Jotkut näkevät edelleen sisällissotamme vuonna 1918 vapaussotana, vaikka sodassa kuolleista yli 90 % oli suomalaisia ja vaikka venäläiset riisuttiin aseista jo ennen kuin koko rähinä pääsi oikeastaan alkuunkaan. Sotaa seuranneessa oikeistolaisessa tulkinnassa korostettiin sitä, että Suomen itsenäisyys ja demokratia säilyivät sodan ansiosta ja tämä seikka sinällään riittää oikeuttamaan jälkeenpäin laittomaksikin tulkitut sotatoimet. Edelleen meillä esiintyy syytöksiä nykyhistorioitsijoita kohtaan siitä, ettei tätä sodan arveltua seurausta ole riittävästi korostettu.
Historiantutkimus ei kuitenkaan voi olla arvuuttelua ja oletuksia. Sellainen johtaisi mahdottomiin historian tulkintoihin ja loputtomiin spekulointeihin. Jos esim. NL olisi miehittänyt Suomen jatkosodan päättyessä ja riistänyt maaltamme itsenäisyyden, olisi historiaa kirjoittettu niin, että Ryti ja kumppanit olivat tähän syypäitä, kun eivät pyrkineet irrottamaan Suomea ajoissa sodasta. Silloin meillä tulkinta olisi nyt sellainen, että kumpa olisi uskottu Kekkosen johtamaa rauhanoppositiota ja Paasikiveä.
Me emme voi tietää, mihin punaisten mahdollinen voitto kapinassa olisi johtanut. Sen vuoksi sille ei voi antaa mitään historiallista painoarvoa. Tiedämme ainoastaan sen, että kapinan tavoitteena ei ollut itsenäisyydestä luopuminen, vaan demokratian vahvistaminen ja ns. sortovallan lopettaminen. Ihanteena oli ultrademokraattinen valtiomuoto Weimerin tasavalta yhtenä esikuvana kuten historiantutkimuksessa on voitu todeta. Itsenäisyyden menettäminen ja sosialistiseen diktatuurin siirtyminen ovat pelkkiä arvauksia muiden arvausten joukossa. Mitään evidenssiä niiden puolesta ei ole esittää.
Sisällissodalla oli toki seurauksensa, joka voidaan myös historiantutkimuksen keinoin todentaa. Nuo seuraukset ovat heijastuneet nykypäiviin asti. Ylivoimaisesti vahvin seuraus oli se, että kansan kahtiajoko vain voimistui sodan jälkeen ja sota traumatisoi kansan pitkiksi ajoiksi. Tällainen trauma on vaatinut sitten erityistä puuttumista ja hoitoa. Syntyi kansalliseen eheytykseen tähtääviä politiikan suuntia.
Kansallisen eheytyksen politiikkaa alettiin harjoittaa heti sodan päätyttyä. Asioihin vastuullisesti ja ilman tunneperäistä älyttömyyttä suhtautuneita oli onneksi riittävän paljon riittävän hyvissä asemissa. Näissä piireissä ymmärrettiin nopeasti, että sodan alullepanevana syynä olivat yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ja niiden synnyttämät ongelmat. Maltillinen oikeisto alkoi ratkoa näitä kysymyksiä ja sai tukea tälle maltilliselta vasemmistolta. Kansan eheyttämistä vastustivat äärityperä äärioikeisto Lapuan liikkeineen. Lienee ollut lähellä, että tämä äärioikeistolainen suuntaus olisi vienyt Suomen itsenäisyyden mennessään, jos tällainen arvaus sallitaan. Sen seurauksena meille ei nimittäin olisi syntynyt mitään talvisodan ihmettä ja kansakunnan yksituumaisuutta. Tämä arvaus näyttää historian valossa jopa paljon todemmalta kuin kapinan seurauksena oletettu itsenäisyyden menetteämisen vaara.
Urho Kekkonen lienee ollut meillä ensimmäinen poliitikko, joka toden teolla ymmärsi kansallisen eheytymisen tärkeyden. Hän ainakin sanoi asian suoraan ja asetti sen poliittisen toimintansa ensimmäiseksi ohjenuoraksi. Omasta mielestäni tämä tekee Kekkosesta ehkä sittenkin maamme merkittävimmän henkilön itsenäisyyden aikana, vaikka tähän asti olen pitänyt Paasikiveä ykkösnimenä. Kekkosen kohdalla eheytyksen politiikka meni jopa niin pitkälle, että hän oli valmis menemään vastaan niin vasemmalle, että hirvitti. Kekkonen oli ja on edelleen ainutlaatuinen tämän poliittisen suuroivalluksen osalta omassa puolueessaankin. Vain Santeri Alkio ja Kyösti Kallio ovat päässeet lähelle tätä ajattelua ja nykykepulaisista Anneli Jäätteenmäen politiikassa oli tämänsuuntaisia piirteitä. Vanhasen politiikan perusprinsiipit ovat puolestaan ajautuneet jo paljon etäämmelle tästä ajattelutavasta.
Sisällisodan trauma yltää näihin päiviin asti ja on siten luonteeltaan hyvin ylisukupolvinen. Yllättäen trauma näyttää olevan myös suuri kepulaisten piirissä. Tästä kertoo paljon se, miten tiuhaan he viljelevät esim. punikki-sanaa halventavassa merkityksessä. Vasemmiston piirissä sen sijaan lahtari-sanan käytöstä on luovuttu lähes täysin. Se, että vasemmisto ei näe kahtiajaon ajan olevan vielä ohi, on lähinnä olemassaolevan kokemista eli realismia. Kahtiajaon perusteena on näet aina ymmärretty yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Vasta kun se on poistunut ja politiikassa yksituumaisesti pyritään sen poistamiseen, voidaan puhua siitä, että kahtiajaon aika on ohi. Eduskunnassa eilen käyty sosiaalipoliittinen keskustelu kertoo aivan jostain muusta. Todellisus voidaan tietysti aina piilottaa toiveajattelun alle, mutta ei sillä taustalla kyteviä ongelmia lakaista mihinkään.
