Käykääpä

mikäli lakia ajanmukaistettaisiin. Silloin sosiaalisen syyn osuus pienenisi ja "ei halua lasta", todennäköisesti olisi suurin luku.

Protestanttisessa Euroopassa Suomen aborttilainsäädäntö on takapajuisimmasta päästä.

Saara kirjoitti:

mikäli lakia ajanmukaistettaisiin. Silloin sosiaalisen syyn osuus pienenisi ja "ei halua lasta", todennäköisesti olisi suurin luku.

Protestanttisessa Euroopassa Suomen aborttilainsäädäntö on takapajuisimmasta päästä.

Aborttiväki haluaisi lapsien surmauttamisen äitinsä kohtuun virallisestikin täysin pidäkkeettömäksi. Aborttiväki haluaisi alistaa lapsen hengen ja elämän kirjaimiellisesti oikun varaan.

"Ei-haluaminen" ei ole mikään syy lapsen surmaamiseen äitinsä kohdussa.

Sen verran harkintaa ja järjen käyttöä pitää vaatia jopa aborttiväeltä, että he kykenisivät positiivisesti ilmaisemaan mitä he haluavat.

Hyvinvoivassa ja rikkaassa maassa aborttiväen tekoset ja vaatimukset ovat mitä takapajuisinta vastuuttomuutta ja harkinnan puutetta.

Saara kirjoitti:

mikäli lakia ajanmukaistettaisiin. Silloin sosiaalisen syyn osuus pienenisi ja "ei halua lasta", todennäköisesti olisi suurin luku.

Protestanttisessa Euroopassa Suomen aborttilainsäädäntö on takapajuisimmasta päästä.

joisin alkoholiampaljon(vaikken muuten juokkaa) ni sen raskausajan nimenomaan ja vetäisin röökiä,ja söisin todella vähän.tekisin kaikkeni,että katkarapu syntyisi vammautuneena,tai ellei tulis keskenmeno.koska en todellakaa lasta haluais.hyi.
kyllä keinot keksii,vammasii lapsii sit lisää vaa,kyl niit joku hoitaa.koska itse en vois tervettä lasta antaa pois,jotenka ku en halua lasta,niin tehdää se sitten lainmukaisesti,ja vammaiseksi.että tääkö on sit parempi?tulis sikiölle kuumat oltavat masuun,ku pakotettas jatkamaan raskautta.kaikkee myrkkyy vaa sinne..haha.

pajulla kirjoitti:

Aborttiväki haluaisi lapsien surmauttamisen äitinsä kohtuun virallisestikin täysin pidäkkeettömäksi. Aborttiväki haluaisi alistaa lapsen hengen ja elämän kirjaimiellisesti oikun varaan.

"Ei-haluaminen" ei ole mikään syy lapsen surmaamiseen äitinsä kohdussa.

Sen verran harkintaa ja järjen käyttöä pitää vaatia jopa aborttiväeltä, että he kykenisivät positiivisesti ilmaisemaan mitä he haluavat.

Hyvinvoivassa ja rikkaassa maassa aborttiväen tekoset ja vaatimukset ovat mitä takapajuisinta vastuuttomuutta ja harkinnan puutetta.

Nykyisin se on vain listattu sosiaaliseksi syyksi. Kenen etua se palvelee? Mitä haittaa olisi vastustajalle siitä, että tilasto olisi oikein?

niin kyllä kirjoitti:

joisin alkoholiampaljon(vaikken muuten juokkaa) ni sen raskausajan nimenomaan ja vetäisin röökiä,ja söisin todella vähän.tekisin kaikkeni,että katkarapu syntyisi vammautuneena,tai ellei tulis keskenmeno.koska en todellakaa lasta haluais.hyi.
kyllä keinot keksii,vammasii lapsii sit lisää vaa,kyl niit joku hoitaa.koska itse en vois tervettä lasta antaa pois,jotenka ku en halua lasta,niin tehdää se sitten lainmukaisesti,ja vammaiseksi.että tääkö on sit parempi?tulis sikiölle kuumat oltavat masuun,ku pakotettas jatkamaan raskautta.kaikkee myrkkyy vaa sinne..haha.

