Mitäs mieltä olette, onko naisia, jotka eivät yksinkertaisesti sovi äideiksi vaikka haluaisivat? EIkä heidän kannata lapsia hankkia... Jos on niin millaiset ihmiset tällaisia sitten olisivat? Vammaiset? Mielenterveysongelmaiset? Mielipiteitä...
Et sovi äidiksi!
voiko noin sanoa?
211322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
totta kai on äitejä, joilta lapset otetaan pois, koska eivät sovi äidiksi. Mutta kysymys koskeekin, että voiko ihmisestä tietää, ettei sovi äidiksi ennen kuin hän edes vielä on äiti...
Mun mielestä ei voi sanoa. Ihmiset muuttuvat. Äitiys muuttaa. Molempiin suuntiin. Olen nähnyt entisten narkkareiden muuttuvan kunnollisiksi perheenäideiksi ja taas sellaisten ihmisten, jotka ovat vuosia lasta yrittäneet, puitteet kunnossa ja sitten ei olekkaan todellisuus ollut sitä mitä haluttiin ja lapsi on jäänyt huolehtimatta...
Eli eipä sitä todellakaan voi sanoa etukäteen!
Niinhän sitä sanotaan että äitiys muuttaa..mutta muuttaako kaikkia??
Minusta ihmisen tarvitsee kypsyä huolehtimaan ensiksi itsestään ja sitten on valmis huolehtimaan toisesta..
Ja en tarkoita mitenkään ihmisen ikää.
Kypsä voit olla alle 18-vuotiaanakin, ainakin jollain tasolla..
Narsistit eivät sovi vanhemmiksi.
Josko sairastais jotain periytyvää kamalaa tautia... Tai tietäis ite kuolevansa johonkin piakkoin (siis että oikeesti ei toivoa). Tai sairastais jotain joka tarttuis siihen vauvaan (siis vähän sama kuin tuo periytyminen... niinku ajatuksena)
tupakoijat ja alkoholit eivät sovi äideksi.
Jos se lopettaa tupakoinnin/alkoholin sitku tulee äidiksi/raskaaksi? Pointtihan nimenomaan oli, että ENNEN sitä äitiyttä...
Eikös se ole sama se mitä sitä ennen tekee???
että fyysinen vamma tyyliin osittain liikuntaeste, sokeus, kuurous tms tekisi ketään sopimattomaksi äidiksi.
Myöskään lievä kehitysvamma ei toimi niin. Vaikeasti kehitysvammainen taas ei pysty huolehtimaan itsestäänkään jolloin vanhemmuus ei toimi(si).
Mielenterveysongelmat ovat niin laaja alue että siihen on vaikea ottaa kantaa. Voin kuvitella että sosio- tai psykopatia yms tekisi sopimattomaksi vanhemmuuteen, mutta johonkin elämäntilanteeseen liittyvä masennus ei varmastikaan ole mikään este. Käsittääkseni myös bipolaariseen mielialahäiriöön sekä skitsofreniaan on nykyään hyvin toimivat lääkkeet, joskin myönnän suosiolla etten tiedä siitä asiasta tarpeeksi jotta osaisin esittää muuta kuin arveluja.
itse tiedän yhden skitsofreenikon ja sairaus saatiin kuntoon lääkkeillä. MUTTA monesti lopetti lääkkeet, koska itse kuvitteli olevansa parantunut niin ettei niitä enää tarvinnut. Ja siitä alkoi taas oireet. Miettiä mitä tossa tilanteessa, jos on lapsi? Eihä silloin itse huomaa, että pitää edellee lääkkeitä syödä, jos kerran kuvittelee olevansa terve taas. Tietääkö joku enemmän?
Hankalaa jos yleistetää. Ois tylyä, jos vaikka joku skitsofreenikko voisikin hoitaa lasta vaikka muut tapaukset siinä epäonnistuisivat. Mutta jos tosiaa joku tietää enempi niin voi korjata...
Että voiko semmosia lääkkeitä syödä raskausaikana???
