... en edes vuotta. mutta siitä on jo se viisi vuotta ainakin koska nykyisen mieheni kanssa olen seurustellut nyt viisi vuotta ja abortti tapahtui ennen häntä ja eri miehen kanssa.
Ja edelleen rassaa... tai mitään vittu rassaa. Tehty mikä tehty. Helvettiin joudun kun kuolen joten nyt pitää elää! Sen jälkeen mua on sanottu pikkuvanhaks ja aikuiset 40-50 weet sanoneet et oispa heidänkin lapset yhtä aikusii, eipä ne oo tehnee aborttii ja miettiny monta vuotta itteensä ja omaa elämäntarkotusta ja kaikkee hyväksikäyttöö mitä sen syntymättömän lapsen isä teki mulle. Liekö tuokin yksi niistä turhista aborteista mutta itsekkäänä nyt oon saanu ainaki paremman elämän ilman sitä narkkari raiskaaja miestä mikä silloin 14 wee ku olin ja se 25.. ja nyt ku laskee nii siitähän onki jo 8 vuotta ja tuntuu että edelleen olisin menossa junassa Ouluun perjantaina kun 15 min. sitte oisin terkkarilta kuullu et oon paksuna ja samalla saanut ajan maanantaille keskeytykseen pillereillä.... terkkari vaa sano et jos on pari vuotta jo asunut itsekseen niin on tarpeeksi kypsä tekemään tuommosen päätöksen, sen takia alaikäsen aborttia ei viety vanhemmille. Eikä kukaan puuttunut kun aborttiin positiivisesti kantaa ottanut isäehdokas oli 9 vuotta vanhempi, sehän ois ollut alaikäiseen häiriintymistä. Mutta kun on ollut liian itsenäinen liian aikasin mut silti täys kakara niin sillon vaan kuulemma on tarpeeks kypsä...
Juupa juu. Käyn täällä varmaan kerran vuodessa, aina sillon ku tuntuu paskalta asian tiimoilta, varmaa just vuosipäivän aikaa ku taas muistelee... Mut aina tääl on samanlaista jaarittelua. Lukekaa Arto Vuorjoen: Elämäni keskeytetyt elämät. Tappotyötä lääkärin näkökulmasta!!!!!
Voimia naiset jotka pimeydessä käsi kädessäni kulkee!!
Vaimo nykyää vm. 85.
Ja edelleen rassaa... tai mitään vittu rassaa. Tehty mikä tehty. Helvettiin joudun kun kuolen joten nyt pitää elää! Sen jälkeen mua on sanottu pikkuvanhaks ja aikuiset 40-50 weet sanoneet et oispa heidänkin lapset yhtä aikusii, eipä ne oo tehnee aborttii ja miettiny monta vuotta itteensä ja omaa elämäntarkotusta ja kaikkee hyväksikäyttöö mitä sen syntymättömän lapsen isä teki mulle. Liekö tuokin yksi niistä turhista aborteista mutta itsekkäänä nyt oon saanu ainaki paremman elämän ilman sitä narkkari raiskaaja miestä mikä silloin 14 wee ku olin ja se 25.. ja nyt ku laskee nii siitähän onki jo 8 vuotta ja tuntuu että edelleen olisin menossa junassa Ouluun perjantaina kun 15 min. sitte oisin terkkarilta kuullu et oon paksuna ja samalla saanut ajan maanantaille keskeytykseen pillereillä.... terkkari vaa sano et jos on pari vuotta jo asunut itsekseen niin on tarpeeksi kypsä tekemään tuommosen päätöksen, sen takia alaikäsen aborttia ei viety vanhemmille. Eikä kukaan puuttunut kun aborttiin positiivisesti kantaa ottanut isäehdokas oli 9 vuotta vanhempi, sehän ois ollut alaikäiseen häiriintymistä. Mutta kun on ollut liian itsenäinen liian aikasin mut silti täys kakara niin sillon vaan kuulemma on tarpeeks kypsä...
Juupa juu. Käyn täällä varmaan kerran vuodessa, aina sillon ku tuntuu paskalta asian tiimoilta, varmaa just vuosipäivän aikaa ku taas muistelee... Mut aina tääl on samanlaista jaarittelua. Lukekaa Arto Vuorjoen: Elämäni keskeytetyt elämät. Tappotyötä lääkärin näkökulmasta!!!!!
Voimia naiset jotka pimeydessä käsi kädessäni kulkee!!
Vaimo nykyää vm. 85.
Vastaukset 2
Vanhimmat
et todellakaan ole yksin. ystäväni teki abortin 4 vuotta sitten, sinua paljon helpommassa elämäntilanteessa. hänelle koko ympäristö vakuutti sen olevan vain "pieni toimenpide". vaan eipä ollutkaan. nyt ystävä käy terapiassa tuota tekoa prosessoimassa. Ei pysty jatkamaan elämäänsä, ei pysty muodostamaan parisuhdetta. Oma lapsi on haaveissa muta elämä on pysähdyksissä. Hänellä siinä yhdistyy suru lapsen kuolemasta ja oma syyllisyys. Ja ympäristö ei käsitä miksi...
Joillain isoilla paikkakunnilla on itu-ryhmiä abortin tehneille jotka haluavat prosessoida asiaa muiden saman kokeneiden kanssa. Tekeillä on myös kirja noista kokemuksista.
Minä myös olen katsonut jo vuosia vierestä hyvien ystävieni kokemaa, abortin aiheuttamaa kärsimystä. Liekö johtuu siitä, että olimme nuorina 'melkoisen menevää laatua', että niitä abortin tehneitä on kerääntynyt ympärille useampia... Nyt kun ystävien kärsimystä on jatkunut jo pitkään, pitää huokaista todella syvään siitä helpotuksesta, ettei itse joutunut nuorempana sen valinnan eteen ja samaan tilanteeseen, joskin se ystävien kärsimys toki harmittaa paljon!