Tarkoitin kylläkin, että Suomen lakia n ajanmukaistettava, abortin pitää perustua naisen tahtoon, ja syitä kirjattaisiin vain tilastotarkoituksiin. Toisin kuin nykyinen lainsäädäntö, jossa käytännössä abortti on vapaa, mutta sen saamiseksi pitää sävellellä jokin syy, mikä useimmiten on sosiaalinen.

Saara kirjoitti:

Nykyisin se on vain listattu sosiaaliseksi syyksi. Kenen etua se palvelee? Mitä haittaa olisi vastustajalle siitä, että tilasto olisi oikein?

"Ei-haluaminen" voi olla kuviteltu ja harhainen syy vain sellaiselle joka ei tiedä tai ei halua tietää, tai ei kykene tietämään mitä haluaa.

Ei-haluajan pää on pensaassa, joka peittää ympäristön näkyvistä. Ei-haluaja ei halua uskoa että ympäröivää maailmaa on olemassa ei-haluamisen pensaan ulkopuolella.

niin kyllä kirjoitti:

joisin alkoholiampaljon(vaikken muuten juokkaa) ni sen raskausajan nimenomaan ja vetäisin röökiä,ja söisin todella vähän.tekisin kaikkeni,että katkarapu syntyisi vammautuneena,tai ellei tulis keskenmeno.koska en todellakaa lasta haluais.hyi.
kyllä keinot keksii,vammasii lapsii sit lisää vaa,kyl niit joku hoitaa.koska itse en vois tervettä lasta antaa pois,jotenka ku en halua lasta,niin tehdää se sitten lainmukaisesti,ja vammaiseksi.että tääkö on sit parempi?tulis sikiölle kuumat oltavat masuun,ku pakotettas jatkamaan raskautta.kaikkee myrkkyy vaa sinne..haha.

Ja mitä sä hyötysit siitä että pilaisit jonkun koko elämän? Saat siitä jonkinlaista kieroutunutta mielihyvää vai?
Mistä hullujen huoneelta muuten kirjotat? Toivottavasti ainakin suljetulta osastolta..

..... kirjoitti:

Ja mitä sä hyötysit siitä että pilaisit jonkun koko elämän? Saat siitä jonkinlaista kieroutunutta mielihyvää vai?
Mistä hullujen huoneelta muuten kirjotat? Toivottavasti ainakin suljetulta osastolta..

eihän se muuta tarvii kun saa vaan syntyä, vammanen tai ei kuhan just ja just hengittää niin oma osuus on hoidettu.

motiivit.. kirjoitti:

"Ei-haluaminen" voi olla kuviteltu ja harhainen syy vain sellaiselle joka ei tiedä tai ei halua tietää, tai ei kykene tietämään mitä haluaa.

Ei-haluajan pää on pensaassa, joka peittää ympäristön näkyvistä. Ei-haluaja ei halua uskoa että ympäröivää maailmaa on olemassa ei-haluamisen pensaan ulkopuolella.

VOI olla kuviteltua ja harhaista... Henkilökohtaisuuksiin en nyt kuitenkaan mene, kukin ihmetelköön harhojansa omassa rauhassaan...

Kukin puhukoon vain omasta puolestaan, itse ainakin tasan tarkkaan tässä yhteydessä tiedän, mitä haluan ja mitä en.

Pensasvertaus ei sovi teille, teksteistänne päätellen nimenomaan vastustajat kökkivät jossain elämällevieraassa pöpelikössä veisaamassa omiaan.