Samaan aikaan kun kokoomuslainen porvaripropaganda kertoo yhteiskunnallisen vastakkainasettelun ja kahtiajaon olevan ohi, kokoomuslaisen ministerin johtama ministeriö tuo esille raortin sisäisestä turvallisuudesta, missä suurimmaksi sisäisen turvallisuuden uhaksi nähdään syrjäytyminen. Olisi luullut kokoomuslaisen ministerin tässä kohdin protestoivan ja kertovan, ettei mitään syrjäytymistä voi olla eikä tulla, kun vastakkainasettelua ruokkivia ongelmia ei yhteiskunnassa enää ole.
Sisällissodan tragedia
26
859
Vastaukset
- tuutin täydeltä
Siinäpä taas pläjäys sosialistista realismia päivän ratoksi!
Suurin osa suomalaisista ei ollut minkäänlaisena osapuolena sisällissodassa mutta nyt taas (jälleen kerran) kaikki suomalaiset tuntuvat olevan traumatisoituneita ja jakaantuneita tästä kansakuntamme pikku episodista, jossa toiset yritti ottaa vallan ja toiset estivät sen.
Koko lapsuuteni aikana en muista kuulleeni yhtään keskustelua tai puheenvuoroa sisällissodan tiimoilta.
Toiseen maailmansotaan ja kylmään sotaan liittyvää paljonkin.
Tottakai joka asiasta saa ison jutun jos tahtoo. Niin tuntuu jotkut saavan näistä tekstareistakin.
Kyllä eilinen TV-juttu vain todisti joidenkin huru-ukkojen ja -ämmien ikiomista traumoista, kun ei muutakaan järjellistä enää ole.
Muutamat asiantuntijat sentään pysyivät jotenkuten kuosissaan.
Ja punikkia käytetään vain siksi, että se vituttaa demuja:)))- Tarkoituksella?
Riisuttiin aseista, mutta uusia tuotiin itärajan takaa junalla. Ilman näitä aseita kapina olisi ollut lyhyempi ja verettömämpi. Punaisten sotataidot olivat venäläisten sotilaiden taitojen varassa.
- mannerheim upseerina
Tarkoituksella? kirjoitti:
Riisuttiin aseista, mutta uusia tuotiin itärajan takaa junalla. Ilman näitä aseita kapina olisi ollut lyhyempi ja verettömämpi. Punaisten sotataidot olivat venäläisten sotilaiden taitojen varassa.
venäjän armeijassa? Ja moni, moni muu. Itse sodasssa valkoisten puolella oli enemmän venäjällä koulutuksen saaneita.
- Jääkäreitä!
mannerheim upseerina kirjoitti:
venäjän armeijassa? Ja moni, moni muu. Itse sodasssa valkoisten puolella oli enemmän venäjällä koulutuksen saaneita.
Imperiumin vastaiskuun osallistui ulkomaisia sotilaita paljon. Kiitos siitä kuuluu Valkoisen Suomen Ulkomaisille Ystäville!
- Historian kirjat
mannerheim upseerina kirjoitti:
venäjän armeijassa? Ja moni, moni muu. Itse sodasssa valkoisten puolella oli enemmän venäjällä koulutuksen saaneita.
Suomalaiset eivät tunne edes omaa historiaansa. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa v.1809-1917. Bolsevikit yllyttivät sos.dem.laisia vallankumoukseen Suomessa ja Suomi olisi liitetty Venäjään, jos vapaussota olisi hävitty. Turha niistä on enää kiistellä. Lue historiasi ja ole onnellinen vapaasta Suomesta ja siitä, että on monipuoluejärjestelmä.
- Näinhän se menee
Aina ovat eri maiden voittajat kirjoittaneet historian kirjat poliitisen ideologiansa ja mielensä mukaan.
- Niin se on!
Sama kaava toistuu.
Ihmettelen tätä marttyyriyttä etenkin, jos laittomien toimien aloittajat häviävät aloittamansa kapinan ja saavat selkäänsä. Sitten he juoksevat kertomaan äidille, että isot pojat antoivat selkää. Itsepähän kurinpalautusta toimillaan kerjäsivät. Samaa tapahtuu myös nakkikioskijonoissa ympäri maailmaa päivittäin.
- Vanha demari
Eläköön vallankumous!
Toveri Mielipidepankki kirjoittaa säkenöivän loisteliaasti. Minäkin olisin loppumattoman iloinen, jos osaisin asettaa sanani toveri Mielipidepankin lailla. Tuntisin silloin olevani hyödyllisempi vallankumouksen kannalta.
Seuraava, kaikkein oleellisin näkökulma ansaitsee tulla siteeratuksi:
"Tiedämme ainoastaan sen, että kapinan tavoitteena ei ollut itsenäisyydestä luopuminen, vaan demokratian vahvistaminen ja ns. sortovallan lopettaminen. Ihanteena oli ultrademokraattinen valtiomuoto"
Juuri näin. Riistokapitalistin ja maajussin sortovallasta päästyämme olisimme olleet määräämättömän onnellisia ja vapaita, ultrademokraattisessa propetariaatin diktatuurissa kaikki ovat äärettömän rikkaita. Katsomme ihaillen pohjoiskorealaisia tovereitamme, he saavat elää ultrademokraattisessa ihanneyhteiskunnassa. Voi kun suomalainen yhteiskuntakin pääsisi samanlaiselle korkealle humaanille tasolle.
