Kevät on saapunut ja sen myötä vanhemmat ovat kaivaneet lastensa polkupyörät esille ja laittaneet kypärät lasten päähän. Siihen se huolenpito sitten loppuukin.
Jokainen tietää, miten vaarallista on päästää alle kouluikäinen lapsi itsekseen pyörällä ajelemaan. Ei siitä enempää. Lähinnä olen ihmetellyt niitä tilanteita, joissa vanhemmat ovat lenkillä ja pikkulapsi polkee omalla pyörällään. Miksi vanhemmat eivät voi huolehtia siitä, että se lapsi pysyy siinä rinnalla, eikä ajele missä sattuu?
Viimeksi pari päivää sitten todistin seuraavanlaista tilannetta. Äiti työntää rattaita ja puhuu puhelimeen. Alle viisivuotias poika ajelee pyörällään noin viisi metriä äidin takana siksakkia kevyen liikenteen väylän laidasta laitaan. "Saattueen" taakse alkaa kerääntyä pyöräilijöitä, jotka kärkkyvät sopivaa ohituspaikkaa. Kiireisimmät ohittavat äidin ja pojan välistä, muut kiertelevät nurmikoiden kautta. Puheluun syventynyt äiti ei huomaa, että poika hänen takanaan ajaa melkein ajoradalle, joka tässä tapauksessa oli valtatie 23. Puhelu ja vingertely jatkuu, eikä äiti sano pojalle mitään, vaikka huomaakin takana tulevan liikenteen.
Eikö kannattaisi laittaa vaikka parin metrin naru kiinni siihen lapsen pyörään? Sitten kun lapsi meinaa karata liian etäälle vanhemmistaan, voisi narusta toppuutella menohaluja. Siis tämä viritelmä kävisi vain apupyörillä ajaville lapsille, ettei naru aiheuttaisi kaatumista. Tai yksinkertaisesti opettaa lapselle, että pysytellään siinä läheisyydessä tai muuten ei ajella ollenkaan.
Enkä tällä kommentilla tarkoita, että lapsiperheillä ei olisi asiaa kevyen liikenteen väylille. Ajattelen vain lasten parasta, kun nyt tuntuu siltä, että lapset opetetaan huomioimaan vain autoja. Ei esimerkiksi kerrota, että koskaan ei saa ajaa keskellä kevyen liikenteen väylää tai mutkitella puolelta toiselle. Ei se kevyen liikenteen väyläkään mikään turvallisuuden tyyssija ole.
Jokainen tietää, miten vaarallista on päästää alle kouluikäinen lapsi itsekseen pyörällä ajelemaan. Ei siitä enempää. Lähinnä olen ihmetellyt niitä tilanteita, joissa vanhemmat ovat lenkillä ja pikkulapsi polkee omalla pyörällään. Miksi vanhemmat eivät voi huolehtia siitä, että se lapsi pysyy siinä rinnalla, eikä ajele missä sattuu?
Viimeksi pari päivää sitten todistin seuraavanlaista tilannetta. Äiti työntää rattaita ja puhuu puhelimeen. Alle viisivuotias poika ajelee pyörällään noin viisi metriä äidin takana siksakkia kevyen liikenteen väylän laidasta laitaan. "Saattueen" taakse alkaa kerääntyä pyöräilijöitä, jotka kärkkyvät sopivaa ohituspaikkaa. Kiireisimmät ohittavat äidin ja pojan välistä, muut kiertelevät nurmikoiden kautta. Puheluun syventynyt äiti ei huomaa, että poika hänen takanaan ajaa melkein ajoradalle, joka tässä tapauksessa oli valtatie 23. Puhelu ja vingertely jatkuu, eikä äiti sano pojalle mitään, vaikka huomaakin takana tulevan liikenteen.
Eikö kannattaisi laittaa vaikka parin metrin naru kiinni siihen lapsen pyörään? Sitten kun lapsi meinaa karata liian etäälle vanhemmistaan, voisi narusta toppuutella menohaluja. Siis tämä viritelmä kävisi vain apupyörillä ajaville lapsille, ettei naru aiheuttaisi kaatumista. Tai yksinkertaisesti opettaa lapselle, että pysytellään siinä läheisyydessä tai muuten ei ajella ollenkaan.
Enkä tällä kommentilla tarkoita, että lapsiperheillä ei olisi asiaa kevyen liikenteen väylille. Ajattelen vain lasten parasta, kun nyt tuntuu siltä, että lapset opetetaan huomioimaan vain autoja. Ei esimerkiksi kerrota, että koskaan ei saa ajaa keskellä kevyen liikenteen väylää tai mutkitella puolelta toiselle. Ei se kevyen liikenteen väyläkään mikään turvallisuuden tyyssija ole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
suuntaus on valitettavasti mennyt siihen, että edes päiväkodeissa vanhempien kiellon takia ei lapsille saa opettaa käytöstapoja.
Isä on noin reilun yksivuotiaan lapsensa kanssa marketissa. Lapsi osaa jo kävellä ja muutamia sanojakin tapailee. Lapsi työtää marketin pientä lasten ostoskärryä ja isä antaa ohjeita hyllyjen välissä kulkemiseen, "käänny vasemmalle".
Siis millä eväillä nuo uusavuttomat voi huolehtia lastensa turvallisuudesta, jos ei tiedä lapsen kehityksestä tai kehitysasteesta tuon taivaallista.
Kuka noita avuttomia vanhempia on kasvattanut?