Se on sitten ilmeisesti avioliittomme hinta wincapitan myötä selvinnyt. Tiesin, että aikoo tähän ryhtyä, värvääjä vakuutteli, et laillista on. Nyt, kun asiassa ilmennyt ongelmia, mies ulkoistaa minut asiasta, ei puhu siitä eikä pura tuntojaan, pitää asian omanaan, huutaa, ettei kuulu mulle. Ei halua kuullakaan mun kysymyksiä tai siitä puhumista. Ollaan erimieltä rikosilmoituksen tekemisestä, ei ilmeisesti halua antaa ilmi ystäväänsä, joka tähän hänet värväsi. Talous ei ole kaatunut, mutta yhteistyö senkin edestä.
Eihän tää juttu tänne tainnut edes kuulua...
Eihän tää juttu tänne tainnut edes kuulua...
Vastaukset 8
Vanhimmat
tyypi. Mä on saanut erittäin hyvä infoa. Katotaan nyt mitä tapahtu ens viikkolla, kyllä jotain tapahtu pian (positiiviset).
Että klubin rahat kuitenkin katosivat. Eivät olleet enää WC:n tilillä kun poliisi pyysi niiden jäädyttämistä. Pitikin sitten tehdä jäädyttämispyyntö vetäjien tileille. Ei niitä sieltä enää jäsenille jaeta ennen poliisitutkinnan päättymistä ja syyttäjän päätöstä. Ja jos päätös on syytteen nostaminen ei rahoja voida jakaa ennen tuomioistuimen tuomiota. Ja jos se on tuomio rikoksesta, niin WC:n rahat jaetaan vähän toisin kuin olette kuvitelleet. Ja aikaa siihen menee vähintään 3-5 vuotta. Joten iloista odottamisen aikaa kaikille.
Eikös ollutkin kiva kun miehesi kerto, et pääsette kohta matkustamaan, mut sitten tuli iso ja paha poliisi ja vei teidän rahat.
Ei miehesi ole syyllinen !
Se vaan on tyhmä, kyllä äitisi oli oikeassa olist kuunellut !
Näinhän tuo tuota sontaa syötti, suklaalla ja kermalla kuorrutettuna. Äiti kyllä varoitti, paitsi ei tämän bisneskyvyistä. Mutta, ukon kantti ei näemmä nyt kestä, kun paskat on housuissa. Hermot riekaleina häpeästä ja vitutuksesta... Ja tämänkin jälkeen mieluummin valitsee solidaarisuuden "ystäväänsä" päin kuin alkaisi paikata meidän välistä yhteistyötä. On se hyvä, kun nyt tietää hänenkin tärkeysjärjestyksen...
Jos kirjoituksesi ei ollut provo, niin sitten muutama vinkki:
Miehesi ei tarvitse tehdä rikosilmoitusta ystävästään. Toki ilmoitusta tehdessään hänen tulee kertoa kuka hänet hommaan sai mukaan, jolloin ystävänkin nimi tulee esille. Tämä ystävä ei kuitenkaan saa tietoa kuka ilmoituksen teki, jos rikosilmoitusta ei ole tehty hänestä, vaan klubista.
Sitten siihen miehesi käyttäymiseen. Jos hän ei arvosta Sinua sen vertaa että pystyisi asiasta keskustelemaan, teillä on vakava ongelma. Ihmisen todellinen luonne paljastuu monesti vasta vaikeassa tilanteessa. Avioliitossa perheen varat ovat yhteisiä (jos teillä ei ole avioehtoa) joten asia todellakin kuuluu Sinulle, eli Sinulla on oikeus tietää miten yhteisiä varojanne on käytetty. On erittäin todennäköistä että asia ei ainakaan helpotu jatkossa, koska jos miehelläsi on noin paha olo, tulee se vaikuttamaan jatkossakin samalla tavalla, jopa pahemmin.
Tilanne on ote meidän elävästä elämästä, eikä tuossa tullut esiin kuin osa siitä, mikä on tilanne.
Sehän tässä häntä vääntääkin kierroksille, kun vituttaa rahojen menetys, mutta ei halua tälle ko. ystävälleen vaikeuksia. Ok, ymmärrän häntä tässä, mutta ei sen pitäisi estää meidän keskustelua. Menee multa tenttauslinjalle, kun itse ei ole halukas ajatuksiaan vaihtamaan. Olen samaa mieltä, ongelmia on ja nyt olisi se kasvamisen paikka, mutta ilmeisesti meillä se ei tule tapahtumaan ilman ikäviä toimenpiteitä.
Rahaa palaa ihmisiltä erilaisiin peleihin
vuosittain isot määrät joko pieninä erinä paljon
tai suurena erinä kerralla.
Ei miehesi ole sen tyhmempi kuin miljoonat suomalaiset
jotka lauantaiiltana kuolaa telkkarin ääressä
odottaen miljoonia lotosta. Wc on tuottanut
ihmisille rahaa paljon enemmän kuin lotto
(voittajien määrä suhteessa pelaajiin).
Wc oli peli ja siihen pitää suhtautua sellaisena.
Raha ei tietenkää saa olla mittari jolla parisuhdetta mitataan,
siksi muistaakseni vannotaankin "myötä ja vastamäessä".
Tsemppiä..
Minulle tapahtui viime kesänä jotain kaunista, ihastuin ekan kerran viiteen vuoteen. Rakastin ekan kerran 10 vuoteen.
Se tarina olisi varnaan loppunut kumminkin mutta loppui nyt liian nopeasti vessan takia. Eka riita/tylytys oli tuosta aiheesta, kiinnostus ja tunne jonka olisi pitänyt olla vahvimmillaan upposi vessaan. Mantrat oli hyvin upotettu, ja olinkin sitten ihan yht'äkkiä kateellinen suomalainen paska (vaikken tiennyt mistään mitään, tulin vain epäilleeksi että suurien rahojen luona on aina epäoikeudenmukaisuutta).
Kaipa sisällä nakersi sitten huoli, jota ei voinut myöntää. Enkä minäkään tajunnut sitä hätää, koska kuitenkin hoki laittaneensa vain sen verran mitä on valmis menettämään. Kai minä kuvittelin, että rakkaus on kuitenkin isompi juttu elämässä.
No, ehkä sitten taas kymmenen vuoden päästä pystyn taas rakastumaan, tai kahdenkymmenen. Kuka sitä rakkautta edes tarvitsee?