http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html
Sananvapaus on suuri voima. Se on perustuslaillisuuden ja kansanvallan perusta.
Suomenmaan pääkirjoittaja 17.4. kysyi:"Kärjistäen voi kysyä, luovuttavatko poliitikot valtaansa liian helposti medialle?" ja totesi:"Median ei näet tarvitse vastata teoistaan. Tämän takia on suorastaan vaarallista ja ainakin perustuslain vastaista, jos poliitikot luovuttavat niille lainattua valtaansa medialle.".
Perustuslaillisuus on yksi maailmankatsomus: usko siihen, että asiat voidaan ennakoida ja luotettavasti varmentaa perustuslaillisuudella.
Perustuslaillisuuden ongelma on ulko-, kauppa-, puolustus- ja rahapolitiikka, jotka tuovat ulkoisia tekijöitä päätöksentekoon, joilla ei uskota voitavan mitään. Näin ollen perustuslaillisuudesta joudutaan tinkimään jo taloudellisen ja poliittisen integraationkin syventämisen myötä: Euroopan unionin jäsenvaltioista jokainen on perustuslaillinen paperilla omalla tavallaan, mutta Euroopan unioni ei ole perustuslaillinen, vaan tapaoikeuden käytäntöihin perustuva asioissa, missä periaatteet eivät ole vielä vakiintuneet.
Perustuslaillisuuden jatko ovat kansainväliset julistukset ja sopimukset. Erityisesti ihmisoikeusjulistuksella ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksella pyritään suojaamaan, ei niinkään valtioita toisiltaan kuin yksilöitä hallituksilta, joiden ihmisoikeuskäsitys on heikko.
Suomessa on presidentinvallan korvaamiseksi ryhdytty monipuoluemaassa korostamaan brittiläistä enemmistöparlamentarismia. Tästä on seurannut tapa, millä rekisteröidyn yhdistyksen, yksityisoikeudellisen puolueen puheenjohtajasta on ryhdytty tekemään aina pääministeriä tai pääministerin sijaista, kun se on ollut mahdollista. Näin ollen muodostuu ikään kuin tilanne, jossa ministeri olisi toisensa esimies, vaikka ei ole.
Tästä puolestaan seuraa se, että media voi painostaa yhden jos toisenkin puolueen puheenjohtajaa "erotuttamaan" ministeri.
Aikana, jolloin hallitusta ei voi vaihtaa välikysymyksellä, mutta Sanoma, Alma Media, Yhtyneet Kuvalehdet tai Bonniers - ehkä jopa Yleisradio, voivat vaihdatuttaa ministerin riittävällä määrällä ohjelmaminuutteja tai palstametrejä avaan tietenkin oven ulkoparlamentaariselle vaikuttamiselle.
Syynä on tietenkin se, että puolueiden on poliitikkojen lisäksi saatava eduskuntaryhmäänsä myös televisiosta tai lööpeistä ennestään tuttuja julkisuuden henkilöitä, jotka on helpompi saada vaaleissa läpi kuin julkisuuden poliitikko.
Julkisuuteen pätee kuitenkin vastajulkisuus. Toimittaja taustoineen ei ole enempää suojassa kuin poliitikkokaan. Siksi psykologisia operaatioita arvioitaessa kannattaa kiinnittää huomio omistajiin ja omistajasukuihin päätoimittaman takana. Sitä voisi kutsua kehittyneemmäksi mediakritiikiksi. Kokemuksesta tiedämme, miten kestävä ministeri on mediapainostusta vastaan. Kokeilematta on se, miten kestäviä kustantajat ja kustannussuvut ovat mediakritiikkiä kohtaan. Sitä kannattaisi kokeilla ja sen voi tehdä verkoissa - kustantajista välittämättä.
Sananvapaus on suuri voima. Se on perustuslaillisuuden ja kansanvallan perusta.
Suomenmaan pääkirjoittaja 17.4. kysyi:"Kärjistäen voi kysyä, luovuttavatko poliitikot valtaansa liian helposti medialle?" ja totesi:"Median ei näet tarvitse vastata teoistaan. Tämän takia on suorastaan vaarallista ja ainakin perustuslain vastaista, jos poliitikot luovuttavat niille lainattua valtaansa medialle.".