Kansalaissodassa lahtarit laittomasti veivät työläisiltä heille laillisesti kuuluneen voiton asevoimin. Työläisille ja heidän edustamalleen proletariaatin diktatuurille kuuluu kaikkialla laillinen valta, jos sitä arvioidaan kohtuullisuuden näkökulmasta. Mannerheim oli lahtareista pahin, luokkavihollisista alhaisin.
Toveri Mielipidepankki, olen suuri ihailijasi, jatka hyvää työtäsi vallankumouksen puolesta!
Audiovisualisoikaamme innostuksemme ja ihailumme nostamalla sirppejämme kolme kertaa kannustushuutojen saattelemana: ollos ylistetty, ollos ylistetty, ollo ylistetty!!!- Tutustu historiaan
Nimenomaan maalaisliittolaiset halusivat sopua kaikkien sisällissodan käyneiden kesken ja halusivatt myös punaisialle oikeutta Suomen jälleenrakentamisessa Yhteinen sota yhdisti jälleen suomalaiset. Jos maalailiittolaiset eivät olisi osallistuneet sisäällissotaan, olisimme nyt joko osa Venäjää tai saksaa. On hyvä, että asioista puhutaan puolueettomasti. Sikäli tämä palsta ei ole oikea, koska maalaisliitto halusi pysyä aluksi erossa säätyläisten ja vasemmistolaisten riidoista, maalailiittolaiset eivät kuuluneet kumpaankaan vaan olivat rahvasta, koska silloin oli sääty-yhteiskunta.
- Tietenkin
Tutustu historiaan kirjoitti:
Nimenomaan maalaisliittolaiset halusivat sopua kaikkien sisällissodan käyneiden kesken ja halusivatt myös punaisialle oikeutta Suomen jälleenrakentamisessa Yhteinen sota yhdisti jälleen suomalaiset. Jos maalailiittolaiset eivät olisi osallistuneet sisäällissotaan, olisimme nyt joko osa Venäjää tai saksaa. On hyvä, että asioista puhutaan puolueettomasti. Sikäli tämä palsta ei ole oikea, koska maalaisliitto halusi pysyä aluksi erossa säätyläisten ja vasemmistolaisten riidoista, maalailiittolaiset eivät kuuluneet kumpaankaan vaan olivat rahvasta, koska silloin oli sääty-yhteiskunta.
Punaisille oikeutta ei punaisialle. Anteeksi!
- 10 pistettä.
Hienosti kiteytät asian. Vielä kun historiamme kirjoitettaisiin rehellisesti tuosta ajasta, niin oltaisiin pitkällä.
Minusta osut asian ytimeen siinä, että jos natsistinen Lapuan liike oli ollut vallassa, niin vastarinta Neuvostoliittoa hyökkäystä vastaan olisi ollut täysin mitätön ja maa olisi miehitetty.- Valkoiset
voittivat punaiset.
Punaiset aloittivat ja saivat selkäänsä. Sitten olikin jo aika mennä kertomaan äidille, että isot pojat antoivat selkään syyttä suotta.
- täyttä paskaa
Näemmä kuuntelit illalla vain Ylikankaan puheet. Ja nekin huonosti, tai valikoiden.
Tarkastellaanpas sisällissotaamme kolmesta eri ajallisesta näkökulmasta. Sotaan edeltäneistä tapahtumista, itse sota-ajasta ja sodan jälkiselvitteluistä. Yritetään pitää mielessä se aika mitä kulloinkin elettiin.
Eurooppa oli joutunut sotaan 1914, sotaan joka paisui niin ajallisesti kuin maantieteellisesti. Suomi välttyi Venäjän autonomisena osana itse sotatoimilta, mutta alkuun päässyt teollisuustuotteiden vieti tyrehtyi ja yritykset joutuivat ongelmiin, seurauksena konkurssiaalto ja työttömyyttä. Suomen hallinnollista autonomiaa oli kuristettu sorkaudella, valtiopäivät eivät saaneet kokoontua ja muutenkin Venäjän hallinto kovensi otettaan Suomesta. Venäjä heikkeni sodan kuluttaessa sitä ja sen ote myös Suomesta löystyi, saimme mm. uuden eduskunna 1916, mutta sen toimintaa hankaloitti se ettei maan hallitsija (Tsaari) vahvistanut lakeja. Venäjä hajosi sisäisesti, tsaari syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa ja väliaikainen hallitus ottiu vallan. Se mm. hajoitti Suomen eduskunnan mm. valtalakikiistan vuoksi. Uudet vaalit pidettiin 1917 syksyllä.
Venäjän hallinto- ja järjestyskoneisto menetti toimintakykynsä, niin emämaassa kuin Suomessa. Sosialidemokraatit näkivät tilaisuuden vallankaappaukselle, bolsevikit ryhtyivät kaappausyritykseen joista ensimmäinen heinäkuussa tukahdetettiin mutta lokakuussa (marraskuussa meisän ajanlaskussa) kumous johti vallanvaihtoon. Suomen sosialidemokraatit pysyivät pitkään rauhanomaisella linjalla, mutta Pietarin kaappauksen onnistuminen lietsoi radikaaleja voimia täälläkin ja jopa Stalin kävi henkilökohtaisesti yllyttämässä aseelliseen toimintaan. Myös itsenäisyyttä tavoittelevat olivat saaneet tilaisuuden ja Pietarin vallankumouksen pyörteissä Suomi itsenäistyi.