Itse laittaisin rajan siihen, että jos tietää että lapsi perii jonkin vamman niin silloin olisi todellakin syytä harkita. Tosin vanhemmat ovat luultavasti oppineet elämään vammansa kanssa ja ovat onnellisia..
Kehitysvammaisen kohdalla olisin taa saika tiukka. Jos todella tulee itsekseen toimeen ihan aidosti ja oikeasti niin silloin perhe on ihan ok, mutta jos ei niin silloin pitää miettiä kuka lapsesta vastuun kantaa.
Yleensäkin pointtina kai pitäisi olla että vanhempi pystyy huolehtimaan lapsestaan itsenäisesti?
Mielenterveysongelmat on todellakin iso ryhmä. Liian usein vain ongelmilla on taipumus kasaantua ja jos on mielenterveysongelma aniin on muutakin ongelmaa ja vetää vielä puoleensa samanmoista. On toki eroa siinä missä vaiheessa ja mihin sairastuu. Skotsofrenia on lääkityksellä aisoissa, mutta usein käytännön elämässä skitsolla on samanmoinen puolisona jolloin lapsilla voi olla aika vähän toivoa terveestä elämästä. Vaikka eihän se suoraan periydy niin on sukuja joissa sitä esiintyy enemmän jne eli jotakin perityvää asiassa on..
Mitäs sitten kun joku sairastuu skitsofreniaan, kun sillä jo on lapsia? Välitön huostaanottoko?
Tietääk joku, että onko tapauksia, joissa iha viralliselta tasolta kiellettäis lasten hankkiminen tai otetaan lapsi heti huostaan ku vaan voidaan? Jos vaikka on tappanut aiemmat lapsensa niin voidaanko uusi lapsi heti synnyttyä ottaa pois? Hankala ku mielenterveysongelmissa, ainakin vakavissa, niin ei välttämättä käsitys todellisuudesta ole kovinkaan realistinen. Ku yleensä snaotaan, että itse tietää parhaiten, että onko itsestä äidiksi. Mutta ku ei se taida aina mennä niin :(
Lasten hankintaa ei voi keltään kieltää ja pakkosteriloinnitkin ovat historiaa. Tosin rakkaassa naapurissamme Ruotsissa niitäkin tehtiin vielä muistaakseni 80-luvullakin...
Eli kukaan ei voi puuttua siihen, että nainen hankkiutuu raskaaksi. Ikävä kyllä varsinkin päihdeäitien kohdalla.
Sosiaalitoimi sen sijana voi puuttua tilenteeseen jos on selvää, että äiti ei pysty vauvasta huolehtimaan ja lapsi huostaanotetaan välittömästi sen synnyttyä. Siinä taas piilee toinen ongelma joka on aika isokin; nämä naiset eivät hakeudu välttämättä äitiyshuollon piiriin ja saattavat synnyttää salassa. Eli lopputulos voi oll akatastrofi niin äidille kuin lapsellekin..
Periaatehan on että aina on tilaisuu syrittää ja tukea pyritään järjestämään mahdollisimman paljon jotta äiti pärjää. Liian usein se tuki vaan odotetaan omaisilta ja yhteiskunnan verkosto ei toimi tai suomeksi; rahat ei riitä.
Nimenomaan kehitysvammaisten kohdalla asia on ongelmallinen sillä taito selvitä omasta elämästä on usein puutteellinen vaikka ihminen näennäisesti pärjää ja tule eomillaan toimeen. Varsinkin tunnepuolella kehittymättömyys on pahimmaillaan ja toisaalta kyky kasvattaa ja pitkäjänteiseen työhön yleensäkin on puutteellinen. Tästähän on tehty tv-ohjelmia yms joissa omaiset kertovat mitä on käytännön elämä näissä tilanteissa. Ja jokainen kai tajuaa että jos vanhemman älykkyys on luokkaa alakoululainen niin eihän siitä mitään ihan oikeasti tule?
