En aio ruveta häpeämään itseäni ja ihastumistani häneen. Ihastuminen on kuitenkin positiivinen ja ihana asia ainakin minun mielestä. Se, etten hänelle kelvannut on hänen oma ongelmansa. Vaikka sydäntä riipaiseekin, kun hän ei halunnut edes millään tasolla tutustua minuun, kun merkkejä jonkinlaisesta ihastumisesta oli hänenkin puoleltaan nähtävissä ja varsinkin , kun hän on löytänyt minua parempaa seuraa. Itsetuntoni ja sydämeni ovat saaneet kovan kolauksen, mutta koska tulen näkemään häntä jatkossakin, on tämän asian kanssa vain opittava elämään. Näin se menee...
Järkeviä ajatuksia???
Tai sitten ei...
2349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ettei tuo vaan turvautunut laastariin kun ei osannut /uskaltanut suhtautua sinuun tavalla joka olisi johtanut johonkin. Ei ole edes välttämättä kysymys kelpaamisesta. Olen kanssasi samaa mieltä, ei ihastumista tarvitse hävetä. Se on äärimmäisen inhimillistä.
eniten onkin; joskus ne ovat järkeviä, ja joskus vain kirjoittaa, ..purkaakseen.
Hyvä aloitus tuo, ettet aio hävetä ihastumista, nimittäin minulla ainakin menee vähän toisin. Harmittaa joskus ennakkoon, kun arvelee, että toinen on varmaan varattu, ja että kiinnostuisiko edes itsestä. Mutta jokaisellahan on oma makunsa, ja sitö kiinnostuu sellaisesta, joka kolahtaa juuri itselle.
Oletko kertonut hänelle tunteesi, ja siten varmistunut asiasta, ettei häntä huvittanut edes tutustua ? Jotkut voivat yrittää peitellä ihastustaan.. Vaikka ei sen niin pitäisi mennä, että toisesta yrittää saada ne tunteet ulos.
Luin kirjoituksesi, ja jotenkin se muistutti jostakin.. Yritän ajatella, että joskus asiat vain menevät niin. En ainakaan yritä vältellä häntä.