Saishan se SYNTYÄ, kirjoitti:

eihän se muuta tarvii kun saa vaan syntyä, vammanen tai ei kuhan just ja just hengittää niin oma osuus on hoidettu.

ootko terve vai alkoholilla esim. sokeutettu? Et ois yhtään katkera synnyttäjälles joka ton elämää vaikeuttavan seikan ois voinu estääkin?

ihan sama kirjoitti:

ootko terve vai alkoholilla esim. sokeutettu? Et ois yhtään katkera synnyttäjälles joka ton elämää vaikeuttavan seikan ois voinu estääkin?

kuin että joutusin syntymään ja elämään vammasena.

Mut jos joku kieltäs abortit niin sit naiset vammauttas sikiöitään ja olis vaan pakko kärsiä vaikka olis saanu jäädä syntymättäkin.

Eli olisin katkera niille jotka on kieltäny abortin.

aborttia.... kirjoitti:

kuin että joutusin syntymään ja elämään vammasena.

Mut jos joku kieltäs abortit niin sit naiset vammauttas sikiöitään ja olis vaan pakko kärsiä vaikka olis saanu jäädä syntymättäkin.

Eli olisin katkera niille jotka on kieltäny abortin.

ehkä kuitenkin mieluiten syntysit ihan terveenä ja toivosit ettei äitisi tahallaan vammauttaisi sinua! Oothan sä nytkin todennakösesti kiitollinen elämästäs?!

mitä mun äidille sattu.mun äidillä oli kaikki hyvin mun siskoa synnyttäessä,mutta,mutta juuri ennen h-hetkeä,vauva syntyikin kuolleena,kun äiti sai raskausmyrkytyksen.ja vielä 39 viikkoisena...että näitä sattuu ja tapahtuu monelle.tämä oli vain yksi,joka on lehdessä.elävän lapsen menetys on sata kertaa tuskaisempi.

mutta ei niin paha kirjoitti:

mitä mun äidille sattu.mun äidillä oli kaikki hyvin mun siskoa synnyttäessä,mutta,mutta juuri ennen h-hetkeä,vauva syntyikin kuolleena,kun äiti sai raskausmyrkytyksen.ja vielä 39 viikkoisena...että näitä sattuu ja tapahtuu monelle.tämä oli vain yksi,joka on lehdessä.elävän lapsen menetys on sata kertaa tuskaisempi.

menetetään myös siinä tapauksessa kun keskenmeno tapahtuu pian raskauden toteamisen jälkeen. Ja jotkut sitten haluaa niitä "menettää" ihan vapaaehtosesti.. käsittämätöntä!

Jotenkin jäi mietityttämään, että olisiko kuitenkin ollut niille vanhemmille itselleenkin helpompaa antaa lapsensa elää. Serkulleni syntyi lapsi, jolla olikin yllättäen vammoja ja epämuodostumia elimistössä; mm. suoliston umpinaisuus ym. ja silti sen nyt reilun vuoden ikäisen pikkukaverin, jota on leikelty ja hoidettu monta kertaa ja monella tapaa, elämän voi sanoa olevan hyvinkin laadukasta. Hän on iloinen ja touhukas pikkuvesseli ja vanhemmilleen tärkeintä ja rakkainta koko maailmassa. Lapsen ei tarvitse nykyään isommin kärsiä esim. leikkauksen jälkeisistä kivuista- kiitos kehittyneen kivunhoidon.

Itse nuorempana kehitysvammaisia hoitaneena, voin helposti todeta, että kun puhutaan down-lapsista ja -aikuisista, saa elämäniloisempia ja elämäänsä tyytyväisempiä ihmisiä usein hakea. Sitten kun mennään vaikeavammaisiin, jotka eivät koskaan elämässää pysty tekemään mitään itse, voi kyllä perustellusti kysyä, mikä merkitys sellaisella elämällä on; istua tai maata jossakin katse tyhjyyteen tuijottaen, ehkä jotakin "ööööäääöö"- äännettä toistellen, saada ravintonsa nenä-mahaletkulla koskaan edes maistamatta 'ruokaansa', tehden tarpeensa vaippaan jne.

