Nietzsche vaikutti 1900-luvun ajatteluun ja toimintaan hän huomasi ettei uskonnollinen usko enää ole vakavasti otettava älyllinen vaihtoehto.
Moraalisesti arveluttava usko oli jo tällöin tiedetty arveltu petokseksi.
Tänään monet epäilevät Nietzschen tavoin moraalin uskonnollista perustaa. Heikkojen puolustamisen Nietzsche korvasi halulla polkea heidät jalkoihinsa.
Altruismi on juutalais-kristillisessä perinteessä korkeassa arvossa: itsensä uhraamista muiden puolesta ihannoidaan. Ihmisen odotetaan tuntevan syyllisyyttä, jos hän omien päämääriensä saavuttamiseksi on polkenut muita jalkoihinsa.
Nietzschen mielestä tässä mennään täysin harhaan. Itsensä luomisen moraaliset rajoitukset syntyvät itsepetoksesta.
Ajatus lähimmäisenrakkaudesta on vain keskinkertaisuuden valepuku.
Hän ajattelee.
Tämä valepuku voidaan naamioida vielä huolehtimalla muista ihmisistä jotta voi ostaa itselleen lähimmäisenrakkauden tunteen.
Ei ole egoismin ja säälimättömyyden vieroksumista se jossa näiden asioiden ensisijaisuus peittyy uskonnollismoraaliseen huntuun.
Tuntuuko tutulta?
Inhimilliset tarpeemme ja psykologiset taipumuksemme moraaliin ovat olemassa vai että kapeakatseinen ja itsekäs käyttäytyminen ohjaa meitä ainoastaan hyödyntämään rationaalista itsekkyyttämme.
Nöyryytyksen ja julmuuden välillä on selvä yhteys, joskus nöyryytys liittyy sosiaaliseen, uskonnolliseen tai etniseen taustaan.
Julmuus ja moraalittomuus voi myös olla hallintojärjestelmän sisään rakennettu etäännytetyn tai hajautetun vastuun järjestelmä joka murentaa ihmisten arvokkuuden.
Näin toimien tehdään ihmisistä avuttomia ja riippuvaisia heidän kurittajistaan.
Normaali moraalipidäke ohjaa kunnioittamaan ihmisen arvokkuutta.
Mitä kauemmaksi valta eriytyy toiminnan kohteesta, sitä kasvottomammaksi se muodostuu.
Julmuuden kohde inhimillisessä mielessä hälvenee. Tällainen edesauttaa ihmistä toimimaan ilman moraalia tai unohtamaan moraalipidäkkeen olemassaolon.
Myötätunto hälvenee, kun työttömiä esimerkiksi pidetään muuna kuin ihmisinä.
Heidän asemaansa voidaan vapaasti heikentää ja heille voidaan tarjota arvottomampia töitä tai palkkauksellisesti mitättömiä vapaaehtoistöitä.
Yhteiskunnan ulkopuolelle voidaan jättää niin monenlaisin toimin.
Yhteiskunnan rakenteista johtuvan koulutuksellisen epätasa-arvon vuoksi nouseminen sosiaalisessa hierarkiassa osoittautuu myöhemmällä iällä mahdottomaksi.
Jotain tällaista on tapahtunut ja tapahtumassa.
Mahdollisesti heidät alistetaan tämän jälkeen pakkoon, omaisuuden myyntiin ja eroon sukulaisistaan, ystävistään sekä läheisistään, elleivät he sopeudu ulkoisiin vaatimuksiin.
Heidän kasvonsa ja kunniansa voidaan hallinnollisin toimin myös tuhota.
Myöhemmin tästä seuraa se että identiteetintaju murenee.
Lailla on välinearvo, ne eivät herätä kuuliaisuutta omalla tenhovoimallaan.
Mutta jopa demokratiassa lain kuuliaisuus on olettamus, ei ehdottomuus.
Yleensä tietysti kirurgin käskyä totellaan. Mutta jos hän käskee tappaa, niin määräystä täytyy vastustaa.
Pelkkä ymmärtäminen ei tietenkään vielä lopeta alistamista mutta passiivisuus auttaa niitä jatkumaan.