Järjestysvallan puuttuminen nuoresta valtiosta johti niin puna- kuin valkokaartien (suojeluskuntien) perustamiseen, hallintovallan heikkous johti taistoon vallasta. Sosialidemokraattien propaganda piti vuoden 1917 vaalien tulosta oikeistovoimien likaisen pelin tuloksena ja lietsoi tarkoituksellista vihaa.
Sosialidemokraatit aloittivat aseellisen kapinan saadakseen vallan haltuunsa. Kansanvaltuuskunta muotoili kauniita julistuksia joista voi tosiaan uskotella että tavoitteena olisi ollut joku ultrademokraattinen ideaalivaltio. Pitkälle samansisältöinen muuten oli Neuvostoliiton perustuslakikin kun se 1922 vahvistettiin. Todellisuus on se, että SDP pyrki yksinvaltaan ja yksityisomaisuuden sosialisointiin, joitakin maanomistuksia lukuunottamatta. Eihän se muutoin olisi kapinaan ryhtynyt.
Itse sota ryöpsähti punaisten käsistä heidän onnettomasti organisoidun toiminnan vuoksi. Punapäälliköt rintamilla ja eri paikkakunnilla syyllistyivät murhiin ja teloituksiin summittaisesti ja ilman tuomioita, joka taas sai valkoisen puolen koventamaan otteitaan ja valkokaartien järjestäytymisen sotilaalliseksi organisaatioksi. Maassa ollut venäläinen sotavoima heitti oman mausteensa soppaan, joskin sen suurin merkitys oli että sen aseet siirtyivät paikkakunnasta riippuen joko valkoisille tai punaisille, osa venäläisistä tosin jäi taistelemaan punaisten rinnalle.
Sodasta muodostui julma kuten sodista tuppaa muodostumaan, ja sisällissodista eritoten. Valkoisten organisoidumpi toiminta toi heille pikkuhiljaa menestystä ja Tampereen valtauksen jälkeen sodan lopputulos oli selviö.
Taistelujen tuoksinassa punaisia antautui ja joutui vangeiksi taisteluissa suuret määrät.
Taistelut lakkasivat ja valkoiset juhlivat voittoaan, punaisten johtajat pakenivat Venäjälle, iso joukko tavallisia panakaartilaisia oli vankeina sulloittuina kehnoihin oloihin vankileireille. Tuomioita alettiin jakaa, eikä nopeasti kyhätyt kenttäoikeudet laillisuuden kaikkia piirteitä täyttäneet. Teloituksia jaettiin.
Kun sota Suomessa päättyi toukokuussa 1918, Venäjällä bolsevikit eivät olleet vielä vakiinnuttaneet hallitoaan vaan sielläkin taisteltiin. Maahan oli paennut tuhansia suomalasia punaisia, ja oli pelko että levottomuudet meilläkin saattaisivat leimahtaa uudelleen, niinpä punaisten voimien eliminointi oli meillä niinkin rajua kuin oli. Voittaja halusi varmistaa ettei voitettu yritä revanssia. Vankileirien kurjuuden viimeisteli espanjantautina tunnettu epidemia joka tappoi heikkokuntoisimpia vankeja.
Sodan traumat ovat syntyneet kahdesta seikasta. Punaisten verisestä kaappausyrityksestä, ja valkoisten julmasta jälkiselvittelystä. Jotka molemmat ovat aikaansa nähden ymmärrettäviä, vaikkakaan ei kumpikana hyväksyttäviä.
Sodan jälkeen palattiin normaaliin nopeasti. Sosialidemokraattien maltillinen rikoksiin syyllistymätöm osa kelpuutettiin valtiopäiville, ja hallitukseenkin suhteellisen pian. Henkilökohtaisista tragedioista ei paljoa puhuttu, historiaa kirjoitettiin voittajan näkökulmasta. Kunnes sodat 1939-44 heilauttivat asiat toiseen asentoon, nyt kirjoitettiin puolestaa punaista historiaa aina 90 luvulle saakka. Siinä unohdettiin kapina ja sen valtapoliittiset sekä yleiseurooppalaiset taustat, keskityttiin korostamaan yhteiskuntamme epäoikeudenmukaisuuksia ym. Suomettuneisuus ylläpiti tätä suuntausta kunnes vasta ihan viime vuosina asioita on voitu katsoa neutraalimmin. - naurismaan vahti
voitaisi jo tunnustaa sitä tosiasiaa, että pieni vallanhimoinen klikki (punaisten johto), höynäytti
työläiset ja muun köyhälistön, vallankaappauksen
käsikassarakseen.
Unohtaen (tahallaanko?) kertoa näille yksinkertaisille ihmisille, mitä seuraa ryhtymisestä
kapinaan laillista hallitusta vastaan.
Ja kun sitten juttu meni totaalisesti mönkään,
pakenivat akkamaisesti, Suomen pankista ryöstämiensä
kultavarantojen kanssa venäjälle, jättäen raukkamaisesti köyhän kansan vastaamaan omista tekosistaan. - KapiKorhonen
Niin hyvin ja perustelluin näkemyksin esität asian, että tuohon kaikkeen voi yhtyä kuka tahansa historiaa tunteva ja syitä ja seurauksia ymmärtävä, jos haluaa olla itselleen rehellinen.
