Onko teillä ollut synnytyksen jälkeen pahoja mielenhäiriöitä? Oon ollut nyt muutaman viikon ihan raivona ilman mitään syytä. Välillä oon rauhallinen, mutta sitten taas huudan ja syyttelen ja oon jopa lyönyt miestäni. Keksin aina jonkin syyn, mutta oikeaa syytä ei ole ollut, siis sellaista, joka tuntuisi oikeasti järkevältä syyltä raivota.
Tämä on ihan kauheeta, en oo yleensä tällainen, alan jo pelätä itseäni. Tulee tosi paha mieli itsellekin tällaisesta syyttömille raivoamisesta ja ilkeilystä. Voitteko auttaa? Voiko tää olla jokin hormonihäiriö? Mitä tää on? Kertokaa kokemuksistanne. Tää ei oo synnytyksenjälkeistä masennusta, koska en oo masentunut, en oo ajatellut tehdä pahaa itselleni tms., mutta jos tää jatkuu kauan, alkaa avioliittomme olla pirstaleina!
Tämä on ihan kauheeta, en oo yleensä tällainen, alan jo pelätä itseäni. Tulee tosi paha mieli itsellekin tällaisesta syyttömille raivoamisesta ja ilkeilystä. Voitteko auttaa? Voiko tää olla jokin hormonihäiriö? Mitä tää on? Kertokaa kokemuksistanne. Tää ei oo synnytyksenjälkeistä masennusta, koska en oo masentunut, en oo ajatellut tehdä pahaa itselleni tms., mutta jos tää jatkuu kauan, alkaa avioliittomme olla pirstaleina!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hae tietoa vaikka googlella. Lisätietoa esimerkiksi: http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=165
Synnytyksen jälkeinen masennus voi ilmetä niin monella tavalla. Sinuna ottaisin asian puheeksi seuraavan kerran kun menet neuvolaan, jos asia häiritsee sinua. Tai soita sinne, antavat varmasti ohjeita mitä voisit tehdä. Tunteethan ovat ihan vuoristorataa synnytyksen jälkeen, joten hae apua. Et ole ainoa jolla on ongelmia synnytyksen jälkeen, eikä ole mikään häpeä tunnustaa ettei ehkä pärjääkään omin voimin.
Masennus voi ilmetä ja ilmeneekin monella eri tavalla. Sen ei tarvitse olla ilottomuutta, kyvyttömyyttä TUNTEA tunteita; ei myöskään itsetuhoiset ajatukset liity välttämättä masennukseen.
Minulle sanoi aikoinaan psykiatri, että hillittömät, hallitsemattomat raivokohtaukset ovat yksi masennuksen (lievän?) oire.
Samoin se, että elää tarkan aikataulun mukaan, "kello kaulassa",on yksi masennuksen muoto: kaaoottinen tai sekava olotila yritetään saada järkjestykseen laittamalla ulkoiset asiat järjestykseen.
Ja ei kestetä, jos tulee muutoksia tai homma ei toimi omien suunnitelmien ja aikataulutusten mukaan..
Jutun pointti on se, että itse ei tiedosta näitä asioita. Ei tiedä mistä johtuu oma käytös - jos tietäisi, niin senhän hoitaisi pois..
Epäilen vahvasti, että olet masentunut. Voit olla myös uupunut, väsynyt. Jotakin kuitenkin, mihin olet tyytymätön, joka on niin alitajuista, ettet huomaa sitä itse - mutta joka tulee esille käyttäytymisessäsi - ja juuri siksi kannattaisi hakea apua ja jutella jonkun kanssa. Artikkelit ja aiheesta lukeminen on hyvä juttu, mutta yksin ei masennusta aina pysty työstämään, suosittelen siihen ulkopuolisen avun hakemista! Avun hakeminen ei ole heikkoutta - on vahvuutta ja rohkeutta myöntää ettei jaksa, ettei ole vahva eikä selviä yksin - kenenkään kun ei tarvitse selvitä yksin!!
Joten rohkeutta ja onnea elämääsi!
kunhan kerrot sen miehelleskin!se on vähä niinku msennusta...mä hermoilin ja opetin kokoajan miehelleni kuinka sitä vauvaa nyt sitten hoidetaan ku ei se mun mielestä muka osannu...no hermothan sillä meni...mä siivosin siis KOKOAJAN aivan hermona...eipä meillä ollu kyl suhteeskaan kaikki kondikses et oli niinku triplahermomasennus!!!enkä mä sitä pitäny masennuksena mut näin jälkeenpäin sen vasta huomaskin.. ota rauhallisesti ja kerro sille ukolles kans et se on ny vaan kestettävä!!
tuntuu tutulta. Ja jos joku oisi sanonut silloin että hae apua.... Huhhuh! Elämän tilanne muuttuu ykskaks ja pallo aivan hukassa. Mutta sitäpä varten meillon aivot (ja suu) että mietitään mitä tapahtui.Niinkuin sinäkin ilmeisesti olet tehnyt.Eipä mitään helppoo aikaa. Mä laitoin aika paljon hormoneitten syyksi, pakko kun raskausaika täyttä paskaa. Mutta meninpä sinne kuuluisaan itteeni. Ja vikaa löytyi myös sieltä. Raskausaika olis voinu olla kuin unelmaa mutta kun aamulla heräs ja otti päähän valmiiksi, mitä teet. Ei auttanu aurinkokaan, vaan tulos oli: hiton hormoonit. Olo kuin koko ajan menkat alkamassa. Voihan se olla merkki masennuksesta, et yhtäkkiä hallitsekkaa tilanteita, VASTUU PAINAA tai jotain...Mä selvisin raivareista sillä että tiesin ; tää ei ikuista minua!!!!
Nyt olen suht normaali(?????) ja ne raivarit on jo ohi.(pitäsköhän kysästä mieheltä mielipidettä).Älä pelkää itseäsi.Toivotaan että menee nopeesti ohi ja nautit äitiydestäsi!!
terveisin "tunnen itseni ja enkä välttämättä aina pidä siitä tyypistä joka peiliin tuijottaa"
Toi on aivan normaalia synnytyksen jälkeen. Kehossa kaikki on vielä sekaisin, hormoonit eivät ole palautuneet normaaleiksi.
Itse olen tällä hetkellä aivan samanlainen, huudan ja raivoan mihelleni koko ajan, vaikka mitään syytä ei edes ole. Syytän häntä aina milloin mistäkin.
Olen käynyt asiasta puhumassa jopa lääkärin kanssa, masennusta minulla ei ole. Sen sijaan minulle puhkesi raskauden yhteydessä paniikkihäiriö, jota tällä hetkellä joudutaan hoitamaan lääkityksellä.
Koita jaksaa kyllä se siitä ohi menee. Tai puhu neuvolassa terveydenhoitajasi kanssa. Tai hanki aika lääkärille ja avaudu jolle kulle, se helpottaa kummasti.