Toivottavasti myötätuntonsa motivoimia ihmisiä ei aleta sosiaalisesti yhteisöllisesti rangaista heidän osoittamastaan myötätunnosta.
Moraalisesti arveluttava usko oli jo tällöin tiedetty arveltu petokseksi.
Tänään monet epäilevät Nietzschen tavoin moraalin uskonnollista perustaa. Heikkojen puolustamisen Nietzsche korvasi halulla polkea heidät jalkoihinsa.
Altruismi on juutalais-kristillisessä perinteessä korkeassa arvossa: itsensä uhraamista muiden puolesta ihannoidaan. Ihmisen odotetaan tuntevan syyllisyyttä, jos hän omien päämääriensä saavuttamiseksi on polkenut muita jalkoihinsa.
Nietzschen mielestä tässä mennään täysin harhaan. Itsensä luomisen moraaliset rajoitukset syntyvät itsepetoksesta.
Ajatus lähimmäisenrakkaudesta on vain keskinkertaisuuden valepuku.
Hän ajattelee.
Tämä valepuku voidaan naamioida vielä huolehtimalla muista ihmisistä jotta voi ostaa itselleen lähimmäisenrakkauden tunteen.
Ei ole egoismin ja säälimättömyyden vieroksumista se jossa näiden asioiden ensisijaisuus peittyy uskonnollismoraaliseen huntuun.
Tuntuuko tutulta?
Inhimilliset tarpeemme ja psykologiset taipumuksemme moraaliin ovat olemassa vai että kapeakatseinen ja itsekäs käyttäytyminen ohjaa meitä ainoastaan hyödyntämään rationaalista itsekkyyttämme.
Nöyryytyksen ja julmuuden välillä on selvä yhteys, joskus nöyryytys liittyy sosiaaliseen, uskonnolliseen tai etniseen taustaan.
Julmuus ja moraalittomuus voi myös olla hallintojärjestelmän sisään rakennettu etäännytetyn tai hajautetun vastuun järjestelmä joka murentaa ihmisten arvokkuuden.
Näin toimien tehdään ihmisistä avuttomia ja riippuvaisia heidän kurittajistaan.
Normaali moraalipidäke ohjaa kunnioittamaan ihmisen arvokkuutta.
Mitä kauemmaksi valta eriytyy toiminnan kohteesta, sitä kasvottomammaksi se muodostuu.
Julmuuden kohde inhimillisessä mielessä hälvenee. Tällainen edesauttaa ihmistä toimimaan ilman moraalia tai unohtamaan moraalipidäkkeen olemassaolon.
Myötätunto hälvenee, kun työttömiä esimerkiksi pidetään muuna kuin ihmisinä.
Heidän asemaansa voidaan vapaasti heikentää ja heille voidaan tarjota arvottomampia töitä tai palkkauksellisesti mitättömiä vapaaehtoistöitä.
Yhteiskunnan ulkopuolelle voidaan jättää niin monenlaisin toimin.
Yhteiskunnan rakenteista johtuvan koulutuksellisen epätasa-arvon vuoksi nouseminen sosiaalisessa hierarkiassa osoittautuu myöhemmällä iällä mahdottomaksi.
Jotain tällaista on tapahtunut ja tapahtumassa.
Mahdollisesti heidät alistetaan tämän jälkeen pakkoon, omaisuuden myyntiin ja eroon sukulaisistaan, ystävistään sekä läheisistään, elleivät he sopeudu ulkoisiin vaatimuksiin.
Heidän kasvonsa ja kunniansa voidaan hallinnollisin toimin myös tuhota.
Myöhemmin tästä seuraa se että identiteetintaju murenee.
Lailla on välinearvo, ne eivät herätä kuuliaisuutta omalla tenhovoimallaan.
Mutta jopa demokratiassa lain kuuliaisuus on olettamus, ei ehdottomuus.
Yleensä tietysti kirurgin käskyä totellaan. Mutta jos hän käskee tappaa, niin määräystä täytyy vastustaa.
Pelkkä ymmärtäminen ei tietenkään vielä lopeta alistamista mutta passiivisuus auttaa niitä jatkumaan.
Toivottavasti myötätuntonsa motivoimia ihmisiä ei aleta sosiaalisesti yhteisöllisesti rangaista heidän osoittamastaan myötätunnosta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.