Vaikeita asioita ja vaikeita päätöksiä. Itse en tervettä lasta abortoisi, mutta kun alettaisiin puhumaan lapsen kärsimyksestä ja todella (varmasti!) huonosta elämänlaadusta, voisin ehkä tehdäkin abortin- mutta vain säästääkseni lapseni kärsimyksiltä, en omaa elämääni helpottaakseni..!

mutta ei niin paha kirjoitti:

mitä mun äidille sattu.mun äidillä oli kaikki hyvin mun siskoa synnyttäessä,mutta,mutta juuri ennen h-hetkeä,vauva syntyikin kuolleena,kun äiti sai raskausmyrkytyksen.ja vielä 39 viikkoisena...että näitä sattuu ja tapahtuu monelle.tämä oli vain yksi,joka on lehdessä.elävän lapsen menetys on sata kertaa tuskaisempi.

..ei noin vain kesken synnytyksen, juuri ennen 'h-hetkeä' saa. Mitäköhän mahdoit siis tarkoittaa tällä:

>>mun äidillä oli kaikki hyvin mun siskoa synnyttäessä,mutta,mutta juuri ennen h-hetkeä,vauva syntyikin kuolleena,kun äiti sai raskausmyrkytyksen.

mitä ihmettä oikein puhut?miten kehtaat.katsoisitko sinä oman lapsen kuolevan sitten kasvotusten vauvan kanssa.ja tokaiset että "kiitti ku kävit,hei hei"
tuohon tyyliin.ei todellakaan suru olisi pienempi,jos näkee elävän lapsen yhtäkkiä kuolevan.
mielummin kuolee varhaisvaiheessa,kuin että elävältä ja vieressä.älä tuo törkeitä mielipiteitäsi,todella loukkaus tämän lapsen vanhempia kohtaan.häpeä!

Jutun varsinainen tarkoitus on epäsuora aborttipropaganda. Tarínan kohteeksi on valittu epätyypillinen aborttitapaus, jonka syynä on lapsen sairaus.

Näin halutaan kääntää huomio toisaalle siitä tosiasiasta, että 98% aborteista tehdään sosiaalisista yms. mukavuussyistä. Karu tosiasia on se, etteivät aborttien tekijät esim tällä palstalla usein edes kykene esittämään selkeää syytä teolleen.

Olet oikeassa siinä, että myös vaikeasti vammaisen lapsen surmaaminen on lapsen surmaamista. Jos lapsi oli menehtyäkseen, olisi ehkä kaikille ollut helpompaa ja lapselle turvallisempaa lähteä matkalleen vanhempiensa sylistä.

ilmeinen kirjoitti:

Jutun varsinainen tarkoitus on epäsuora aborttipropaganda. Tarínan kohteeksi on valittu epätyypillinen aborttitapaus, jonka syynä on lapsen sairaus.

Näin halutaan kääntää huomio toisaalle siitä tosiasiasta, että 98% aborteista tehdään sosiaalisista yms. mukavuussyistä. Karu tosiasia on se, etteivät aborttien tekijät esim tällä palstalla usein edes kykene esittämään selkeää syytä teolleen.

Olet oikeassa siinä, että myös vaikeasti vammaisen lapsen surmaaminen on lapsen surmaamista. Jos lapsi oli menehtyäkseen, olisi ehkä kaikille ollut helpompaa ja lapselle turvallisempaa lähteä matkalleen vanhempiensa sylistä.

mieheni kanssa samaan ratkaisuun tuossa tilanteessa, kuin mihin tuo kirjoittajakin päätyi. Ja siksi toisekseen, eiköhän se ole jokaisen perheen oma asia, keskeyttääkö raskauden vaiko ei?! Kellään ei ole oikeutta alkaa moralisoimaan perheen päätöstä. Tässäkin tapauksessa perhe olisi ollut kuitenkin se, joka sen sairaan/vammaisen lapsen kanssa olisi elänyt. Eiköhän he silloin saa sen vapaasti päättää, jaksaako/haluaako sellaiseen ryhtyä.Kenties vauva olisi joutunut elämään koko elinikänsä sairaalassa, sydänvauriokin kun kerran oli pahempi kuin ensin luultiin.

