Syöpähoitojen jälkeinen masennus,onko se yleistä ja toipuminen?
Ajan kanssa vai oletteko tarvinneet ammatti apua?
Unettomuuta,itkuisuutta,aloitekyvyttömyyttä,pelkoa,ahdistusta,.Onko kohtalotovereita?
Ajan kanssa vai oletteko tarvinneet ammatti apua?
Unettomuuta,itkuisuutta,aloitekyvyttömyyttä,pelkoa,ahdistusta,.Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni kun hoidot loppuivat niin sanoivat kanssa että voipi tulla masennus...
Ja itse koen ,että lähinnä mikä pelko on niin miten kun palaa töihin niin osaa tehdä mitä ennenkin.(Taitoa vaativa työ)
Ja hoitajat tsemppasivat heti, että nyt kun hoidot on ohi ja ollaan mk."kuivilla" niin nauttimaan vaan vapaasta jos on ja ulkoilla yms.
Että koittaa jatkaa mihin jäi:)
Ja nyt itselläni kohta kuukausi hoitojen loppumisesta niin olen huomannut uupuvani aivan yks kaksi mutta hyvällä omalla tunnolla olen mennyt maate, olen myös huomannut että viimeksi toissapäivänä EN SAANU KOKO PÄIVÄNÄ MITÄÄN AIKAISEKSI, eli tahti esimerkiksi siivoamiseen on aivan eri kun sairastuttua mutta mitäpä tuota aivan luutuamaan, ehtiihän tuota. Siis luin koko päivän kirjaa....
Mutta minä en ole ammattiapua tarvinnut vaan olen hypännyt lenkillä, käyny kaupungilla, kirjastossa yms. Että pääsisi taas normaalien imisten kirjoihin.:)
Mutta tsemppiä, anna kaikkien tunteiden tulla - älä patoututa niitä....
on kun jaksat lenkkeillä ja muuta. . onko palstalla yhtäkään jolla on yhtä paha olla kuin minulla?
En saa itseäni toimimaan piiloon haluan vain mennä ja peiton alle itkemään.
Olen kokenut saman.
Anna itsellesi aikaa toipua rankasta hoitoputkesta. Silti suosittelisin ulos menoa. Pois itsestä ja ulos katsomaan luonnon lohduttavaa vaikutusta.
Toiseksi suosittelisin asiantuntijan juttusille menoa ja pahanolosi purkamista. Saatko nukuttua yöllö?
hakea itselleen,ehkä masennuslääkkeitä,ja unilääkkeitäkin ellei nukuttua saa.Tapaa ystäviäsi jos jaksat.Yritä käydä edes pienellä lenkillä
luonnon lähellä mikäli jaksat.Onhan rankat hoidot takana,pikkuhiljaa alkaa valo pilkottamaan tunnelin päästä.Voimia sinulle.
Täytyy olla aika kumma tyyppi, jos ei henkeä uhkaavasta sairaudesta masennu.
Minä sain aikoinani masennus- ja unilääkereseptit samalla käynnillä kun kuulin syöpädiagnoosin ensimmäisen kerran, ihan pyytämättä. Se oli lääkärin mielestä itsestään selvää - ja kyllä minunkin mielestäni, tällä 15 vuoden ja kolmen kierroksen kokemuksella.
Kuvaamasi oireet ovat kuin suoraan oppikirjasta: masennuksesta on nyt kysymys. Se paranee hyvin harvoin ilman hoitoa eli ehdottomasti lääkkeet nyt peliin. Kyllä kai tiesit, että masennus, stressi yms. alentavat myös immuniteettia ja vaikeuttavat syövästä paranemista.
saan jostakin voimaa hakeudun lääkäriin.Kiitos vastauksistanne se jo helpottaa etten ole ihan yksin.
nyt ,susse.
Ulkoilu,ystävien tapaaminen ei sinulta nyt onnistu.Ja tärkeää: anna itkun tulla,äläkä patoa.Itkeminen helpottaa oloasi.
Tiedän sen omasta kokemuksesta.
Ota yhteys lääkäriin: toivon että jaksat jaksat tilata ajan jo maanantaina.
Kun saat lääkityksen alkuun,alkaa olosi helpottaa.
Lääkityksen voimin jaksat lähteä jo pienelle lenkille ulos.
Älä pakota vielä itseäsi mihinkään muuhun.
Tarvitset ammatti apua niin tarvitsin minäkin.
Tilanteeni oli täysin identtinen kanssasi.Et ole ainoa etkä yksin:))
Olen soittanut monta kertaa syöpäyhdistyksen auttavaan puhelimeen ja käynyt paikallisessa kriisikeskuksessa. Lisäksi olen jutellut syöpäpolin syöpäsairaanhoitajan kanssa. Minulla on rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä. Kun sain syöpädianoosin halusin vain olla kotona piilossa ja "turvassa", ajatuskin ulos lähdöstä kauhistutti. Silloin puhuin puhelimesa. Nyt olen käynyt läpi leikkauksen, sytot ja sädetyksen ja mennyt takkaisin töihin. Rankkaa on ollut niinkuin sinullakin, mutta täytyy vain luottaa, uskoa ja toivoa että paranee. On lupa surra, on lupa itkeä ja lupa syödä masennus- ja unilääkkeitä. Yritä ulkoilla, se piristää ja saa paremmin unen. Äläkä epäröi hakea apua; sitä on saatavilla.
että on parempi syödä unilääkkeitä kun pyöriä
tummissa ajatuksissa unettomana.Toivottavasti olet jo saanut apua itsellesi.