Minulla olisi sellain en pieni ongelma.. punastun liian helposti ihan tavallisetakin asiasta.. Esimerkiksi viime viikonloppuna juttelin poikaverini ja sen vanhempien ja isosiskonsa kanssa niiden ruokapöydässä. (tapasin eka kertaa poikakaverini vanhemmat), no siinä sitä sitten juteltiin tai.. he juttelivat ja hymyilin siinä mukana asioille ja seurasin keskustelua. Sitten yhtäkkiä poikakaverini isosisko kysyi minulta, että mistä minä olinkaan.. Minulla oli ruokaa suussa ja söin sen ensin ja kun sanoin paikkakuntani niin poikakaverini äiti kysyi, että ''niin missä se onkaan että onko se jossain tampereen vieressä vai missäs se on?''.. kun aloin selittämään katsoin väillä poikakaveriani ja välillä hänen äitiään ja sen isosiskoaan ja kun laitoin katseeni pöytään huomasin kuinka kuumuus aloin vallata kaulaani ja poskiani.. se tuntui todella ikävältä. Vedin hupparini vetoketjun kiinni ettei se näkysyi kovinkaan hyvin. Onneksi se ei kestänyt kuin parisen minuuttia. Mutta lähdimmekin jo sitte pöydästä.
Onko kenelläkään mitään samaa ongelemaa että punastuu jostain sellasiesta missä ei ole mitään järkeä punastua?
Auttaisiko tähän mikään?
Mutta kiitos kaikille vastanneille. :)
Onko kenelläkään mitään samaa ongelemaa että punastuu jostain sellasiesta missä ei ole mitään järkeä punastua?
Auttaisiko tähän mikään?
Mutta kiitos kaikille vastanneille. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
No itseasiassa mä punastun myös joistain asioista . Tunnen sen kun tulee sellainen kuuma aalto ... Kaikki sit aina tuijottaa että se ei oo kovinkaan kivaa ... Mutta sun siis pitää olla tai yrittää olla ihn sillee pokkana vaan puhut äläkä vaan jää siihen tilaan . :)) Jotkut muut osaa paremmin selittää ... :DD
mut yleensö jos puhun totisena niin sillon just varsinki punastun :D
No tuota ajattelet asiaa silleen et joo just tässä ei mitään pahaa oo .. .Ajattele asiaa positiivisesti .
niin kai se täytyy :D
Mä kans punastelen iha normaaleissa tilanteissa..
Pahinta on se ku oon poikakaverini kotona ja sen äippä kysyy jotai iha tavallista, mites työnhaku tms..
Sit vastaan ja oon iha tulipunanen vaikkei vastauksessani mitää hävettävää oliskaan..
Oon 21, ja olen seurustellut poikakaverini kanssa 5 vuotta,asumme yhdessä ja käydään melko usein poikakaverini vanhemmilla.. silti, musta tuntuu etten pääse tästä punastelusta ikinä..
ja se sit hävettää vielä enemmä ku siinä tilanteessa tulee ajateltua että se ajattelee että mitä tuo punottaa tai jotai..
Hyvä ettei oikeesti itku tuu... Kamala tilanne!
Ystävä porukassa mut sitten taas tunnetaan melko räväkkänä persoonana.. mikä siis mättää.
Mulla kyllä on aika huono itsetunto, että jos se sit sieltä kampee.. en tiiä, mutta mukavaa se ei ole.
Mulla just sama ongelma ja se on vitun ärsyttävää...
Sain tänään päähän ett mitä sitte vaikka punastuu? Meet tänään punaseks oot 20 sec punane ja sit normi. Kuka sen muistaa huomenna tai viikon päästä?
- Oot iha punane!
- Tomaatti! Tomaatti!
Tällästä kuulee usein. Lähetää mukaa:
- Nii oonki :D Ihan ku meijän jääkaapissa oleva mansikka :D
Lähetään mukaan nauramaan niin kaikki ei naura sulle vaan te nauratte yhdessä.
Jos aatellaa joka päivä et meenköhä punaseks jos kysyn yht asiaa tolta/meen tonne/esitän kysymyksen nii ei elämäs oo mitään iloa. Haluatteko että koko elämänne, 60, 70, 80 tai 90 vuotta menee pilalle sen takia että naamarin iho vaihtaa välillä väriä. Nauttikaa elämästä, mitä väliä jos väri vaihtuu naamarissa, eläkää elämä täysillä! Maailma kaipaa välillä väriä!
syttyy naama liekkeihin, kun en saa sanoja suustani :) puhumattakaan siitä että menen jollekin tytölle puhumaan, jota en ennestään tunne kovin hyvin. tuntee että siinä tekee itsestään vain pellen. sydämenlyönnit kiihtyy ja puhe muuttuu änkytykseksi ja tällaisista haluaisin kovasti päästä eroon.