Olen vasta aika alkuvaiheessa raskautta ja suurin huoli sekä itsellä että miehelläni on nyt (toki siis lapsen hyvinvointi masussa on se tärkein juttu, mutta..) muuttuukohan minun käytös ja "persoonallisuus" kamalasti raskauden aikana.
Nyt jo toki on ties mitä mielialojen ailahtelua ja parhaani mukaan yritän olla tasainen ja etten joka asiasta tiuski miehelle, vaikka miten tekisi mieli.
Oon vain kuullut lähipiiristä juttuja, miten raskauden myötä ennen tasaisen rauhallisesta naisesta on tullut täysi pirttihirmu, mies on ollut ihan stressi-hermoromahduksen partaalla ym.
Nyt jo toki on ties mitä mielialojen ailahtelua ja parhaani mukaan yritän olla tasainen ja etten joka asiasta tiuski miehelle, vaikka miten tekisi mieli.
Oon vain kuullut lähipiiristä juttuja, miten raskauden myötä ennen tasaisen rauhallisesta naisesta on tullut täysi pirttihirmu, mies on ollut ihan stressi-hermoromahduksen partaalla ym.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Alussa vasta itsekin, mutta en ole huomannut mitään hormonihirviöoireita. Olen pikemminkin vielä normaaliakin paremmalla tuulella. Ainoa muutos minkä olen haveinnut, on se että liikutun ihan pienistäkin asioista.
tapauskohtainen juttu. Itelläni en ole huomannut mitää suurempia muutoksia yhdessäkään raskaudessa ja neljäs menossa. Tietysti pinna napsahtaa poikki välillä mutta niin se tekee ilman raskauttakin. Sitä paitsi sun miehesi ja myös sinun tulisi ymmärtää että ne kuuluu raskauteen ja ovat varmasti ohimeneviä asioita.
Onnea odotukseen molemmille teille.
Aivan varmasti käytöksesi muuttuu jo raskaus aikana. Ja se on normaalia ja kuuluu siihen äitiyteen.
Aikaisemmin ei teidän ole koskaan tarvinnut miettiä kuin teitä kahta, mutta nyt teille tulee se kolmas huomioitava. Jo raskaus aikana alat äitinä miettimän ja pohtimaan " turhiakin" murheita. Miehesi todennäköisesti ei tätä ymmärrä ja kas riita pystyssä tai vähintää sinulla on paha mieli. Mies ei voi millään käsittää kuinka suuren muutoksen sinun elimistö käy raskausaikana läpi ja siihen kuuluu hormooni ja mielialanvaihtelut.
Ei se silti tarkoita että vaihtoehdot ovat tasainen luonne --- pirttihirmu. Yleensä tuo pirttihirmu vaan nostaa päätään siinä vaiheessa kun olet hyvin väsynyt huonosti nukuttujen öiden jälkeen, et saa edes sukkaa kunnolla jalkaan ku samperin masu on tiellä tai liitokset sattuu, tiskikoneen täyttö on hankalaa saati sitten niiden likasukkien kerääminen sängyn alta.
MUTTA ei raskaus ole vain kurjia juttua, älä siitä säikähdä en sitä tarkoita. Noi vaivat vaan on semmoisia että ne ottaa odottajaa päähän pännii kun ei enää kykene kaikkeen samaan kuin ennen ja siitä tulii kiukkuinen olo.
Suosittelen että juttelet miehellesi. Nytkin jos mieli tekee tiuskia niin sano siitä hänelle. Se että padot rumat sanat sisällä ei auta, sillä jossain vaiheessa ne purkautuu. Puhu ja selitä miehelle, kerro miltä tuntuu.
Muista että teistä on tulossa vanhempia. Teistä on kasvamassa esimerkkejä lapsellenne. Muistakaa hellyys ja huolenpito niin toisianne kuin lastakin kohtaan. Ei paha tiuskiminen tunnu pahalta kun sen hetken päästä suukottaa hellästä pois.
Onnea odotukseen ja pirttihirmun kadotukseen!
Kyllä se muuttuminen tai muuttumattomuus on hyvin paljon itsestä kiinni. Toki hormonimylläköiden takia joskus voi olla vaikeampi pidellä kyyneliä, mutta järkevä ihminen osaa todellakin olla saamatta raivareita turhasta tms. älytöntä, kun vain pitää järjen kädessä.
Ei ihmisen luonne ja sielu siitä miksikään muutu, vaikka on raskaana. Jos tulee kärttyiseksi pirttihirmuksi raskauden aikana, on varmasti jollain tasolla ollutkin jo ennen raskautta toisista piittaamaton yksilö. Ärsyttää suorastaan, kun jotkut käyttävät raskautta tekosyynä sille, että käyttäytyvät huonosti ja vaativat kumppaniltaan mahdottomia.
Itse olen herkistynyt molempien raskauksien aikana, mm. itkeskellyt aina kun tulee vaippamainos telkkarista... heh. Mutta siitäpä ei ole haittaa kenellekään. Pari kertaa kun olen huomannut loukkaantuneeni turhasta miehelleni, niin olen asiallisesti puhunut tunteistani. Silloin saa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä tarvitse raivostua, vaan tajuaa, ettei ole mitään hätää.:)
oli aika rankka juttu ekan kanssa ja se sitten näkyi uloskin päin. Tämän toisen kanssa toivottavasti minä ja mies pääsee vähemmällä.
ei sitä kannata pelätä. Kyllä sen hormoonisekamelskan välistä osaa itsekin viheltää pelin poikki.
Etukäteen sitä on turha pelätä.
Minusta kuulostaa vähän hassulta, että mies olisi stressi-hermoromahduksen partaalla sen vuoksi, että nainen on raskaana ja hormonit heittelee. Kyllä viimeistään siinä vaiheessa, kun vauvaa odotetaan, olisi miehenkin syytä aikuistua ja oppia ottamaan muitakin huomioon. Johan mies näkee neuvolasta saaduista oppaista (jos ei muuten tiedä), että raskausaikana naisen elimistössä käy sellainen myllerrys, ettei nainen ole sellaista ennen kokenut. Mieli on herkillä, on ihan fyysisestikin välillä paha olla, joka paikkaan sattuu jne. Miehen ei sentään tarvitse kantaa lasta 9 kuukautta sisällään eikä synnyttää sitä. Mielestäni ei ole liikaa vaadittu, että hän edes yrittäisi ymmärtää naistaan raskauden aikana.
Toki olen samaa mieltä muitten kirjoittajien kanssa siitä, että ei ole tervettä sekään, että normaalisti tasaisesta ihmisestä tulisi raskauden aikana pirttihirmu. Mutta varmasti muutoksia raskauden aikana ilmenee. Miehen täytyy vaan asiaan tottua, koettaa ymmärtää ja tukea parhaansa mukaan. Jos mies ei kestä sitä, että naisen käytös muuttuu raskauden aikana, ei hän varmastikaan ole valmis isäksi. Vanhempina sitä käytös vasta muuttuukin, kun ei enää olla kahdestaan, vaan mukana on lapsi, josta tulee pitää huolta!
Koettakaa kestää ja erityisesti nauttia raskausajasta! :)
huomattavasti. Ennen olin "raivohullu psykopaatti", eli hyvin ailahtelevainen ja äkkipikainen ihminen. Mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä tasaisempi olen. En suutu miehelleni enää juuri ollenkaan ja on pidempi pinna.
Tosin itkuherkkyys on huipussaan. Jos mulle sanoo pahasti, niin johan alan pillittään :)