Vihdoinkin...

Tulee kaunis päivä ja ehkä vähän lämpimämpi. Piha on harvoitu, mutta siivottavaa riittää. Köynnöshortensia ryteikkö pitäisi saada siivotuksi tänään. Sinne oksien väliin ei ole menemistä harvalla vaan on aivan käsin kaivettava viime vuotiset lehdet ja kukat pois. Pallohortensiat leikattava, jotta saa taas valtavia kukkia kesällä.

Tänään tai huomenna on viimeistään tehtävä kevätruiskutus tai aika menee ohi, marja pensaissa on jo niin isot silmut. Yhteen nurkaan meinaan laitta jotin uutta ja tuhoan entisen kasvuston Roud upilla.

Ja sitten onkin jäljellä muutama keikka kaatopaikalle, onneksi sinne saa viedä lehdet ja risut. Tämmöstä roskamäärää ei saa kokonaan kompostoitua.

Onko teillä taimikasvatusta harrastuksena.

myös kaukaa lapsuusvuosilta. Istuin vanhan vaahteran oksanhangassa varmaan viikon ja sain lopulta oravan houkuteltua syömään kädestä. Mutta mielessäni oli katala suunnitelma napata orava kotieläimeksi. Lopulta onnistuinkin napata sen... Se oli kuitenkin eri mieltä tulevaisuudestaan, puri sormeen kipeästi ja pakko oli laskea irti. Nyt nolottaa, että moinen ajatus edes tuli mieleen. Mutta se oli sitä aikaa, kun aikaa vietettiin enemmän puussa kuin maassa.

Toivotan tähän päivään. Haravointi hommat odottavat. Se on ihan kivaa touhua kun aurinko paistaa....mutta ensten fillarilla käyn kaupassa. Tietsikkahommat oottakoon iltaan.....

Ei ole asiaa pihahommiin vielä pitkään aikaan. Lunta on etupihan puolellakin melko kinokset. Maantieteellisesti katsoen asun suomi-neidon keskivaiheilla. Oulunläänissä kuitenkin.

Ihana tuo orava juttu! Meillä oli lapsena kerran varis yhden kesän lemmikkinä. Naapurin pojat sen jostain metsästä haki. Sekin kulki meidän mukana kuin koira ikään. Ja kiusasi meitä lapsia, tukisteli ja yritti varastaa ruokaa. Jos sille antoi herkkupaloja niin se kantoi ne heti piiloon. Niitä löytyi sitten vaikka mistä, tyynyjen ja peitteiden alta, vaatteiden taskuista.
Kun syksy tuli ja muuttovaristen parvi pysähtyi pellolle niin meidän oma pikku varis lähti muuttolintujen mukaan eikä enää tullut takaisin. Seuraavana keväänä tosin yksi varis kiersi pihapiiriä ja istuskeli ja katseli meitä mutta ei se enää tullut meidän luo. Uskoimme ainakin että se oli se sama joka meillä oli ollut.

Tällaisia muistoja löytyi taas muistin sopukoista.
Oikein aurinkoista kevättä kaikille!

Minulla oli pihassa myös oravaperhe, monia vuosia, asuivat minun talousrakennuksessa, ja olivat todella kesyyntyneet. Saivat pähkinöitä yn muuta ruokaa. Kaura oli heille hyvää herkkua, 1dl hävis nopeasti.

Mutta sitten naapurit hankkivat kissan, ja eikös tämä saanutkin olla vapaana tietenkin? Kissahan pisti poskeensa nuo oravat, ja kaiken huipuksi jätti hännät, muut mikä ei kelvannut tuolle kissalle minulle.

Täällähän on kyllä kaupungin järjestyssäännöissä että kissa ei saa olla vapaana, mutta kun ovat kaupungin duunarina, muualta tulleet, niin näyttää olevan erilainen tuo laki heillä täällä Vaasassa?

Nyt tämä gubbe lähtee aamulenkille luontoon. ;)