En kuitenkaan ole mikään abortin kannattaja, en todellakaan, mutta on hyvä, että tällaisissa tapauksissa on mahdollisuus kuitenkin abortti valita. Niin vaikea kuin se päätös siitä onkin tehdä. Toinen tilanne, missä abortin ymmärrän, on raiskauksen seurauksena raskaaksi tulleet.
En silti lähde moralisoimaan abortin tekijöitä, tekivät he sen syystä tai toisesta. Jälkensä se jättää kuitenkin jokaiseen ja saattaa jatkossa vaikuttaa lapsen saantiin...

mitä oikein puhut... kirjoitti:

mitä ihmettä oikein puhut?miten kehtaat.katsoisitko sinä oman lapsen kuolevan sitten kasvotusten vauvan kanssa.ja tokaiset että "kiitti ku kävit,hei hei"
tuohon tyyliin.ei todellakaan suru olisi pienempi,jos näkee elävän lapsen yhtäkkiä kuolevan.
mielummin kuolee varhaisvaiheessa,kuin että elävältä ja vieressä.älä tuo törkeitä mielipiteitäsi,todella loukkaus tämän lapsen vanhempia kohtaan.häpeä!

se voidaan kastaa ja se saa kristillisen hautauksen, eikä lapsen vanhempien tarvitse peitellä lapsensa kuolemaan liittyneitä olosuhteita, vaan koko yhteisö suree lasta.

Siinäkin tapauksessa, että lapsi kuolee itsestään kohtuun, on kuitenkin lohdullista tietää, ettei itse aiheuttanut lapsensa kuolemaa.

jos lapsi syntyy elävänä kirjoitti:

se voidaan kastaa ja se saa kristillisen hautauksen, eikä lapsen vanhempien tarvitse peitellä lapsensa kuolemaan liittyneitä olosuhteita, vaan koko yhteisö suree lasta.

Siinäkin tapauksessa, että lapsi kuolee itsestään kohtuun, on kuitenkin lohdullista tietää, ettei itse aiheuttanut lapsensa kuolemaa.

että missään tekstin kohdassa ei mainittu, että perhe olis ollut kristitty. Ja monelle kristityllekään nuo hautaukset ja kastaukset eivät merkitse niin isoa osaa kuin joillekin.
Eiköhän se koko "yhteisö" surenut tätä lasta nytkin. Kerran kun oli koulussakin tilanne tiedossa.
Joillekkin on lohdullista, että tietää, ettei itse mitenkään vaikuttanut lapsen kuolemaan. Mutta joillekkin suru menetetystä lapsesta on niin suuri, ettei siinä ehdi miettimään, että voi kun en olisikaan aborttia tehnyt vaan lapsi olisi saanut kuolla vaikka heti kuoleman jälkeen suurissa kärsimyksissä.

jos lapsi syntyy elävänä kirjoitti:

se voidaan kastaa ja se saa kristillisen hautauksen, eikä lapsen vanhempien tarvitse peitellä lapsensa kuolemaan liittyneitä olosuhteita, vaan koko yhteisö suree lasta.

Siinäkin tapauksessa, että lapsi kuolee itsestään kohtuun, on kuitenkin lohdullista tietää, ettei itse aiheuttanut lapsensa kuolemaa.

