen se varmasti jääkin, koska naisporukat vieroksuu häntä. Tilanne on hankala, siitä ei oikeastaan pääse eteen eikä taakse.
Todellakaan, kenenkään ei pidä esittää muuta kuin mitä on. Mutta sitten nouseekin kysymys siitä mitä sitten oikeasti on ja menikö diagnoosi pieleen.
eikä kaikki siitä välitäkään. Tunnen myös transnaisen joka on ulkoasultaan ja tyyliltään hyvin miehinen. Loukkaantuu verisesti ellei häntä ymmärretä naiseksi.
Jotkut eivät halua opetella naisellisuutta, ovat ottaneet kannan että olen mikä olen. Kaikilla se naiseus ei ole "selkäytimessä", vaan vaatisi hieman paneutumista. Yli ei kuitenkaan saa ampua.
>>Kaikilla se naiseus ei ole "selkäytimessä",...
Kuten toisessa vastauksessani jo kirjoitinkin, niin tuntuu siltä että ystäväni olisi jotenkin luovuttanut asiassaan. Voisiko olla niin että hän on jotenkin tullut toisiin aatoksiin, koska hän ei halua puhuttavankaan mistään naiseuteen ja sukupuoleen liittyvistä asioista. Haluaisin niin olla hänen tukenaan, mutta miten voisin kun ei ole edes kunnollista keskusteluyhteyttä näistä asioista hänen kanssaan. Jos hän kokee jotenkin epäonnistuneensa naisena? Tai jos elämä naisena ei olekaan vastannut hänen odotuksiaan? Ehkä minun on parasta vain antaa ajan kulua ja olla sotkeentumatta enää enempää hänen elämäänsä.
"Miksi nainen käyttäytyy kuin mies"
Koska kyseessä on miesmäinen nainen.
Anna hänen olla sellainen kuin hän on. Ole ystävä niissä "kiusallisissa tilanteissa", äläkä häpeä.
Eipä tuohon oikein muuta voi sanoa.
kaveriasi. Millainen kaveruus se tuollainen on, että häpeää toista? Entä sitten jos ihmiset katsoo. Kaveri on juuri kaveri koska se ei välitä mitä muut ajattelee.
Sääliksi käy kun tuollaisia hänestä ajattelet.
En oikein ymmärrä vastaustasi. Minähän juuri haluaisin auttaa ystävääni, ettei hän tekisi itsestään toisten ihmisten silmissä kummajaista ja joutuisi näin julkisesti naurunalaiseksi.
Hän oli hoitojensa alussa hyvinkin tarkka siitä että tulisi kaikkialla kohdatuksi naisena. Nyt minusta vaan tuntuu siltä, että hän on jotenkin luovuttanut ja antanut periksi asialle, sekä sulkeutunut omaan kuoreensa.
ihmetellyt! Päämääränä on vain sostunnuksen korjaaminen "oikeaksi"!! Kun minulle eräs ystäväni kertoi transsukupuolisista tuttavuuksistaan, hän ihmetteli suunnattomasti sitä että ollaan sotkuisesti puettuja kuluneissa farkuissa ja muutenkin ollaan kuin "miehet"!! Sitten ihmetellään kun sukulaiset ei tahdo hyväksyä ja täälläkin vain soitetaan suutaan ja yritetään kaupata aitouttaan!!
Se on todellakin tosiasia; Jos naisen hellyyttä ei sisältä löydy, ei sitä löydy ulospäinkään!!
Annas kuin arvaan, jos ts-nainen pukeutuisi koreasti, niin sitä pidettäisiin transvestisena ja sanottaisiin, ettei sovi tälläytyä noin hienoksi. Molempi pahempi.
Jos pukeutuu koreasti, saa miehiltä halveksuntaa ja vihaa. Jos pukeutuu harmaaksi varpuseksi, saa elää rauhassa. Miksi hankkia ikävyyksiä?
Sosiaaliturvatunnuksen muutos on varmasti hyvin tärkeä asia ihmiselle joka sukupuolensa korjaa oikeaksi. En kirjoittanut viestissäni hänen vaatetuksestaan mitään, mutta mainitsen nyt ettei siinä ole todellakaan mitään moitittavaa. En ole koskaan nähnyt hänellä mm. kuluneita farkkuja jalassa. Kyse on siis aivan muusta. Hellyys ei myöskään mielestäni ole mitenkään feminiinisyyteen sidottu asia, yhtä hyvin maskuliininen mieskin voi olla hellä. Eikä tässä asiassa ole muutenkaan kyse siitä.
