Epäilen sisarukseni kärsivän masennuksesta - itse asiassa vasta nyt olen tarpeeksi vanha huomamaan, että hän on oikesti sairas, eikä vain hankala, kiukkuinen ja "laiska" jne. luonteeltaan.
Haluaisin ehdottaa hänelle lääkäriin menoa, mutta en tiedä miten. Pelkonani on, että esitän asiani niin huonosti, että hän menee vielä enemmän kuoreensa ja alkaa vältellä minua tms.
Varmasti on paljon tapauskohtaista miten ehdotukseen reagoitaisiin, mutta onko neuvoja miten lähestyä asiaa?
Haluaisin ehdottaa hänelle lääkäriin menoa, mutta en tiedä miten. Pelkonani on, että esitän asiani niin huonosti, että hän menee vielä enemmän kuoreensa ja alkaa vältellä minua tms.
Varmasti on paljon tapauskohtaista miten ehdotukseen reagoitaisiin, mutta onko neuvoja miten lähestyä asiaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käsittääkseni siskosi on iso-siskosi?
No kumminkin. On aivan mahtavaa huomata, kuinka huolestunut sisko voi olla siskostaan. Ymmärrän, että haluat vain auttaa siskoasi, mutta aina tuollaisissa tilanteissa masentunut ei koe tuota avun antona, vaan saattaa kuvitella, että pidät häntä "hulluna", tai jonain muuna, vaikket oikeasti sitä tarkoittaisikaan.
Omassa nuoruudessani olin masentunut. Masennus alkoi kun olin 13-vuotias. No, silloin säikähdin itse, ja kerroin äidilleni asiasta. Hän sanoi, että kyseessä olisi murrosiän vaihe, johon masennus mielentila kuuluisi. Uskoin häntä. Hiljalleen kaikki kuitenkin meni huonompaan suuntaan. Masennus vain jatkui -->
Ollessani 15-vuotias, isoveljeni, joka silloin oli 16-v alkoi kiinnittää asiaan huomiota. Hän puhui minulle. Ensimmäisellä kerralla en avautunut missään määrin. Sanoin kaiken olevan hyvin. Hän ei uskonut, ja jonkin ajan päästä hän halusi puhua kanssa uudelleen. Silloin..sorruin. Kerroin hänelle kaiken. Se helpotti. Kerroimme sittemmin myös äidilleni, ja hakeuduin hoitoon. Selvisin pahasta masennuksestani täysin, ollessani 18-v. Siitä kaikesta saan kiittä veljeäni, jonka avulla olen taas maan pinnalla.
Kannattaa sinunkin kokeilla hiljalleen tuota puhumista, eikä yhtäkkiä vaan mennä sanomaan "Ootko sä masentunut ?", tai vastaavaa. Suosittelen keskustelun aloittamista hiljalleen, kysellä hänen kuulumisia, ja sen sellaista.
Kyllä kaikki ajallaan järjestyy, ja tsemppiä nyt sinne sinulle, ja ennen kaikkea siskollesi ! :)
Ihmistä tuntematta on todella vaikea sanoa, mutta kannustaisin kertomaan asiat minä-viestimuodossa. Kertoisit, että kuinka
- välität hänestä
- olet hänestä aidosti huolissaan
- haluaisit tietää, kuinka hän rehellisesti voi
- haluaisit auttaa, mutta et oikein tiedä mitä voisit tehdä.
Hienoa, että olet huomannut asian ja haluat auttaa häntä!