eli siis ku olette laihtuneet ja ihmiset huomaavat sen, ja useimmiten eivät voi olla sanomatta jotain. Otatteko ne kohteliaisuutena vai loukkauksena?
Mulle jos joku tulee hihkamaa tyylii et "sä oot laihtunu kauheesti!" ni lähinnä vaivaannun. Joskus jopa ärsyynnyn. mutta se riippuu paljo siit tavast ja sanoist mite se sanotaa. Joskus oon myös hyvilläni ja ylpee itsestäni.
Mut ai luoja mite pahalle tuntu ku näin pitkä aikast ystävääni pitkän tauon jälkeen ja näin hänen katseensa, osasin odottaa jotai ikävää..ensin tuli et " sä oot laihtunu kauheesti, iha tommone ruikku". JOhon vastasin et emmä nyt nii kauheesti ja yritin vaihtaa aihetta mut kaveri vaa katto pääst varpaisii ja tokas et " tiesitsä et sä et oo yhtää kaunis enää ku oot laihtunu tollai.olit kyll paljo nätimpi ennen"... se loukkas nii pahasti et itkin sen illan.
Ja varsinki ku tiesin et kaveri kateellinen, kun itse pyöreä. Mutta pahinta täs oli se et hän tietää ongelmistani ja yrittää omien sanojensa mukaan vain auttaa mua näillä keskusteluilla.
En voi sanoa et onnistuu täl tyylil.
Ootteks te kokenu jotai samaa ja miten se vaikutti? saiko se teidät laihduttamaan vaan entisestää vai miettimään laihtumisen tarpeellisuutta?
Mulle jos joku tulee hihkamaa tyylii et "sä oot laihtunu kauheesti!" ni lähinnä vaivaannun. Joskus jopa ärsyynnyn. mutta se riippuu paljo siit tavast ja sanoist mite se sanotaa. Joskus oon myös hyvilläni ja ylpee itsestäni.
Mut ai luoja mite pahalle tuntu ku näin pitkä aikast ystävääni pitkän tauon jälkeen ja näin hänen katseensa, osasin odottaa jotai ikävää..ensin tuli et " sä oot laihtunu kauheesti, iha tommone ruikku". JOhon vastasin et emmä nyt nii kauheesti ja yritin vaihtaa aihetta mut kaveri vaa katto pääst varpaisii ja tokas et " tiesitsä et sä et oo yhtää kaunis enää ku oot laihtunu tollai.olit kyll paljo nätimpi ennen"... se loukkas nii pahasti et itkin sen illan.
Ja varsinki ku tiesin et kaveri kateellinen, kun itse pyöreä. Mutta pahinta täs oli se et hän tietää ongelmistani ja yrittää omien sanojensa mukaan vain auttaa mua näillä keskusteluilla.
En voi sanoa et onnistuu täl tyylil.
Ootteks te kokenu jotai samaa ja miten se vaikutti? saiko se teidät laihduttamaan vaan entisestää vai miettimään laihtumisen tarpeellisuutta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutsilt en jaksa jos se huomauttelee et oon jo tarpeeks laiha tai en saa laihtuu enempää ja et näytän rumalt jos viel laihdun... Nyt se ei oo onneks huomautelly vähään aikaan mtn ku pidän tarpeeks vaatteita ja muutenki se ei oo huomautellu nyt ku mä huomauttelen sille sen syömisist, ku se koittaa laihtuu. Muilt ihmisilt kiva kuulla jtn laiha-kommenttei, mut se ei oo kivaa esim. ku yks frendi on silleen "senki anorektikko, mä ostan sulle pizzaa" tai muuta vastaavaa...
"ei sust kukaa mies kiinnostu ku sus ei oo muotoja"
"HEI! Etkai sä aio syödä tota? Siinhän on ihan sikan rasvaaaaa"
äänen sävystä et miten se sanotaan. Yks hyvä kaveri kattoo pahasti jos en syö, kun muut syövä ja välillä huomauttanu et :et nykyään syö mitää hyvää (esim jos se tajoo karkkia yms" ) Se saa laihduttamaan mut vaan enemmän, ei tunnu kivoilta noi ja tulee semmonen vihainen olo, että v*ttuako se sulle kuuluu jos en haluu syyä mitää sokeri/rasva palleroita tms. Mut sitten taas vähemmän "tosi ystäviltä" jos tulee kommentteja et ootpa sä laiha, tai vähän toi toppi sopii sulle ku oot noi hoikka, ne otan kohteliaisuutena:) vaikka tiiän etten silti oo oikeestii ees vielä tarpeeks "laiha" ...
"miten sä oot noin laihaks menny? Ihan ruikku. Mä tuun kuule... syöttää sulle lautasellisen läskiä!"
->lähinnä nauratti tuo.
"kerroppas, miten paljon sä oot nyt laihtunut?"
-> tän kysy yks vanhempi mies.. siis ihan sama kun kysyttäisiin joltain että paljonko on lihonut, otin loukkauksena :/
isä kysyi kävelinkö kauppaan, sanoin että menin bussilla ja hän siihen "no huhhuh!!!!!!" -> olis vai pitänyt kävellä sitten? oonko niin läski että olis pitänyt kävellä?? on jäänyt pari kertaa loppupäivä menty nollakaloreilla tollasten kommenttien jälkeen.