Sanomaasi voi yhtyä myös tällainen vanha kapitulantti, joka palveli vuosikymmenet armeijassa, joka on monin perintein vahvasti sidottu voittaneeseen valkoiseen puoleen, ja joka vielä sattuu olemaan peruskoulutuksensa vuoksi kantamaan sisällissodassa ratkaisevassa asemassa olleiden jääkäreiden perintöä.
Kaikki Saksasta Suomeen palanneet jääkärit eivät muuten suostuneet taistelemaan toisia suomalaisia vastaan ja muutama heistä taisteli myös punaisten puolella, ja heidän nimensä perässä Markku Onttosen Suuressa Jääkärikirjassa ei ole sotilasarvoa eikä kaikilla edes kuolinaikaa vaan kysymysmerkki, ja muutaman kohdalla huomautus Neuvostoliittoon tai Kanadaan. Mutta kyllä kai yli 90 % jääkäreistä osallistui sotaan valkoisten puolella.
Eihän se sota varsinainen vapaussota ollut, se on selvää, mutta toisaalta se oli sikäli oikeutettu, että sillä kukistettiin kapinaa, eli oltiin laillisen hallituksen puolella. Mutta sen kapinan syyt ovat täysin ymmärrettävät historiaa vähänkin tuntevalle. Kansalaissota on oikeampi nimitys ja sitähän nykyisin enemmän käytetäänkin, myös porvarillisella puolella.
Varsinainen vapaussotamme oli talvisota. Ja että siinä olimme niin yksimielisiä maahamme hyökännyttä vihollista torjumassa, entiset punikit ja valkoiset ja heidän jälkeläisensä rinta rinnan, se oli mahdollista vain sen viisaan politiikan tuloksena, jota meillä alettiin pian 1920-luvun alusta alkaen määrätietoisesti harjoittaa. Sen politiikan pääarkkitehdit olivat Väinö Tanner ja lähes hänen vertaisenaan toiselta puolen Kyösti Kallio. Myös Kekkonen hyvin merkittävästi, kuten sanot, mutta vasta paljon myöhemmin, sillä tulihan hän politiikkaan vasta 1930-luvulla, ensimmäistä kertaa eduskuntaan 1936.
Mutta tarpeen oli vielä silloinkin Kekkosen panos, sillä vaikka pahin lapualaisbuumi oli jo ohi sen perinteitä jatkava ja sitä enemmänkin fasismia ihannoiva IKL oli vielä voimissaan, ja senhän Kekkonen sisäministerinä yritti kieltää, mutta ei onnistunut. Mutta tuo liike menetti onneksi jo ennen sotaa merkityksensä demokraattista tietä, kun sen kannatus lähes puoliintui 1939 vaaleissa, jolloin se sai enää 8 edustajapaikkaa.
Kyllähän meillä oli paljon piirejä, vaikutusvaltaisiakin, jotka yrittivät ylläpitää kaikessa kansan jakoa valkoisiin ja punikkeihin; se tuli esille tuossa hyvässä keskusteluohjelmassakin eilen – jonka alkuosan missasin, mutta onneksi ehdin loppupuolta katsoa – ja jokaisella tämänikäisellä sellaisesta on myös omakohtaisia muistoja. Kaikessa sodissamme nähdystä yhtenäisyydestä huolimatta sitä jatkui vielä sodan jälkeenkin ja se syvenikin kommunistiemme päästyä niin kovin vaikutusvaltaisiin asemiin – siitäkin paljolti kiitosta Kekkoselle – mikä tietysti herätti uudelleen henkiin vanhaa uhoa myös porvaripuolella.
Tällä saitilla edelleen nähtävän perusteella ei kannata tehdä juuri muita johtopäätöksiä kuin että surullisen paljon meissä suomalaisissa on typeryksiä.
Ps.
Armeijan piirissä ei kyllä enää aikanani ollut mitään valkoista uhoa, joskin tosiasia on, että jokaisen kantahenkilökuntaan otettavan – niin upseerin kuin silloisten kanta-aliupseerienkin – mahdolliset poliittiset taustat ja mieltymykset pyrittiin tarkistamaan mm. kaikilla paikkakunnilla olevien Pääesikunnan tutkintatoimiston ”agenttien” kautta. Mitenpä lienen minä - tällainen punikki, kuten täällä on kuultu - sattunut seulan läpäisemään? ;).
No – pääsiväthän (muistaakseni vasta toisella yrittämällään ja erityissuositusten nojalla) Kadettikouluun erään tunnetun kommunistipoliitikon kuten myös tunnetun vasemmistodemarin, tpsl:läisen pojat, ja kohtalaisesti menestyivät upseeriurallaan. Tuon toisen tarkoittamani isähän toimi aikoinaan myös puolustusministerinä.- Skoghan
johti ainakin kunniakomppaniaa. Mikä hänen myöhempi uransa oli, ei kai hän sentään kapteeniksi jäänyt?
- oikean
osapuolen voittoon vääryyttä vastaan!
Vaikka tästä maasta ei ultrademokraattista Pohjois-Koreaa tullutkaan, niin ihan hyvä maa tästä silti tuli. ;) - tyhmimmillään
Skoghan kirjoitti:
johti ainakin kunniakomppaniaa. Mikä hänen myöhempi uransa oli, ei kai hän sentään kapteeniksi jäänyt?
...näinhän armeijassa oli tapana sanoa. Ja voi kuinka hyvin kapt Korhonen on tuon asian todistanut
- KapiKorhonen
Skoghan kirjoitti:
johti ainakin kunniakomppaniaa. Mikä hänen myöhempi uransa oli, ei kai hän sentään kapteeniksi jäänyt?
