Minulla on ollut sellainen haave, että joskus vaan kävelisin eteenpäin niin kauan, kuin tietä riittää. Eli ihan erätouhusta tässä ei ole kyse. Nyt olisi sitten mahdollisuus kesäloman (heinäkuu) aikana kokeilla omia rajojani.
Eli tarkoituksenani olisi kulkea (sora-/pinnoitettuja) teitä pitkin n. 30 km päivämatkoja mahdollisimman kevyellä varustuksella. Majoitus mieluiten maastossa, tarvittaessa retkeilymajoissa ym. Ulkona olen nukkunut ennenkin, joten oletan, että tuohon aikaan vuodesta tarkenee kevyessä teltassa ilman huippulämpimiä makuupusseja ym. Nukkumista tietysti jännitän kaikkein eniten.
Kenkiä ajattelin hankkia kahdet, ei vaelluskenkiä, vaan tukevia kävelylenkkareita ym. Kokemuksesta tiedän, että jalat väsyvät, hiertyvät ja saattavat olla kuin tulessa. Millä jalat saa pidettyä mahdollisimman hyvässä kunnossa? Jalat ovat varmaan suurimpia ongelmakohtia. Mikä on sukkien merkitys? Jotain sidosta polvikivun varalta ajattelin varata mukaan. Tiellä kävelyn huono puoli on tien pinnan viistous, ja se tietysti kuormittaa epätasaisesti.
Retkikeitintä en ajatellut varata mukaan, koska matkan varrella on kauppoja, ruokapaikkoja tms. Tietysti kannettavaa on vähän enemmän sen puoleen, ettei voi käyttää kuivamuonaa, jos sitä ei voi keittää.
Ravinto, liikkuminen, hyönteiset, auringonpaahde, nukkuminen, kantovälineet. Mitä en ole muistanut ajatella? Mikä yleensä koituu tottumattoman ihmisen kompastuskiveksi?
Asiallisista kommenteista kiittäen.
Eli tarkoituksenani olisi kulkea (sora-/pinnoitettuja) teitä pitkin n. 30 km päivämatkoja mahdollisimman kevyellä varustuksella. Majoitus mieluiten maastossa, tarvittaessa retkeilymajoissa ym. Ulkona olen nukkunut ennenkin, joten oletan, että tuohon aikaan vuodesta tarkenee kevyessä teltassa ilman huippulämpimiä makuupusseja ym. Nukkumista tietysti jännitän kaikkein eniten.
Kenkiä ajattelin hankkia kahdet, ei vaelluskenkiä, vaan tukevia kävelylenkkareita ym. Kokemuksesta tiedän, että jalat väsyvät, hiertyvät ja saattavat olla kuin tulessa. Millä jalat saa pidettyä mahdollisimman hyvässä kunnossa? Jalat ovat varmaan suurimpia ongelmakohtia. Mikä on sukkien merkitys? Jotain sidosta polvikivun varalta ajattelin varata mukaan. Tiellä kävelyn huono puoli on tien pinnan viistous, ja se tietysti kuormittaa epätasaisesti.
Retkikeitintä en ajatellut varata mukaan, koska matkan varrella on kauppoja, ruokapaikkoja tms. Tietysti kannettavaa on vähän enemmän sen puoleen, ettei voi käyttää kuivamuonaa, jos sitä ei voi keittää.
Ravinto, liikkuminen, hyönteiset, auringonpaahde, nukkuminen, kantovälineet. Mitä en ole muistanut ajatella? Mikä yleensä koituu tottumattoman ihmisen kompastuskiveksi?
Asiallisista kommenteista kiittäen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olen vaelluksilla käyttänyt compeed rakkovoidepuikkoa. Hyvien vaellussukkien kanssa toimii. Ainuttakaan rakkoa ei tullut kummallakaan reissulla, missä käytin sitä.
Löytyy apteekeista.
Otathan huomioon näkyvyytesi liikenteessä, kun teidenvarsilla kuljet.
Onnea yritykselle...
ja rakkoihin(täytyy ensin puhkaista) jo vuosikausia:URHEILUTEIPPIÄ
Etsi ite lisää Relaa.comista
http://www.relaa.com/index.php?topic=10153.0
Mikäs siinä. Itsekin jonkun sata kilsaa kävelleeenä, Kommentoisin.
- Parempi jos kuljet vaikka vain 25 km päivässä. Jalat ja paikat kestää paremmin. Mutta sitten taas jää liika lepoaikaa. Mitä ajattelit tehdä lopulla ajalla? Sillä 10-12 tunnilla päivässä?
Itse kalastelin, pysähtelin jututtamaan ihmisiä. Valokuvasin ja uin aina kun sopivaa rantaa näkyi.
Kahdet sukat päällekäin ja hyvä päähine auringolta suojaamaan.
Ja vältä isoja teitä, se on tosi turhauttavaa kävellä kun muut painaa sataalasissa ohitse pitkillä suorilla. Kulje pieniä teitä ja silloin on kulkurin elämä ihanaa;)
. . . on kysellä neuvoja. Senyt vain ON niin ettei kirjoista/neuvoista kukaan opi oikeasti mitään - sieltä kantapään kautta se vain menee perille. Suosittelen parin päivän koelenkkiä aluksi.
