Viime syksystä täällä Kotkan alueella tapahtunut niin paljon kaikkea pahaa, että olisi jo korkea aika jonkin tahon järjestävän halukkaille kriisiapua. Meikäläistä ainakin on vaivannut nämä kaikki murhat, palot ym. Eikö kirkko voisi harkita kriisiavun antamista?
Eikö muita ole nämä asiat vaivanneet. Yöllä ei saa nukuttua, päivällä nämä asiat pyörivät mielessä jne. Kohtalotovereita?
Eikö muita ole nämä asiat vaivanneet. Yöllä ei saa nukuttua, päivällä nämä asiat pyörivät mielessä jne. Kohtalotovereita?
Vastaukset 18
Vanhimmat
ole hyvä ja tule seurakuntasi pastorin puheille.
eiköhän asiasi ala valostuun ja saat ohjausta,ja lohdutusta,kuitenkin yksilöstä ainna on kyse.
..mie alan uskoo et siel ei oo ketään!!Nii paljo on tapahtunu kaikkee parivuoden sisäl,ja vain toisen ihmisen ansiosta...Esim:tänää siunattii yksi ihminen kaikkien asia yhteyksien myötä;(((
tuttuja ihmisiä olleetkaan.Minä ajattelen näitten surmansa saaneiden ja myös surmaajien omaisia,kavereita kaikkia heidän tuttaviaan.Miten he pärjäävät?Elinikäiset vammat tämmöisistä jää läheisille!Voimia kaikille!Mene käymään vaikka terveyskeskuksessa,sieltä voit saada ensiavun ahdistukseesi.Kyllä monilla olis nyt tarve jonkinlaiseen kriisiapuun!
>>Vaan>> antaa ymmärtää että turvallisuus- ja terveysasiat olisivat siirtyneet seurakunnalle
kirkosta löytyä,mutta jos Sinulla on univaikeuksia,niin suosittelen lääkäriin menoa,sieltä minä olen omissa elämänkriiseissä avun saanut.Se ahdistus on kamalaa,lääkityksen olen joskus saanut ja on helpottanut.Enkä jäänyt koukkuun!Eikös Punaisellaristillä olis nyt töitä?
kirkkoon vaan niin eiköhän se ahdistus sen kun kasva. Kyllä mielenterveydelliset asiat kannattaa ennemmin jättää lääkäreille kuin kaikenmaailman satusedille.
sain apua kun rukoilin tuskaani,kaikki ihmiset oli minut hyljänneet,kävin jo kuoleman portilla.
kunhan sain illan aamuun ja aamun iltaan ahdistus ja maennus oli sietämätön.
huomasin että apua ei ole saatavilla,ainakaan kotkassa.
kyllä kirkolla ja siellä käymisellä on rauhoittava vaikutus,sieltä sain toivon kipinän elämään
Elämä hymyilee nyt,mitään konkreettista ei ole mihin tarttua enää,jää vain jumala ja rukous.
"auttaa suakin" tietää, että vain rukous voi autaa. Tarkottaks se, että maalliset instanssit voi lopettaa.
voin kertoa sinulle hyvä veli,monet sairaudet on itse hankittuja,katkera ja kaunainen ihminen on hyvä kasvualusta,mitä erilaisimille sairauksille.
luojasta erossa oleminen on raskasta ja turhaa elämää,sama kun vetäisit kivirekeä tai kantaisit raskasta taakkaa.
on kiva ei enää kolmio lääkkeitä tarvi,eikä mielialaa purkista.
innolla odotan kesää,JA tyttö -ystävää.
pitää olla katkera ja kaunainen jos vaikka mahatautiin sairastuu.Ja mistä voit tietää miten paljon kukakin rukoilee!Ahdistunut ja uneton ihminen ei sinunkaltaistes neuvoja tarvi,Rukoile,että saisit edes vähän järkeä!
Tuusulalaiset veronmaksajat saavat asiallisia vastauksia kysymyksiin päinvastoin kuin me täällä.
Kiltteyskin kerää jurnutusta, kun kiltti yrittää painaa kokemansa vääryydet villaisella ja olla pihahtamatta, että harmittaa.
Anteeksiantamisen vastakohta on katkeroituminen. Sillä on paha palkka.
– Katkeruus on kuin ympäristömyrkky. Katkera ihminen epäilee, tuomitsee ja moralisoi toisia ihmisiä eikä näe omaa vastuutaan ongelmasta vaan säälii itseään.
Katkera ihminen ulkoistaa pahan: NUO ovat syypäitä minun vaikeuksiini tai perheeni pahaan oloon. Katkeruus eristää ihmisistä. Katkeruus voi sairastuttaa, se nakertaa yöunta, kaihertaa sydäntä. Katkeran huumori on ilotonta ja hänen aikaansaannoksensa syntyvät kiukkuenergian voimalla. Katkera jahnaa yöt ja päivät kärsimiään vääryyksiä ja vannoo, ettei anna anteeksi, ei ainakaan jos ei pyydetä.
Itsestäsikö kerrot, kun niin olet katkeruuteen perehtynyt. Vai oletko toisten ihmisten yläpuolella, näetkö kannssaihmisten syntiseen sisukseen.
Vade retro, lekuri
Loitolla pysyy, mutta kuinka kauan? En jaksa laskea, montako omenaa yhteen paperiseen kauppakassiin mahtuu, mutta kai näillä kuukauden päivät terveenä pysyy. Eikun oikeasti harjoitan työterveystoimintaa ja vien osan taukotuvan pöydälle.
Mitäs sinä nyt?
tunnen hätää ihmisiä kohtaan,jotka on nyt järkyttyneitä,itsekkin olen,vaikken naapurissa asunutkaan!HÖLMÖ!
Aliena vitia in oculis habemus, a tergo nostra sunt. Silmiemme edessä ovat toisten virheet, selkämme takana omat.
Ilot ja surut kuuluvat elämään. Yhteistä niille on se, että voimme jakaa ne toistemme kanssa. Muistaminen ja myötäeläminen ovat tärkeitä kykyjä. Kun osoitamme välittävämme toisistamme, opimme arvostamaan myös omaa elämäämme entistä enemmän.
TOSSA OLI JÄRKEE.Voii että!
..loppu lyhyee,kun olikin tosiasiasta kyse???