Mikähän olisi oikea paikka käydää juttelemassa, kun en kärsi varsinaiseta masennuksesta , vaan tarvitsen lähinnä apua, jotta ajatukseni selkeytyy.
Yhtälö on seuraava liitossamme. Palasimme ulkomailta joksikin aikaa suomeen ja minä en haluaisi enää palata ulkomaille. Puolisoni taas haluaisi jäädä ulkomaille vaikka loppu elämäksi.
Asuntomme Suomessa on hankala lapsen kanssa ja vihaan päivä päivältä enemmän tätä kesken eräisyyttä asunnossa.
Meillä olisi mahdollisuus asua naapurikunnassakin, koska omistan siellä tyttö aikaisen asunnon (nyt vuokralla). Mieheni taas ei halua missään nimessä siihen minun omistamaan asuntoon/ kuntaan asumaan.
Mieheni on jotenkin vihainen, katkera suomelle, eikä siksi halua asua suomessa.
Meillä on myös se asunto rapakon takana.
Mikähän olisi oikea ratkaisu tässä ? lähteä kesän kynnyksellä takaisin ulkomaille, jossa minä en viihdy, vai kitua suomi asunnossa, josta en pidä, vai hankkia oma elämä/asunto ja toivoa että siltikin mies pysyy mukana liitossa.
Vai eikä tämä liitto ollutkaan aito oikea ? Riidelty on tästä asiasta jo paljon. Nyt vain on otettu aikalisä ja odotetaan jotain tapahtuvaksi.
Mieheni on myös hyvin äkkipikainen saa saattaa sanoa tosi loukkaavasti ja hetken päästä olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Joudun myös olemaan varpaillani, jotta kehari lapseni ei ärsyttäisi häntä.
Mietin onko tämä litto kuitenkaan jatkamisen arvoista.
Tästä tuli paremminkin selonteko, mutta ihan oikeasti minua ahdistaa. Haluaisin pitää ehkä kiinni avioliitostani , mutta en todellakaan jaksa/halua lähteä sairaan lapsen kanssa ulkomaille ”seikkailemaan”.
Yhtälö on seuraava liitossamme. Palasimme ulkomailta joksikin aikaa suomeen ja minä en haluaisi enää palata ulkomaille. Puolisoni taas haluaisi jäädä ulkomaille vaikka loppu elämäksi.
Asuntomme Suomessa on hankala lapsen kanssa ja vihaan päivä päivältä enemmän tätä kesken eräisyyttä asunnossa.
Meillä olisi mahdollisuus asua naapurikunnassakin, koska omistan siellä tyttö aikaisen asunnon (nyt vuokralla). Mieheni taas ei halua missään nimessä siihen minun omistamaan asuntoon/ kuntaan asumaan.
Mieheni on jotenkin vihainen, katkera suomelle, eikä siksi halua asua suomessa.
Meillä on myös se asunto rapakon takana.
Mikähän olisi oikea ratkaisu tässä ? lähteä kesän kynnyksellä takaisin ulkomaille, jossa minä en viihdy, vai kitua suomi asunnossa, josta en pidä, vai hankkia oma elämä/asunto ja toivoa että siltikin mies pysyy mukana liitossa.
Vai eikä tämä liitto ollutkaan aito oikea ? Riidelty on tästä asiasta jo paljon. Nyt vain on otettu aikalisä ja odotetaan jotain tapahtuvaksi.
Mieheni on myös hyvin äkkipikainen saa saattaa sanoa tosi loukkaavasti ja hetken päästä olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Joudun myös olemaan varpaillani, jotta kehari lapseni ei ärsyttäisi häntä.
Mietin onko tämä litto kuitenkaan jatkamisen arvoista.
Tästä tuli paremminkin selonteko, mutta ihan oikeasti minua ahdistaa. Haluaisin pitää ehkä kiinni avioliitostani , mutta en todellakaan jaksa/halua lähteä sairaan lapsen kanssa ulkomaille ”seikkailemaan”.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko ottanut yhteyttä asuinpaikkakuntanne sosiaalipalveluiden avioliittoneuvontaan tai seurakunnan vastaavaan? Yksityiselläkin sektorilla on korvausta vastaan myöskin mahdollisuus samoihin palveluihin.
Neuvontaan voit mennä yksin ja käydä läpi ne asiat, jotka tänne jo kirjoitit.
On hyvä selkeyttää omat toiveesi ja mitä tahdot, niin keskustelu miehen kanssa etenee paljon ripeämmin ja pääsette lähemmäksi ratkaisua.
Onnea jatkoon!