Ite olen kantapään kautta oppinut ehkä jotain alkeita:
-Kevyet mutta nilkkaa tukevat kengät, yksi pari.
- Sukkia paljon.
- Hiertymävoiteista en tiedä - en ole tarvinnut
- Hyttyskiusan torjuntaan Gore - kokohaalari tai -yhdistelmä. Sen läpi ei itikan piikki mene. Ja on viileä kävellä helteessäkin.
Alusasuna HHn purjehduskerrastoja - useita. Lierihattu/hyttysverkkoyhdistelmä jota käytetään myös nukkuessa. Itikanpitävät käsineet. Housunlahkeet sukanvarren sisään mäkäräisten takia. Huom. itikoihin ei voi "tottua" kuten Tosi Oppaat ;) väittävät.
- Vedenkeitin -esim. Trangia. Kuravedestä saanee juomakelpoista myös suodattimilla mutta ei ole kokemusta.
- Jos pääsee kauppaan joka toinen tai kolmas päivä on purkkihernekeitto ja HKn sininen lenkki näkkärin kanssa rautaa. Ite en tule toimeen ilman kahvia.
- Ladoissa (siis heinä-) yöpyminen on kivaa, louevaate on hyvä sateella vaikka nukkuisikin em. haalari päällä esim. maastossa neulaspolulla.
Jännittävää tunnelmaa voi tehostaa jättämällä Gepsin ja kännykän himaan. Niiden avullahan taksin soittaminen onnistuu helposti. Älä unohda pattereita. Gepsi varsinkin syö virtaa . . .
Kiitti vastauksista!
Aika etelässä ajattelin kävellä, jotenkuten tiedän paikat täällä ja täältä hieman pohjoiseen. Selvitän etukäteen kauppojen ym. sijainnit. Ja mahdottoman kelin varalta majoituksia, jos olen ihan litimärkä.
Puhelinta en aio jättää kotiin. Ajattelin hankkia siihen kampilaturin, jos löytyy, niin ei ole akun loppuminen ongelma.
Kuljen nimenomaan pienimpiä järkeviä teitä. Olen olosuhteiden pakosta pohjoisempana asuessa joutunut kävelemään tien laitaa kelissä kuin kelissä, ja autojen väistely käy hermoille. (Esim. pääsiäisenä jouduin hyppimään penkalle vähän väliä, kun tie oli yhtä jäätikköä, eikä autoilla olisi ollut mahdollisuutta väistellä.)
Täytyy muistaa heijastin. Heinäkuussa alkaa jo yöllä pimetä. Ajattelin, että nukun ja liikun siten kuin hyvältä tuntuu, eli mahdollisesti liikun illan ja yön viileydessä.
Vettä ajattelin ottaa kaupoista, huoltamoilta, ehkä vesistöstä, jolloin on puhdistettava. Keitinasiaa harkitsen vielä. Mukavampi se soppa olisi lämpimänä syödä, etenkin jos on itse sateessa rämpinyt.
Että tällaista urbaania "eräelämää" suunnitteilla. Raportoin sitten, jos haaveeni toteutui ja onnistui. Voin tietysti raportoida siitäkin, jos kariutui, ja miksi kariutui.
Monien kioskien, koulujen ym. julkisten rakennusten seinissä on kasteluletkuille hanoja. Niissä pitää vain olla se oma avain mukana - jotta niistä saa vettä. Tiedätkö, millaista ulkohanaa tarkoitan? Ota sellainen "avaaja" tai "hanankahva" (mikä sen nimi on?) mukaan, ei maksa paljon, ja saat kesällä mm. koulujen seinistä vettä....
Kauppojen ulkoseinillä on pistorasioita. :) Kännykänlaturille.
Onnea matkaan!
Mä lähden fillarilla, kun iskias ei kestä kävelyä.
Jos tietää,että tulee helposti rakkoja, kannattaa heti alkuun laittaa kunnon joustavat/hengittävät rakkolaastarit kantapäihin. Toiminut itsellä vaellusreissuilla; rakkolaastarit kunnon urheilusukat hyvin istuvat/tukevat kengät (uudet kengät kannattaa sisäänajaa ennen varsinaista reissua). Urheiluteippi on myös kova sana.
Onnea matkaan!
sillä kannattaa etukäteen suojata hankautuvat kohdat jaloissa kuten kantapäät, varpaiden reunat.
Monikäyttöinen tuote myös varusteiden korjaamiseen. Makuupussimajoituksen lisälämmiikkeeksi solumuovikalvoa. Ei paina paljon ja on ilmaista pakkausmateriaalia jos olet ottanut talteen. Voi käyttää alla ja päällä.
ja yöaikaan mieluiten siirtymät painottaen.
Matka ei tapa, mutta nopeus kylläkin, joten omaatahtia.
Itse kokenut satojen kilometrien fillaroinnin useasti lapin korvessa polkuja pitkin sekä päijänteen ympäri ajamisen.
Matkan alku vie jopa "eniten voimia" kunnes matkavaihde asettuu paikoilleen ja sitten kulkeekin hyvin.
nesteytys on tärkeinpiä asioita ja jopa piipparilla kannattaa merkki asiaan säätää.
Runsas nesteen nauttiminen kerralla heikentää tekemistä joten pieniä annoksia useasti on hyvä.
Pelkkää vettä vain joka kolmas pullollinen, mineraaleja sekaan.