Mielenterveyspuolen asioiss aisoin juttu on se, että lääkitykset sopivat harvoin raskauteen ja niitä joudutaan muuttamaan tai vähentämään. Raskaus sinällään on monelle ns tervepäisellekin ongelma puhumattakaan äitiyden alkumetreistä ja synnytysmasennuksista sun muista. Jos pohjalla on jo ongelmia niin tuleehan niitä helposti lisää. Tässä taas se yhteiskunnnan tuki on kaiken a ja o ja se että äiti tai perhe kuuluu sen tuen piiriin ja saa sitä riittävästi.
Koomistahan kaikess aon aina tuo raha. Sen puutteeseen vedotaan kun on kys etuesta ja avusta tilapäisesti ja pienimuotoisesti verrattuna siihen, mitä on lastensuojelun menot yms jos jokin menee pieleen..
Itse ajattelisin lapsen kannalta. Jos saa valita niin tahtooko todella perheeseen, joss aon ongelmia olan takaa vai ei? No, kysymys on sikäli absurdi että lapsellahan on vaihtoehtona olla tai olla olematta näissä tilanteissa.
Sisarelleni olen sanonut, ettei hänestä ehken ole äidiksi.
Toki se loukkasi häntä, ja tuntui minustakin pahalta, mutta sen enempää erittelemättä tiedän olevani oikeassa, ja kyllä hänkin sen tajusi. Vaikka ei kai sellaista kukaan uskoa halua.
että miksi sinusta hän ei sopisi? Varmana tuntuu pahalta, jos on asia, jolle esimerkiksi ei itse oikein mitään voi vaikka haluaisi :(
mutta olisi varmaan pitänyt. Siis ystävälle, ettei hänestä taida olla äidiksi. Nyt kun hänellä on lapsi, olen kyllä sanonut ja onpa hän sen itsekin myöntänyt.
Ystäväni yritti lasta miehensä kanssa pari vuotta, vihdoin hoitojen ansiosta tärppäsi. Heistä kumpikin on erittäin itsekkäitä ja laiskoja, riitelevät todella oudoista ja pienistä asioista. Esim. siitä, että kumpi keittää vieraille kahvia..onpa tullut usein mieleen, että anteeksi kun tulin. He ovat kumpikin perheidensä nuorimpia lapsia ja tuntuu, etteivät oikein ole irtautuneet vielä lapsuuskodeistaan vaikka ovatkin jo lähemmäs 3kymppisiä. Toisen äiti käy vieläkin siivoamassa heillä välillä!!
No, nyt heillä on lapsi, joka on jo 3v. Vanhemmat käyvät töissä ja lapsi on hoidossa. Lapsi on heille hirmuinen riippa kun "ei voi tehdä sitä ja tätä" eikä "pääse menemään" ja "kyllä on rankkaa". Kummankin puolen isovanhemmat on vielä suht nuoria ja lapsi onkin parin viikon välein mummolassa "viikonloppukylässä". Silloinkin kun he tulevat kylään(meilläkin on lapsia) niin he vievät lapsensa hoitoon isovanhemmille "kun se kumminkin rikkoo jotain".
Joten täytyy sanoa, että kaikista ei ole äidiksi ja se on hirvittävän surullista lapsen puolesta.
Et sitten pysty sanomaan asiaasi tuolle pariskunnalle, vaan tulet tänne yleiselle palstalle juoruamaan.
lukea edes ensimmäistä kappaletta kokonaan?
mutta suututtaa tuollaiset toisten elämää, elämäntapaa ja esim. vanhemmuutta voivottelevat ja tuomitsevat ihmiset.
Onneksi sinulta ei kysytä, että kuka sopii äidiksi. Vai onko sinun tapasi olla äiti, ainoa ja oikea, ja muunlaiset äidit "huonoja" äitejä.
Se, että lapsi viettää aikaansa isovanhemmilla, useinkin, ei tee vanhemmista epäsopivia. Kuin myös se, että vanhemmat haluavat viettää aikaa ja tehdä asioita kahdestaan, ei tee heistä epäsopivia. Voi jopa olla, että tyylillään heidän parisuhteensa voi paremmin ja sitä myötä myös lapsi on onnellisempi.
Ei se, että on saanut lapsen, tarkoita, ettei elämässä voisi olla muutakin.
Se koira älähti, johon kalikka kalahti!
Niinpä, huomasin ihan saman...