Ennätyksellisen kauan sai olla Kartin Pataljoonan kunniakomppanian päällikkönä, sillä onhan Tapsa näyttävän näköinen mies.
Ei jäänyt kapteeniksi, vaan on evesrtiluutnantti evp. Taisi saada arvon majurina eläkkeelle lähtiessään, sillä sotakorkeata hän ei käynyt.
Tapsa oli muuten kesävänrikkinä JP2:ssa samanaikaisesti kuin minä olin kesäkersanttina. Ja nyt me molemmat olemme Helsingin Sydäntoipilaiden jäseniä, varsin aktiivisia jumppareita.
En halunnut sanoa nimeä, mutta kun toit esille, ei siinä mitään pahaa. - KapiKorhonen
tyhmimmillään kirjoitti:
...näinhän armeijassa oli tapana sanoa. Ja voi kuinka hyvin kapt Korhonen on tuon asian todistanut
Ei sanota noin, vaan väitetään, että majurina upseeri on tyhmimmillään. Sille perusteiksi lienee esitetty sitä, että majurina ollessaan sotakorkean suorittanut upseeri on välivaiheessaan, ei vielä komentajatehtävissä, vaan niitä avustamassa ja opettelemassa, ja sotakorkeakoulua käymättömät (sinne pääsemättömät) ovat virkauransa huipulla. Eívät siis ole olleet kovin välkkyjä, kun eivät ylemmäksi päässeet.
Kapteeninahan upseeri on terävimmillään; kadettiupseerit jo melko nuorina komppanioiden ja vastaavien päälliköinä, toimiupseerit aikoinaan ja opistoupseerit myöhemmin paljon kokeneempina, uransa huipulla, jonne moni ei yltänyt, olivat siis ammattikuntansa kenraaleita.
Kohtahan ei enää ole opistoupseerikapteeneja eikä koko ammattikuntaa, kun jo monta vuotta on valmistunut vain yhden lajin upseereita. - tyhmälle kapulle
KapiKorhonen kirjoitti:
Ei sanota noin, vaan väitetään, että majurina upseeri on tyhmimmillään. Sille perusteiksi lienee esitetty sitä, että majurina ollessaan sotakorkean suorittanut upseeri on välivaiheessaan, ei vielä komentajatehtävissä, vaan niitä avustamassa ja opettelemassa, ja sotakorkeakoulua käymättömät (sinne pääsemättömät) ovat virkauransa huipulla. Eívät siis ole olleet kovin välkkyjä, kun eivät ylemmäksi päässeet.
Kapteeninahan upseeri on terävimmillään; kadettiupseerit jo melko nuorina komppanioiden ja vastaavien päälliköinä, toimiupseerit aikoinaan ja opistoupseerit myöhemmin paljon kokeneempina, uransa huipulla, jonne moni ei yltänyt, olivat siis ammattikuntansa kenraaleita.
Kohtahan ei enää ole opistoupseerikapteeneja eikä koko ammattikuntaa, kun jo monta vuotta on valmistunut vain yhden lajin upseereita.Puhut eri asiasta. Puhun kuinka asiat nähdään varusmiesten silmin
Kapteenit ovat vielä näitä komppaniaupseereita jotka joutuvat perusyksiköissä kouluttamaan mutta joilla on kova hinku ylemmäs. Ja käytös sen mukaista. - pitkälle
täytyy mennä MPP:n nuoleskelussa. Ennen olit sitä mieltä, että punaisten voitto olisi vienyt meidät osaksi Neuvostoliittoa. Olet siis kääntänyt takkisi.
- KapiKorhonen
pitkälle kirjoitti:
täytyy mennä MPP:n nuoleskelussa. Ennen olit sitä mieltä, että punaisten voitto olisi vienyt meidät osaksi Neuvostoliittoa. Olet siis kääntänyt takkisi.
Sellainen ei ole kuulunut koskaan tapoihini, ei edes siellä armeijassa silloin ammoisina aikoina, ja siitä huolimatta - vai siksikö juuri - hyvin menestyin. Mautta annan tunnustukseni aina sille, jonka katson tunnustuksen ansaitsevan. Kuten Mpp:n nyt, sillä hänen kirjoituksensa oli hyvä.
Punaisten tarkoitus ei todellakan ollut liittää Suomea Neuvostoliittoon, mutta heidän voittaessaan sellainen vaara olisi kyllä ollut olemassa. Neuvostoliitto olisi ainakin painostanut niin tekemään, sillä eihän se kauan sallinut puolittain autonomista, suomalaisten emigranttien johtamaa Karjalaakaan.
Enkä ole koskaan sanonut, en nytkään, että punaisten voitto olisi ollut hyvä asia. Ei niin sano Mielipidepankkikaan. Tulevaisuutemme - nyt jo menneisyytemme - kannalta todennäköisesti oikea puoli voitti.
Mutta ne raakuudet, tuhansien viattomien surmat ja kaikki muu julmuus, johon valkoinen terrori voitetun sodan jälkeen syyllistyi, ei kyllä tuo pisteitä valkoisille. Sehän johti siihen, että punaisella puolella uhrien lukumäärä oli merkittävästi suurempi kuin valkoisella. Jos meillä olisi olemassa jonkin institutio, joka olisi selkeästi valkoisten voittajien perillinen, sen anteeksipyyntö olisi viimeinkin paikallaan.