Yksi vielä sellanen juttu joka mua ehkä vähän harmittaa. Mun pari hyvää ystävää ei oo sillai kommentoinut ollenkaan mun laihtumista. Kun kyllä -10kg näkyy kun aikuisemmat ihmiset siitä kuitenkin sanoo. Mutta ystävät ei.. oonko mä sitten niille vielä sama läski kuin ennenkin? :/
Tosi loukkaavina otin sellaiset kuin:
"ei miehet tykkää laihoista vaan muodokkaista"
"starvin marwin by south park"
"voi ei sä oot laiha, kyllä mä keksin sulle keinon et lihoat takas" (kade kaveri)
"kuuskytkilosena olit tosi upea ja kaunis"
"et sä salia ja lankkeilyä tarvi"
"ota suklaata, karkkia,keksiä, kakkua,pitsaa hampurilaist,ranskiksii,sipsejä........."
"mee hullu hoitoo"
"no silläki oli anoreksia"
"oli seki laiha"
"seki oli oikee anorektikko"
"etkai sä oo ylpeä"
"ei tarvi röngteniä jos koivet katkeaa,näkyy päällekipäin"
Ihani sen sijaa on:
"voi kun oot siro"
"hoikka,sporttinen"
"ihanan litteä maha"
"sulle istuu vaate kuin vaate"
"oletko malli?"
"niin siro ja pitkä kaula"
"voit varmaan syödä mitä vain, onnekas"
"Oletpa timmissä kunnossa"
no suomessa on takuulla suurempi ongelma ylipainoisista...olaan me mitä ollaan mut koitetaan pitää itsemme terveinä.
ei sano mitään. oon nyt laihtunu 16 kiloo ja kaikki on vaan ihan niinkun ennenkin. sama viime kerralla kun laihduin 22 kiloo ja jouduin sairaalaan, kukaan ei viittiny edes mainita et olisin liian laiha. kaikkein mielest olin varmaan se sama vanha kasa...
no täst viel 20 kiloo pois et päästään sin 30 kiloon niin sanoiskohan sit joku jo jotain?
Teksteistä saa sellasen käsityksen että laihdutatte, koska haette muilta huomiota? Ei siis "itsensä takia"? "no täst viel 20 kiloo pois et päästään sin 30 kiloon niin sanoiskohan sit joku jo jotain?"
Luulenpa, että ne jotka kauhistelevat sairaalloista laihuutta, eivät todellakaan tee sitä kateellisuudestaan vaan ovat oikeasti huolissaan -eivät vain osaa siihen oikein suhtautua.
minä olen aina halunnut miellyttää. minä olen se joka kuuntelee eikä koskaan sano ei. minullakin on paha olla, mutta ketään ei kiinnosta minun paha oloni. tällä tavalla muutkin huomaavat että minun on oikeasti paha olla. haluanhan minä itsenikin takia olla laiha. koska rakastan laihuutta. mutta ei se ole ainoa syy. monimutkaista..
Luin ketjua ja haluan normaalipainoisena sanoa yhden kkommentin. Ensinnäkin olen ollut lähellä vajota anoreksiaan nuorena, tuntui että sillä saan hyväksyntää. Onneksi kasvoin hankisesti ja tajusin miten raskasta se koko homma on.
Sanoit että ystäväsi sanoi jotain sinulle koska kadehtii sinun laihuuttais kun itse on pyöreä. Niinhän sinä luulet. Oikeasti kunnon anorektisia ihmisiä säälivät kaikki. Monet eivät sano mitään kun pelkäävät reaktiota, vaikka olisivat jo huolissaan ja tekisi pahaa katsoa tuota ihmistä. Ne jotka uskaltavat suunsa avata, kommentoivat laihuutta jotta saisivat anorektisen ymmärtämään että hän ei ole kaunis, vaan sairas. Liian laiha ei ole muiden kuin anorektisten mielestä kaunista.
Jos joku siis sanoo, hyi ootpa laihtunu. Se on merkki siitä että he huomaavat että kaikki ei ole kunnossa...Se EI ole kateutta.Kuka haluaisi olla sairas jos voi olla terve?
oma kaveri sairasti aikoinaan anoreksiaa, ja huomasin jossain vaiheessa hänen olevan erittäin laiha, yhteensä varmaan oli pudottanut lähemmäs kymmenen kiloa jo ennestään hoikasta vartalosta. hän ei ikinä sanonut suoraan että olisi ollut syömishäiriöinen, vaikka sen kyllä huomasi että kaikki ei ollut kunnossa.
en ikinä maininnut hänelle siitä että hän oli laihtunut, vaikka sen tosiaan huomasi erittäin hyvin. en ehkä uskaltanut sanoa, koska ajattelin että jos loukkaan häntä tai yllytän laihduttamaan lisää tai jotain. olen jälkeenpäinkin miettinyt mitä olisi pitänyt sanoa silloin. mutta nyt kaveri on onneksi kunnossa, eli loppu hyvin kaikki hyvin. jäi vaan mietityttämään olisinko itse voinut auttaa jotenkin.
Ystävänä on toki vaikea mennä sairauden ja siitä kärsivän ihmisen väliin. Paras apu on varmaankin, että ottaa yhteyttä johonkin sellaiseen henkilöön(esim. aikuiseen,terveydenhoitajaan ym.), joka voisi tehdä asialle jotain. Toki ensin kannattaa jutella ystävänsä kanssa, jotta ei joudu puuhailemaan selän takana.. Pääasia on mielestäni se, että jos huomaa ettei kaikki ole kunnossa niin kertoo asiasta eteenpäin eikä jätä sairastunutta yksin pahan olonsa kanssa. Uskon, että useat sairastuneet haluaisivat apua, mutta eivät uskalla tai osaa sitä itse etsiä.
ja vielä lisäystä edelliseen: Pitkälle edennyt anoreksia on vakava, psyykkinen sairaus, jota ei vain valitettavasti voi parantaa kaverivoimin. Parantuminen vaatii usein pitkäaikaista ammattiapua. Tosi ystävä on loppupeleissä se, joka uskaltaa kertoa aikuiselle :)