Lapsihan syntyi kuolleena?! Eikös siinä tekstissä niin lukenut????

hetkinen seis kirjoitti:

Lapsihan syntyi kuolleena?! Eikös siinä tekstissä niin lukenut????

kun se kerran abortoitiin, ja ilmeisesti ennen synnytystä oli kohtuun myrkytetty!

mitä oikein puhut... kirjoitti:

mitä ihmettä oikein puhut?miten kehtaat.katsoisitko sinä oman lapsen kuolevan sitten kasvotusten vauvan kanssa.ja tokaiset että "kiitti ku kävit,hei hei"
tuohon tyyliin.ei todellakaan suru olisi pienempi,jos näkee elävän lapsen yhtäkkiä kuolevan.
mielummin kuolee varhaisvaiheessa,kuin että elävältä ja vieressä.älä tuo törkeitä mielipiteitäsi,todella loukkaus tämän lapsen vanhempia kohtaan.häpeä!

Mielestäni tämä abortti ei ollut sen oikeutetumpi kuinkenekään muunkaan abortti tai toisin sanoen oli aivan yhtä oikeutettu kuin jokun muukin.

Kyse on ylipäätään abortista toimenpiteenä. Olen endottomasti aborttioikeuden kannattaja AINA kun äiti ( vanhemmat) ajattelevat sen olevan paras ratkaisu. Joten tässä ei ollut sen traagisemmasta asiasta kysymys. Abortti kuin abortti. Mielestäni ei ole sen ennemmän oikein tai väärin abortoida vammasia kuin terveitäkään. Vammaisella on täsmälleen lähtökohtaisesti sama oikeus syntyä kuin terveellä.

väliin huomauttaa, kirjoitti:

että missään tekstin kohdassa ei mainittu, että perhe olis ollut kristitty. Ja monelle kristityllekään nuo hautaukset ja kastaukset eivät merkitse niin isoa osaa kuin joillekin.
Eiköhän se koko "yhteisö" surenut tätä lasta nytkin. Kerran kun oli koulussakin tilanne tiedossa.
Joillekkin on lohdullista, että tietää, ettei itse mitenkään vaikuttanut lapsen kuolemaan. Mutta joillekkin suru menetetystä lapsesta on niin suuri, ettei siinä ehdi miettimään, että voi kun en olisikaan aborttia tehnyt vaan lapsi olisi saanut kuolla vaikka heti kuoleman jälkeen suurissa kärsimyksissä.

meillä Suomessa noin 84% kansasta kuuluu kristillisiin kirkkoihin, niin on todennäköisempää, että perhe oli ainakin nimellisesti kristitty.

Minusta olisi ainakin hyvin vaikea kertoa esim töissä työtovereilleni ja sukulaisilleni ja ystävilleni, että olisin abortoinut 20 viikkoisen lapseni.

Jos lapsi syntyy elävänä ja kuolee sen jälkeen luonnollisen kuoleman, sen kuolema on suru, mutta ei siitä jää tuollaista kauheaa traumaa niin kuin abortista.

Sikiötutkimukset eivät ole pakollisia. Niihin ei tarvitse kenenkään osallistua. Jos ei kannata selektiivistä aborttia, ei myöskään kannata mennä sikiötutkimuksiin.

mutta kun kirjoitti:

meillä Suomessa noin 84% kansasta kuuluu kristillisiin kirkkoihin, niin on todennäköisempää, että perhe oli ainakin nimellisesti kristitty.

Minusta olisi ainakin hyvin vaikea kertoa esim töissä työtovereilleni ja sukulaisilleni ja ystävilleni, että olisin abortoinut 20 viikkoisen lapseni.

Jos lapsi syntyy elävänä ja kuolee sen jälkeen luonnollisen kuoleman, sen kuolema on suru, mutta ei siitä jää tuollaista kauheaa traumaa niin kuin abortista.

Sikiötutkimukset eivät ole pakollisia. Niihin ei tarvitse kenenkään osallistua. Jos ei kannata selektiivistä aborttia, ei myöskään kannata mennä sikiötutkimuksiin.

mutten ole kaikista kirkon opeista yhtä mieltä eli siis en kaikkia niitä arvosta. En ole suinkaan ainut. Voi olla, että perhe oli henkeen ja vereen kristitty tai vaikka niinkin, että vain toinen vanhemmista kuului kirkkoon. Heille ei ilmeisesti tämä kristillinen hautausseremonia ollut niin tärkeä tai ainakaan etusijalla.

