Olen vieraillut tällä sivustolla useaan kertaan ja etsinyt parantumiseen kannustavia tekstejä, mutta niitä ei juurikaan näkynyt. Nyt haluaisin kertoa oman tarinani. Olen siis sirastanut syömishäiriötä enemmän tai vähemmän nyt jo kuusi vuotta. Tämän vuoden alun jälkeen tilanteeni oli pahin, en syönyt lähes mitään ja oksensin lähes kaiken syömäni. Elimistöni keräsi nestettä ja olo oli, mitä kauhein. Eräänä iltana kerroin poikaystvälleni. Ensin hän sanoi, että järjestää minut heti hoitoon, mutta keskusteltuamme hän ymmärsi tilanteeni. Sovimme, että yritän selvitä tästä ensin itse hänen avullaan. Nyt kolmen kuukauden jälkeen olen syönyt normaalisti, mutta kuitenkin terveellisesti päivässä ja ollut oksentamatta. Tänään oli punnituspäivä. En ollut lihonnut kiloakaan kolmessa kuukaudessa ja olin olettanut kymmeniä kiloja lisää, mutta ei edes sataa grammaa. Olen niin onnellinen, että kerroin tilanteestani, elämä on taas ihanaa ja energiaa vaikka mihin. En ole tuntenut näin hyvää oloa edes silloin, kun painoni tippui hurjasti. Ihanaa olla edes askel lähempänä tervettä elämää.
Askel parantumiseen
aikuinen syömishäiriöinen
3339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella ihanaa lukea näistä onnistumisista.. Miullakin paljon parempi paranemisjakso menossa :) Saa aina lisää virtaa, kun kuulee miten onnellisia asioita muille paraneville on sattunut :) Eikö olekin ihanaa alkaa nauttia oikeasta elämästä, eikä siitä kuvitellusta lasimaailmasta! Olet upealla tiellä, jatka samaan malliin :)
hienoa kuulla! jatka samaan malliin, paljon on töitä vielä edessä, mutta se on varmasti sen arvoista.
jaksamisia!
Ihanaa lukea tällainenkin viesti tältä palstalta! On nimittäin syrjäytynyt palsta ilmeisen reippasti tarkoituksestaan. Tosin lueskelen tätä enää silloin tällöin, kun taas ennen luin päivittäin.
Itse olen myös paranemaan päin (ainakin toivottavasti) oleva aikuisen ikäinen anorektikko. Osastohoidon jälkeenkin meni kauan vielä vanhoissa ympyröissä, vaikka söinkin jo paremmin. Vasta noin kuukausi sitten sain OIKEAN tsempin ruveta lihomaan. Lupa syödä-kirja herätti jotain minussa, ja osaltaan varmasti antoi sen tarvittavan potkun. 4 vuoden asteittain pahenneen anoreksian jälkeen syön nyt melko hyvin ja juon jopa lisäravinnejuomia, koska kuten sinulle kävi, ei omakaan painoni alkanut nousta vaikka miten söin!
En mitenkään väitä, että tämä on ruusuilla tanssimista. Itse en ole vielä siinä vaiheessa, että kaikki näyttää paremmalta kuin vuosiin jne, koska paraneminen vie aikansa. Välillä mietin puhkipoikkiväsyneenä sitä, miten voisinkin keveimmilläni voida psyykkisesti paremmin ja olla niin pirteä. Se on kuitenkin jonkinlaista vakavan alipainon mukanaan tuomaa vale-euforiaa ja tämä ajoittain tosi paskakin olotila on sitä suosta nousemista. Jaksan kuitenkin ainakin nyt uskoa, että kun paino tarpeeksi nousee ja elimistö alkaa voida paremmin, myös muusta elämästä tulee tasapainoisemman onnellista.
Kiitos vielä tervehenkisestä viestistäsi, oli kivaa lukea se!