Mutta aivan samaan olisivat saattaneet syyllistyä punaisetkin, jos olisivat voittaneet. Sisällissodat ovat julmimpia, niissä kaikki moraali joutuu sodan jalkoihin.
Arvokkainta on se, mitä sitten viisaat poliittiset johtajamme vähemmän viisaiden vastustuksesta huolimatta heti sodan päätyttyä alkoivat tehdä. Siitähän myös Mpp puhui.
Ja typerintä mitä asiasta voidaan sanoa, on sosialidemokraattiemme syyllistäminen ja punikeiksi nimitteleminen mistään tuohon sotaan liittyvästä. Hehän sanoutuivat irti kapinasta, vallankumoushankkeesta, ja heille ne punikit olivat vihollisia samalla tavalla kuin porvareillekin. Ja juuri siksi kommunistit ovat kokeneet sosialidemokraatit porvareitakin pahemmiksi vihoolisikseen - eivätkä siinä väärässä ole olleetkaan. - väitit
KapiKorhonen kirjoitti:
Sellainen ei ole kuulunut koskaan tapoihini, ei edes siellä armeijassa silloin ammoisina aikoina, ja siitä huolimatta - vai siksikö juuri - hyvin menestyin. Mautta annan tunnustukseni aina sille, jonka katson tunnustuksen ansaitsevan. Kuten Mpp:n nyt, sillä hänen kirjoituksensa oli hyvä.
Punaisten tarkoitus ei todellakan ollut liittää Suomea Neuvostoliittoon, mutta heidän voittaessaan sellainen vaara olisi kyllä ollut olemassa. Neuvostoliitto olisi ainakin painostanut niin tekemään, sillä eihän se kauan sallinut puolittain autonomista, suomalaisten emigranttien johtamaa Karjalaakaan.
Enkä ole koskaan sanonut, en nytkään, että punaisten voitto olisi ollut hyvä asia. Ei niin sano Mielipidepankkikaan. Tulevaisuutemme - nyt jo menneisyytemme - kannalta todennäköisesti oikea puoli voitti.
Mutta ne raakuudet, tuhansien viattomien surmat ja kaikki muu julmuus, johon valkoinen terrori voitetun sodan jälkeen syyllistyi, ei kyllä tuo pisteitä valkoisille. Sehän johti siihen, että punaisella puolella uhrien lukumäärä oli merkittävästi suurempi kuin valkoisella. Jos meillä olisi olemassa jonkin institutio, joka olisi selkeästi valkoisten voittajien perillinen, sen anteeksipyyntö olisi viimeinkin paikallaan.
Mutta aivan samaan olisivat saattaneet syyllistyä punaisetkin, jos olisivat voittaneet. Sisällissodat ovat julmimpia, niissä kaikki moraali joutuu sodan jalkoihin.
Arvokkainta on se, mitä sitten viisaat poliittiset johtajamme vähemmän viisaiden vastustuksesta huolimatta heti sodan päätyttyä alkoivat tehdä. Siitähän myös Mpp puhui.
Ja typerintä mitä asiasta voidaan sanoa, on sosialidemokraattiemme syyllistäminen ja punikeiksi nimitteleminen mistään tuohon sotaan liittyvästä. Hehän sanoutuivat irti kapinasta, vallankumoushankkeesta, ja heille ne punikit olivat vihollisia samalla tavalla kuin porvareillekin. Ja juuri siksi kommunistit ovat kokeneet sosialidemokraatit porvareitakin pahemmiksi vihoolisikseen - eivätkä siinä väärässä ole olleetkaan.Niin hyvin ja perustelluin näkemyksin esität asian, että tuohon kaikkeen voi yhtyä kuka tahansa historiaa tunteva ja syitä ja seurauksia ymmärtävä, jos haluaa olla itselleen rehellinen.
Se ei siis ollutkaan totta. - väärään suuntaan
KapiKorhonen kirjoitti:
Sellainen ei ole kuulunut koskaan tapoihini, ei edes siellä armeijassa silloin ammoisina aikoina, ja siitä huolimatta - vai siksikö juuri - hyvin menestyin. Mautta annan tunnustukseni aina sille, jonka katson tunnustuksen ansaitsevan. Kuten Mpp:n nyt, sillä hänen kirjoituksensa oli hyvä.
Punaisten tarkoitus ei todellakan ollut liittää Suomea Neuvostoliittoon, mutta heidän voittaessaan sellainen vaara olisi kyllä ollut olemassa. Neuvostoliitto olisi ainakin painostanut niin tekemään, sillä eihän se kauan sallinut puolittain autonomista, suomalaisten emigranttien johtamaa Karjalaakaan.
Enkä ole koskaan sanonut, en nytkään, että punaisten voitto olisi ollut hyvä asia. Ei niin sano Mielipidepankkikaan. Tulevaisuutemme - nyt jo menneisyytemme - kannalta todennäköisesti oikea puoli voitti.
Mutta ne raakuudet, tuhansien viattomien surmat ja kaikki muu julmuus, johon valkoinen terrori voitetun sodan jälkeen syyllistyi, ei kyllä tuo pisteitä valkoisille. Sehän johti siihen, että punaisella puolella uhrien lukumäärä oli merkittävästi suurempi kuin valkoisella. Jos meillä olisi olemassa jonkin institutio, joka olisi selkeästi valkoisten voittajien perillinen, sen anteeksipyyntö olisi viimeinkin paikallaan.
Mutta aivan samaan olisivat saattaneet syyllistyä punaisetkin, jos olisivat voittaneet. Sisällissodat ovat julmimpia, niissä kaikki moraali joutuu sodan jalkoihin.