"Minusta olisi ainakin hyvin vaikea kertoa esim töissä työtovereilleni ja sukulaisilleni ja ystävilleni, että olisin abortoinut 20 viikkoisen lapseni."
Sinulle olisi ollut. Ja uskon kuule, ettei ollut tällekään perheelle helppoa. Se oli heille vain se paras vaihtoehto. Hehän eivät olleet sinä.

Tämä nainen halusi niihin tutkimuksiin. Jos joku ei halua hänellä on oikeus olla menemättä.
Enpä usko, että se suru ja vaikeus olisi johonkin kaikonnut kun katsoo oman pienen lapsen kärsivän eikä voi kun kuolemaa odottaa. Tällöinkin lääkäreillä olisi velvollisuus yrittää kaikkensa, kenties lapsi tämän seurauksena jatkaisi kärsimyksiään koko seuraavan viikon.
Ja tuo trauma sanana on vähän horjuva, koska tekstissähän ei mainittu, että heillä surun lisäksi olisi tullut esim. traumoja kohdistuen johonkin.
Helppohan se on jälkiviisaana ajatella, miten itse samassa tilanteessa olisi toiminut. Monesti kun siinä tilanteessa sitten itse on niin huomaa, että teki minkä ratkaisun tahansa, ei sillä päädy tilanteeseen, johon voisi tyytyväinen olla.

lasta. Luulen kuitenkin, että tämä vaikeavammainen lapsi olisi kuollut heti syntymänsä jälkeen.

vammaistakaan kirjoitti:

lasta. Luulen kuitenkin, että tämä vaikeavammainen lapsi olisi kuollut heti syntymänsä jälkeen.

Jokaisellahan on oikeus elää, siitä olemme varmaan kaikki samaa mieltä.
Olen itse hoitanut kaikenikäisiä kehitysvammaisia ja kaiken "tasoisia". Down-lapset ovat aivan ihania, he ovat niin aitoja ja iloisia! Meillä olisi paljon opittavaa heiltä. Mutta toisaalta heillä on myös paljon sairauksia, jotka ovat tulleet tuon "vamman kylkiäisinä", tosin sekään ei aina normaalielämää haittaa.

Mutta sitten löytyy myös sitä toista ääripäätä; kehitys jää aivan pienen lapsen tasolle, jäädään pelkäksi "sänkypotilaaksi", eikä välttämättä ymmärretä ulkopuolisesta maailmasta yhtään mitään, eletään täysin jonkun armoilla. onko sellainen elämä enää kovin laadukasta? -Viettää koko elämä laitoksessa, elämää joka ei koostu kuin syötöistä ja vaipanvaihdosta, sairasteluista....? Näitäkin löytyy ja paljon. OK. Heillä on silti oikeus elää ja toivottavasti laatu on mahdollisimman hyvää ja he tuntevat olonsa turvalliseksi.

Olisi hienoa, jos "vamman aste" tiedettäisiin jo raskausaikana. Näin voitaisiin säästyä monilta murheilta ja kenties myös aborteilta... Mutta vaikka kuinka töitä olen kehitysvammaisten kanssa tehnyt, niin avo- kuin laitospuolellakin, niin koen sen todella raskaaksi niin henkisesti kuin fyysisesti. Nostan kaikille hattua, jotka heidän parissa työskentelee. On kyse sitten omasta tai jonkun muun lapsesta... Itse en tiedä siltikään, mitä vastaavassa tilanteessa tekisin, päätös olisi varmasti vaikea, olisi se mikä tahansa. Mikään ei ole kuitenkaan pahempaa, kuin luopua omasta lapsesta, "joutuu" sen tekemään missä vaiheessa tahansa.