Laitan tämän tänne, koska tämä on asiallisempi kuin joku seksipalsta ja koska liittyy kuitenkin mielenterveyteen.
Olen pitkässä suhteessa miehen kanssa ja perhe-elämämme on suht normaalia ja antoisaakin. Kuitenkin aika ajoin jään koukkuun johonkin tuttavanaiseen enkä pääse irti. Olen henkisesti kiinni ja kaikki ajatukseni pyörii tämän naisen ympärillä. Olen ehkä bi, jos jotain määritelmää haetaan, mutta tähän pitäisi löytää ratkaisukin... on todella turhauttavaa tuhlata elämäänsä kokematta koskaan naisten välistä rakkautta, läheisyyttä ja seksiä. Vai onko?
Mitä ajattelette tällaisesta, olenko hullu tämän perusteella?
Olen pitkässä suhteessa miehen kanssa ja perhe-elämämme on suht normaalia ja antoisaakin. Kuitenkin aika ajoin jään koukkuun johonkin tuttavanaiseen enkä pääse irti. Olen henkisesti kiinni ja kaikki ajatukseni pyörii tämän naisen ympärillä. Olen ehkä bi, jos jotain määritelmää haetaan, mutta tähän pitäisi löytää ratkaisukin... on todella turhauttavaa tuhlata elämäänsä kokematta koskaan naisten välistä rakkautta, läheisyyttä ja seksiä. Vai onko?
Mitä ajattelette tällaisesta, olenko hullu tämän perusteella?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikkia ihmisestä lähteviä mielihaluja ei tarvitse toteuttaa, eikä ole tarkoitettukaan toteutettaviksi.
Jos ketjun aloittaja rakastaa miestään ja on biseksuaali, niin ei se bisseys mitään erivapautta anna uskollisuuden ja pettämisen suhteen. Miksi muiden kanssa pitäisi harrastaa seksiä, jos jo on hyvä puoliso???
Biseksuaalisuutta ei muuten tietenkään tarvitse eikä kannata lakaista maton alle, mutta omaa suhdettaan kyllä kannattaa suojella ja kunnioittaa niin että rajoittaa sen bi-puolen toteuttamisen vaikka kirjallisuuteen, lehtiin, järjestötoimintaan (Seta), ja sen sellaiseen.
siihen naisen kaipuuseen? Minusta ei riitä vaikka lukisi kirjoja ja muuta, jos ei saa kokea sitä suurta mistä haaveilee. Tuntuu ihan siltä, että joku osa itsestä jää toteuttamatta.
että rakkaus ja yhteinen elämä oman puolison kanssa on aika suuri juttu, ja paljon enemmän arvoinen kuin joku "kokemus". Ja entä jos se kokemus sitten ei olisikaan edes kovin kummoinen? Miltä sitten tuntuu? Tai jos seuraavaksi ihastuukin miehensä veljeen tms.? Pitääkö kaikkea kokeilla mihin hintaan hyvänsä?
Ja entä se toinen nainen? Haluaako hän seksilelun asemaan ystävänsä kokeiltavaksi? Entä jos hän rakastuu ja tarvitsee enemmän? Tai jos hänkin lähtisi leikkiin, niin onko mahdollista että koko ystävyyssuhde menisi pilalle? Tai jos ystävä ei edes tiedä aloittajan tunteista ja on jutun ulkopuolella, niin kelpaisiko ap:lle joku muukin hänen sijaansa? Onko siinä sitten jotain suurta ja kaunista???
Arki ja elämä saman sukupuolen kanssa on aivan samanlaista kuin heterosuhteessa, siihen ei liity mitään suurta fantasiaa, en nyt tarkoita että tällaista tarkoitat millään muotoa hakevasi, mutta toisinaan olen huomannut että ihmiset kuvittelevat että homoseksuaalisuus on jotenkin erilaista kuin heteroseksuaalisuus ja sellainen suhde on pelkkää seksiä.
Jos parisuhteesi miehesi kanssa on hyvä, ei sinun pitäisi kyllä pettää häntä. jos koet haluavasi naista niin puhu siitä miehen kanssa avoimesti. ei ole kenenkään vika jos kumppani ei ole oikeaa sukupuolta. Oletko varma että nainen olisi riittävä sinulle? vai pettäisitkö naisen kanssa eläessäsi naistasi puolestaan jonkin miehen kanssa?
Se kolmas pyörä - oli se "salarakas" tai kaikkien osapuolten tiedossa, se syö ja tuhoaa parisuhdetasi vaikka sitä kukaan ei myöntäisikään itselleen eikä toisille. Lisäksi se ei ole koskaan oikein kenenkään kannalta.
minusta sinun on mietittävä mitä haluat ja kenen kanssa. Pettäminen ei ole järkevää koskaan.
Uskon, että arki on aina arkea jokaisessa suhteessa. Ei se koskaan ole kuitenkaan samanlaista eri ihmisen kanssa ja samankin ihmisen kanssa päivät ja hetket ovat hyvin muuttuvia arkenakin. En pelkää arkea, koska sehän on sitä elämää. Hienot hetket usein löytyvät arjesta ja en haluaisi, että suhde olisi pelkkää seksiä. En ole seksihullu ollenkaan.
Ihastun vaan aika täydellisesti naispuolisiin ihmisiin. Joskus se menee ohi, mutta joskus ei ja sitten haaveilen ja haaveilen...
En katsele miehiä sillä silmällä, joten tuskin pettäisin miehen kanssa.
Ehkä se kolmas pyörä ei ole sinun mielestäsi oikein, mutta jokainen määrittelee itse mikä on oikein ja väärin. Jonkun mielestä se taas on ihan ok. Mietin kyllä asioita vielä yksin ja mieheni kanssa, mutta eipä tällaisiin kysymyksiin absoluuttista totuutta ole olemassa. Tärkein kai on ettei loukkaa toista, eikä salaile asioita.
En ole kanssasi samaa mieltä, vaan kannatan uskollisia PARIsuhteita. Minustakin kolmen koplat ja muut sellaiset suhdeviritykset on hyvin riskialttiita ja tympeän kuuloisiakin. En tykkää.
Sinä ja miehesi kuitenkin elätte omaa elämäänne ja teette mitä tykkäätte (toivottavasti ette jyrää muita siinä sivussa), joten siksi ehdotan että käytte vilkaisemassa Jenny Kangasvuon Jatulintarha nimistä blogia, tai muitakin kirjoituksia biseksuaalisuudesta. Jenny on minua radikaalimpi nuori nainen, joka kirjoittaa muistakin vaihtoehdoista kuin tavallisista kahdenvälisistä suhteista. Onnea vaan.
:\
tunnen ihmisiä jotka ovat olleet aivan samassa tilanteessa kuin sinä. osa on eronnut, osa jatkanut avioliitossa.
Toivon että löydät oikean ratkaisun elämääsi. Tiedän hyvin mistä puhut, vaikka itsellä ei ole kokemusta aivan vastaavasta. mutta läheltä olen asioita seurannut muiden elämässsä.
että sulla on hormonit sekaisin.
Mistä sellaista päättelit? En ole raskaana enkä vielä vaihdevuosi-ikäinen. Mikä ne hormonit sekoittaisi... paitsi ehkä kevät. Tämä "ongelma" on kyllä ollut olemassa jo useamman vuoden, eikä sitä voi selittää vain hormoneilla.