Masennus ja GSM.

Tämän kehityksen myötä on todella tullut suureksi ongelmaksi ihmissuhteet. Tai pitäisikö enemmänkin puhua ihmissuhteteetomuudesta.

Ennen tavattiin kavereita, sukulaisia, ystäviä nokatusten ja säännöllisesti, usein.
Nyt on kännykät ja käsky soittaa jos on tulossa kylään tai jos on asiaa muuten vain.
Ei saa mennä kenekään luokse ilman etukäteisilmoitusta.
Ennen huikattiin yllätyknä ovella heit ja saatiin kutsu peremmälle. Nyt kysytään saanko tulla ja jos vähänkään kuulostaa, että jotain muutakin voisi olla tekemistä kuin seurustella niin eipä mennäkkään kyläilemään.
Tulee aika että ei enää soitetakkaan eikä kysytä, olkoon, en tuppaudu.
Sitten mökötellään itse kukin omissa nurkissa ja ihmetellään miksi ei ole kavereita ja kukaan ei soita tai tule käymään.

Masennus ja yksinäisyys ovat todellakin suhteessa kännyköiden ja tietokoneiden yleistymiseen.

Kun ajatellaan vaikka vain satakin vuotta taksepäin, ei ollut autoja ei teitä kuin nykyisin, mutta kylässä käytiin ja seurusteltiin ihmisten kanssa. Sitten tuli tiet ja autot ja samalla muitakin harrastuksia kuin kyläily, seurustelu väheni. Sitten kännykät ja tietokoneet ja näyttää että kasvotusten ei juuri tarvitse enää käydä.

Mikähän on se kehityksen vaihe, joka tuo ihmiset taas takaisin toistensa luo.

On siinä sekin puoli, että ihminen jotenkin tylsistyy liian valmiissa maailmassa, jossa on koneet kohta kaikelle toiminnalle.
Ehkäpä keksitään kone vielä masennuksen ja yksinäisyyden poistamiseenkin. Jokin sellainen nollauslaite jolla saa tyhjättyä koko entisen elämän ja alettua aina alusta kun tuppaa takkuilemaan...