Arvokkainta on se, mitä sitten viisaat poliittiset johtajamme vähemmän viisaiden vastustuksesta huolimatta heti sodan päätyttyä alkoivat tehdä. Siitähän myös Mpp puhui.
Ja typerintä mitä asiasta voidaan sanoa, on sosialidemokraattiemme syyllistäminen ja punikeiksi nimitteleminen mistään tuohon sotaan liittyvästä. Hehän sanoutuivat irti kapinasta, vallankumoushankkeesta, ja heille ne punikit olivat vihollisia samalla tavalla kuin porvareillekin. Ja juuri siksi kommunistit ovat kokeneet sosialidemokraatit porvareitakin pahemmiksi vihoolisikseen - eivätkä siinä väärässä ole olleetkaan.Punaisten tarkoitus ei tietenkään ollut liittää Suomea sellaisen Neuvostoliittoon kuin me tiedämme sen olleen, eihän Neuvostoliittoa tuolloin ollut olemassa kuin korkeintaan Leninin utopioissa. Lenin opasti meikäläisiä sosialidemokraatteja kuinka pienen kansan oli päästävä vapaaksi suuren sorrosta, jotta sen energia vapautuisi vallankumoukseen. Työväen otettua vallan maa sitten palaisi neuvostotasavaltojen liittoon. Aika peittelemätön ajatus Suomelle suunnitellusta kohtalosta.
Venäjän vallankumous vahvistikin itsenäisyystahtoa porvarillisissa piireissä, mutta vähensi sitä vasemmistossa. "Sosialisteista on tullut suomettarelaisia so. myöntyvyysmielisiä Venäjään päin ja suomettarelaisista sosialisteja" kuvasi Santeri Alkio mielialojen muutosta tuolloin. Itsenäisyysjulistuksesta käydyssä äänestyksessä porvarillisten voimien ajama välitön itsenäistyminen voitti sosialidemokraattien ehdotuksen joka olisi vain kehottamut neuvottelemaan itsenäisyyden toteuttamisesta neuvostohallituksen kanssa. Sekin kuvaa SDP:n suhdetta bolsevikkihallintoon.
Sinä puhut vuoden 1917 ja -18 sosialidemokraateista sillä tietämyksellä joka sinulla myöhemmistä tapahtumista on. Tuolloin puolue oli kuitenkin yhtenäinen ja siihen kuului niin sittemmin kommunisteiksi luetut radikaalit kuin sosialidemokraattien nimellä jatkaneet maltillisemmat. Aseelliseen kapinaan ryhdyttiin puoluepäätöksellä, ja sen päätöksen teki koko SDP, ei jokin sen osa. Tuosta vastuusta puolue ei koskaan voi vetäytyä vaikka on sittemmin toiminut yhteiskuntaa eheyttävästikin. Puolueen ollut jo tuolloin syytä vilkuilla länteen idän sijaan, valistihan Ruotsin sosialidemokraatit meikäläisiä varsin tiukkasanaisesti kapinaan ryhtymisestä
- ...aina vaan
"Kyseessä on aseellinen nousu mitä laajimmalla pohjalla olevaa kansan valitsemaa eduskuntaa vastaan maassa missä kansan demokraattinen itsemääräämisoikeus näytti olevan luja. Sellainen teko on meidän mielestämme demokratian perusperiaatteiden kieltämistä, vähemmistön väkivallan julistamista yli kansan enemmistön"
Tuo Ruotsin Sosdem puolueen kannanotto suomalaisen veljespuolueen seikkailuun vallankumouksen tiellä kiteyttää mistä sodassa oli kysymys. Jos jostain on syntynyt traumaa niin siitä, että kapina kukistettiin. Ja se trauma on kapinan hävinneiden mielissä, ja heidän henkisillä perillisillään, äärivasemmistolaisuuteen suuntautuvilla tosiasioille silmänsä sulkevilla, kuten Mielipidepankilla.
Totuuden kovan ytimen löydämme myös Suomen sosialidemokraattien johtajiin kuuluneen K. H. Wiikin päiväkirjamerkinnästä: "Bolshevikit pakottavat meidät vallankumoukseen, tahdommepa tai ei." Ja niinhän siinä kävi, Venäjän vallankumous ja venäläinen vaikutus olivat vuoden 1918 sodan merkittäviä sytyttäjiä, ei meidän yhteiskuntamme jakautuneisuus.
On hyvä muistaa, että voittajien valkoisen armeijan miehistö oli koko väestön sosiaalista jakaumaa lähellä. Siinä oli työväestöä 23 %. ja jo ennen asevelvollisuuden toimeenpanoa palvelukseen tulleistakin noin 15% oli työläisiä.
Valkoisten taistelussa oli siis kyse äärivasemmiston kapinan kukistamisesta, ei mistään luokkasodasta tai yhteiskunnan epäkohtien purkamisesta. Kuvaavaa on, että Svinhuvudin hallitus oli antanut eduskunnalle ehdotuksen torpparien mahdollisuudesta lunastaa tilansa itsenäisiksi jo ennen kapinaa. Kansanvaltuuskunta sen sijaan määräsi torpparit maksamaan vuokraa valtiolle ja pohti josko vuokrasuhteen valtioon olisi jäätävä pysyväksi. Leninin teesien harhassa elänyt Kansanvaltuuskunta osoitti siis jo tuolla manooverillä todellisen tahtonsa. Se ei ollut ultrademokratia
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad1011825- 591190
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että4601169- 1701053
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132837- 58831
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä49776- 84773
- 51728
- 57691