Olen nyt 17 vuotias tyttönen.
7 vuotiaana alkoi vain yhtä äkkiä oksettamaan, ja pahoinvointi on ollut jokapäiväistä tähän päivään saakka. Nykyään todella pahana.
Oksentanut en ole, tuntuu vaan ällöittävä olo, joskus on vatsakipua (joka tuntuu siltä kuin ilmaa olisi vatsassa).
Lääkärit ovat määränneet erilaisia lääkkeitä (somac, zantac sekä pillereinä että oraaliliuoksena ja ranixalkohan se oli..ja sitten pahoinvointilääke primperan (ent. metopram)), suurimman osan happovaivoihin (joita ei kuitenkaan ole suuremmalti määrin, eivätkä lääkkeet auta) Pahoinvointi lisääntyy ulostamisen jälkeen, mutta ei hellitä vaikka söisi. Helikobakteerit on tutkittu, keliakiat ja laktoosi-intoleranssit, eikä mitään. Vuosien mittaan olen tottunut ulostamaan vain n. 2-3 kertaa viikossa, ei enää tarvetta tehdä sitä joka päivä, mutta ummetusta ei kuitenkaan hirveästi ole..
Kilpirauhaskokeessa tuli ensin arvo 6 (vai olikohan 0.6...) mutta viikon jälkeen uudelleen mitattaessa 2..(vaikka tuo tuskin liittyy pahoinvointiin) oksetus tuntuu lähinnä kurkussa. jotkut kohtauksista on pahojakin, runsasta tärinää yms. huimausta, väsymystä.
Tähystykseen en ole suostunut menemään, Sen verran paha oksennuspelko on noiden vuosien aikana kehkeentynyt.
Hallitsee koko elämääni, en pysty opiskelemaan, en lähtemään lomille tai reissuille. Oksennus ja vatsatauti epidemioiden aikaan ahdistus on todella kovaa enkä uskalla liikkua ulkosalla.
Osaisiko joku kertoa pahoinvoinnin syyn?
Onko sinulla ollut oksennuspelkoa? Pääsitkö siitä yli? Jos, niin miten?
7 vuotiaana alkoi vain yhtä äkkiä oksettamaan, ja pahoinvointi on ollut jokapäiväistä tähän päivään saakka. Nykyään todella pahana.
Oksentanut en ole, tuntuu vaan ällöittävä olo, joskus on vatsakipua (joka tuntuu siltä kuin ilmaa olisi vatsassa).
Lääkärit ovat määränneet erilaisia lääkkeitä (somac, zantac sekä pillereinä että oraaliliuoksena ja ranixalkohan se oli..ja sitten pahoinvointilääke primperan (ent. metopram)), suurimman osan happovaivoihin (joita ei kuitenkaan ole suuremmalti määrin, eivätkä lääkkeet auta) Pahoinvointi lisääntyy ulostamisen jälkeen, mutta ei hellitä vaikka söisi. Helikobakteerit on tutkittu, keliakiat ja laktoosi-intoleranssit, eikä mitään. Vuosien mittaan olen tottunut ulostamaan vain n. 2-3 kertaa viikossa, ei enää tarvetta tehdä sitä joka päivä, mutta ummetusta ei kuitenkaan hirveästi ole..
Kilpirauhaskokeessa tuli ensin arvo 6 (vai olikohan 0.6...) mutta viikon jälkeen uudelleen mitattaessa 2..(vaikka tuo tuskin liittyy pahoinvointiin) oksetus tuntuu lähinnä kurkussa. jotkut kohtauksista on pahojakin, runsasta tärinää yms. huimausta, väsymystä.
Tähystykseen en ole suostunut menemään, Sen verran paha oksennuspelko on noiden vuosien aikana kehkeentynyt.
Hallitsee koko elämääni, en pysty opiskelemaan, en lähtemään lomille tai reissuille. Oksennus ja vatsatauti epidemioiden aikaan ahdistus on todella kovaa enkä uskalla liikkua ulkosalla.
Osaisiko joku kertoa pahoinvoinnin syyn?
Onko sinulla ollut oksennuspelkoa? Pääsitkö siitä yli? Jos, niin miten?
Vastaukset 2
Vanhimmat
heippa, minulla oli sinun ikäisenä samanlaista vaivaa pitkään. (olen nyt 28). ja kehkeytyi oksennuspelko! (emetofbia), googleta jos et ole tiennyt nimeä.
kilpirauhasarvot olivat ihan vähän silloin koholla, epäilivät että siitä.
itse epäilen sen olleen henkistä. vanhemmat erosi kun olin 9 ja siitä se alkoi pikkuhiljaa. onko sinulle tapahtunut jotain muutosta silloin kun se alkoi tai myöhemmin? onko perheessäsi kaikki hyvin? voisiko joku asia painaa niin paljon että oireilet pahoinvoinnilla?
nuoruudessa saattaa kokea jotain tuollaista oireilua, kun ei osaa pahaaoloaan muuten saada ulos.
itse menin sitten terapiaan 24 vuotiaana. vasta sen jälkeen oksennuspelko ja pahoinvoinnit loppuivat kuin seinään, kun sain itseä ensimmäisen vuoden ja raivota siellä terapeutin huoneessa :)
en tiedä onko sinulla mitään sellaista, mutta minulla se oli noin. vähitellen n. 20 vuotiaana oli jo aika lievä se pahoinvoinnin tunne, mutta suuri pelko siitä jäi.
tsemppiä sinulle :) mikään ei kestä ikuisesti eli ei tuokaan pahoinvointi. jaksamista!½
että on kyse henkisistä syistä, perheessäni ei ole tapahtunut mitään suuria muutoksia, mutta kaikkihan on mahdollista.
7 vuotiaana minua kylläkin alettiin koulussa kiusata, jatkui yläasteelle asti mutta siitä olen päässyt jo hyvin yli enkä usko että johtuu tuostakaan, sillä pahentunut nyt vuoden aikana vaan on.. Terapeutilla olen jo käynyt pahoinvoinnista johtuneen ahdistuksen takia, mutta minun oli vaikea rentoutua ja keskustella hänen kanssaan.
Olen itseäni Diagnosoinut, ja mietin että en ole enää pitkään aikaan ulostanut päivittäin, ja itseasiassa pidin outona kun kuulin että ihmiset tekevät niin.. voiko olla mahdollista että kun olen jo 7 vuotta täyttänyt niin ehkä vanhemmat ei enää huolehdi niinpaljon noista vessakäynneistä, enkä itse sitten ehkä jaksanut/kehdannut käydä joka päivä niin pahoinvointi olisi voinut kehkeytyä tuosta?