Niin, siis.. osaisiko kukaan kertoa...
Tiedän jotain sairauden perinnöllisyydestä ja äitini sairastaa sitä. Myös tuttuni sairastaa ja hän on perinyt sen omalta äidiltään. Hänen kohdallaan sairaus puhkesi jo 17- vuotiaana ja hän on nyt yli 10v. taistellut, jos niin voi sanoa, myös alkoholi ongelma on tullut...
Huolen aiheeni koskeekin nyt itseäni. Pelottaa, kun mieli alani vaihtelee kevään myötä ärtyneisyyden ja masennuksen rajamailla jatkuvasti. Tuntuu että läheiset katoavat ympäriltä ja että olen aivan yksin. Sitten kun ihmiset tulevat ympärille, tuntuu kuin leijuisin ilmassa ja yli kierroksilla. Pelkään käytökselläni, juuri siis mainitsemallani ailahtelulla kadottavani heidät kokonaan.
Olen kokenut nuoruudessa ja lapsuudessa paljon ja nyt pelottaa kun mietin asioita niin paljon.
Osaako joku kertoa ensi oireista. Tuntuu oudolta ajatella että itse sairastuisi kun monta vuotta on yrittänyt ymmärtää ja tukea äitiään. Lapsesta asti ja kuitenkin ymmärsin kyseisen sairauden vasta kunnolla vuosi sitten. Ikää itselläni on siis nyt 18 ja en tahdo heittää nuoruuttani elämällä ainaisessa pelossa sairauden puhkeamisen kannalta. Vai puhkeaako se juuri siksi kun pelkään?
Kiitos...
Tiedän jotain sairauden perinnöllisyydestä ja äitini sairastaa sitä. Myös tuttuni sairastaa ja hän on perinyt sen omalta äidiltään. Hänen kohdallaan sairaus puhkesi jo 17- vuotiaana ja hän on nyt yli 10v. taistellut, jos niin voi sanoa, myös alkoholi ongelma on tullut...
Huolen aiheeni koskeekin nyt itseäni. Pelottaa, kun mieli alani vaihtelee kevään myötä ärtyneisyyden ja masennuksen rajamailla jatkuvasti. Tuntuu että läheiset katoavat ympäriltä ja että olen aivan yksin. Sitten kun ihmiset tulevat ympärille, tuntuu kuin leijuisin ilmassa ja yli kierroksilla. Pelkään käytökselläni, juuri siis mainitsemallani ailahtelulla kadottavani heidät kokonaan.
Olen kokenut nuoruudessa ja lapsuudessa paljon ja nyt pelottaa kun mietin asioita niin paljon.
Osaako joku kertoa ensi oireista. Tuntuu oudolta ajatella että itse sairastuisi kun monta vuotta on yrittänyt ymmärtää ja tukea äitiään. Lapsesta asti ja kuitenkin ymmärsin kyseisen sairauden vasta kunnolla vuosi sitten. Ikää itselläni on siis nyt 18 ja en tahdo heittää nuoruuttani elämällä ainaisessa pelossa sairauden puhkeamisen kannalta. Vai puhkeaako se juuri siksi kun pelkään?
Kiitos...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä hylkäsin ystävät ihan suosiolla. Mikäs sen inhottavampaa kun ensin olla innokas ja haluta nähdä ne. Ja sitten kun näkee ne, niin ottaa vaan päähän, tiuskii, on yleisesti ilkeä ja ei jaksa kiinnostaa.
Niin parempi olla näkemättä ketään. Eipähän ole muille rasitteeksi.
Joku joskus sanoi minulle kun puhuttiin monta vuotta sitten perinnölisyydestä, että pidä ystävät lähellä ja anna heidän auttaa sinua pysymvään hymyyn ja torjumaan tuo tuska mikä tulee... eli ailahtelu...
mutta voinko siis olla menossa tuohon suuntaan,vai voisko tää olla jotain muuta...
En osaa sanoa tarkemmin sairauden syntymekanismista tai siihen vaikuttavista asioista mitään, on niin uusi asia, ja itsekin vasta haen tietoa. Mutta sen osaan sinulle sanoa, että sinuna kävisin juttelemassa huolista ja peloista ammatti-ihmisen kanssa. Voisit saada neuvoja ja tukea. Jaksamista!