Ne on vain asioita joilla saatetaan erottaa nainen jostain huonosta kopiosta
"jos ts-nainen pukeutuisi koreasti, niin sitä pidettäisiin transvestisena"
Niin tämähän on juuri se yksi syy. Täällä haluaa ts:sät vetää jyrkkää eroa transvestiitin ja transseksuaalin välille. Totuushan on se että eroa ei toisaalta paljoakaan ole!! Jos olisit/pukeutuisit niinkuin nainen yleensäkin, sinut olisi varmasti paljon helpompi sukulaisesikin hyväksyä. Ei syntymästään lähtien naiseksi todetulla ole mitään todistamisen tarvetta, sinulla on!!
" Jos pukeutuu koreasti, saa miehiltä halveksuntaa ja vihaa."
En ole koskaan kuullut ettei naisen saisi pukeutua koreasti. Jos haluat näyttää ympäristölle että olet transseksuaali etkä nainen, reaktiot koreaksi pukeutumiselle voi ollakin tuollaiset. Koska olet nainen, näytä se todella olevasikin!!
Transvestiitit on miehiä ja transnaiset naisia. Siinä se pieni ero. Ei sen suurempi, molemmat on ihmisiä.
>>Transvestiitit on miehiä ja transnaiset naisia.
Eikö muka pidä paikkaansa? Tiitit itse korostaa olevansa heteromiehiä. Ja transnaiset korostaa olevansa naisia. Eikö heitä uskota?
Sukupuolen moninaisuutta ja ns. "kolmansia sukupuolia" ei juurikaan ole olemassa muualla kuin transvestiittien omissa kuvitelmissa. Jospa taas palattaisiin maanpinnalle?
Sinä olit se hellä mies. Vain yksi täällä kirjoittaa toistuvasti naisen hellyydestä. Ikäänkuin hellyys olisi pelkästään naisten ominaisuus. Kyllä miehetkin voivat helliä olla. Jos eivät olisi, kaikki naiset olisivat lesboja.
Kysymystäkään et ole ymmärtänyt, koska kysyjän ystävän pukeutumisessa ei ole valittamista. Etkä ymmärrä, että jokainen transnainen on joskus pukeutunut naisellisesti ja tietää sinua paremmin, millaista kohtelua se on tuonut hänelle tullessaan.
Hurraahuutoja biologiselle determinismille ja sen yhä vaan jatkuvalle menneisyydestä kurottavan kätensä vaikutukselle.
No, onhan sekin näkökulma ja teoreettinen suuntauksensa, toki.
onkin mies siis transu. Minkäs koira karvoilleen mahtaa ja sitä rataa.....
Jako miehiin ja naisiin ei ole mustavalkoinen - transsukupuolisuudessa on kyse oman ruumiin ja yhteiskunnan asettamien roolien vääryydestä itselle. Ihmisen persoona on aivojen rakenteen ja ennen kaikkea kokemuksen summa, ja tarkoitus on vapauttaa se toimimaan vapaasti, eikä todellakaan sulloa sitä vastakkaiseen muottiin.
Maailmassa on maskuliinisia naisia, feminiinisiä miehiä, androgyynejä, jne. Pääasia on että ihminen tuntee olonsa hyväksi omassa ruumissaan ja pystyy ilmaisemaan persoonaansa vapaasti, oli se millainen tahansa.
Se on vaan valitettava tosiasia, että jos ei halua elää yhteiskunnan ulkopuolella, niin tiettyyn muottiin on vain sopeuduttava. Se on yleensä aika mustavalkoinen. Jos tavoitteena on nauttia vain sosiaalitukea jonakin julkitranssuna omassa sirkuksessaan niin toki se on mahdollista, mutta ei välttämättä niin tavoiteltavaa kuitenkaan. Helpommalla pääsee elämässään kun sulautuu tähän yhteiskuntaan. Itse ainakin aion nauttia jäljellä olevista vuosistani saamalla arvostusta urallani ja myös rahaa, joka mahdollistaa minulle ja läheisilleni miellyttävän elämän.
Näinhän se on, mutta jos kukaan ei taistele vastaan, muutosta ei koskaan tule. Me ei sitä tulla näkemään, mutta tehdään se mikä voidaan, ja seuraavat sukupolvet voi jatkaa siitä mihin jäädään..
Se on sitten jokaisen oma asia kumpi on tärkeämpää, omana itsenään oleminen vai laumalta saatu arvostus ja vauraus.
Miksi taistella jos ei koe mitään tarvetta siihen, ja minkä muutoksen puolesta edes pitäisi?
Mitä jos ihminen on juuri oma itsensä ja onnellisimmillaan lauman jäsenenä, eikä sen ulkopuolella?