Perustuslaillisuus on yksi maailmankatsomus: usko siihen, että asiat voidaan ennakoida ja luotettavasti varmentaa perustuslaillisuudella.
Perustuslaillisuuden ongelma on ulko-, kauppa-, puolustus- ja rahapolitiikka, jotka tuovat ulkoisia tekijöitä päätöksentekoon, joilla ei uskota voitavan mitään. Näin ollen perustuslaillisuudesta joudutaan tinkimään jo taloudellisen ja poliittisen integraationkin syventämisen myötä: Euroopan unionin jäsenvaltioista jokainen on perustuslaillinen paperilla omalla tavallaan, mutta Euroopan unioni ei ole perustuslaillinen, vaan tapaoikeuden käytäntöihin perustuva asioissa, missä periaatteet eivät ole vielä vakiintuneet.
Perustuslaillisuuden jatko ovat kansainväliset julistukset ja sopimukset. Erityisesti ihmisoikeusjulistuksella ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksella pyritään suojaamaan, ei niinkään valtioita toisiltaan kuin yksilöitä hallituksilta, joiden ihmisoikeuskäsitys on heikko.
Suomessa on presidentinvallan korvaamiseksi ryhdytty monipuoluemaassa korostamaan brittiläistä enemmistöparlamentarismia. Tästä on seurannut tapa, millä rekisteröidyn yhdistyksen, yksityisoikeudellisen puolueen puheenjohtajasta on ryhdytty tekemään aina pääministeriä tai pääministerin sijaista, kun se on ollut mahdollista. Näin ollen muodostuu ikään kuin tilanne, jossa ministeri olisi toisensa esimies, vaikka ei ole.
Tästä puolestaan seuraa se, että media voi painostaa yhden jos toisenkin puolueen puheenjohtajaa "erotuttamaan" ministeri.
Aikana, jolloin hallitusta ei voi vaihtaa välikysymyksellä, mutta Sanoma, Alma Media, Yhtyneet Kuvalehdet tai Bonniers - ehkä jopa Yleisradio, voivat vaihdatuttaa ministerin riittävällä määrällä ohjelmaminuutteja tai palstametrejä avaan tietenkin oven ulkoparlamentaariselle vaikuttamiselle.
Syynä on tietenkin se, että puolueiden on poliitikkojen lisäksi saatava eduskuntaryhmäänsä myös televisiosta tai lööpeistä ennestään tuttuja julkisuuden henkilöitä, jotka on helpompi saada vaaleissa läpi kuin julkisuuden poliitikko.
Julkisuuteen pätee kuitenkin vastajulkisuus. Toimittaja taustoineen ei ole enempää suojassa kuin poliitikkokaan. Siksi psykologisia operaatioita arvioitaessa kannattaa kiinnittää huomio omistajiin ja omistajasukuihin päätoimittaman takana. Sitä voisi kutsua kehittyneemmäksi mediakritiikiksi. Kokemuksesta tiedämme, miten kestävä ministeri on mediapainostusta vastaan. Kokeilematta on se, miten kestäviä kustantajat ja kustannussuvut ovat mediakritiikkiä kohtaan. Sitä kannattaisi kokeilla ja sen voi tehdä verkoissa - kustantajista välittämättä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Kokeilematta on se, miten kestäviä kustantajat ja kustannussuvut ovat mediakritiikkiä kohtaan. Sitä kannattaisi kokeilla ja sen voi tehdä verkoissa - kustantajista välittämättä."
Kustantajia kyllä testataan joka päivä lehtikioskeilla ja katsojalukumittauksissa. Kaupalliset mediat julkaisevat lakien rajoissa sitä mikä myy, niin yksinkertaista se on.
Mediakritiikki taas vaatii yleissivistystä, jota saa toivottavasti kouluista ja pienellä pohjalla sitä voi oppia itsekin tarkistamalla ja lukemalla lähteitä useammasta kuin yhdestä paikasta. Mielipiteitä ja painotuksia löytyy erilaisia lähes jokaiseen asiaan. Tässä tarvitaan myös sitä parjattua Yleisradiotakin, koska pelkästään kaupalliset sähköiset välineet yksipuolistavat tarjontaa.
Hieman tuossa taitaa haista myös vihjailu, että viime aikoina joku kustantaja tai suku olisi käynyt jotain ajojahtia yksittäisiä poliitikkoja kohtaan. En usko.