..äskeisessä tv1:n Lauantaiseurassa. Onhan hänellä jo melkoinen kokemuspohja hallitustyöskentelystä, ja sikälikin hyvä, että sitä on sekä vasemmiston että oikeiston kanssa; totta kai sen täytyy jo näkyä esiintymisessäkin parempana varmuutena kuin muutamia vuosia sitten. Toki edelleen hänellä on hapuilevaa sanan hakemista, jota täytyy käsien liikkeillä auttaa, mutta kehittynyt hän esiintymisessään on. Hyvällä tahdolla katsottuna hänet voitiin nähdä tuossa ohjelmassa jopa melko vakuuttavana.
Olen samaa mieltä Vanhasen kanssa siitä, että ministerien julkinen keskustelu keskenään keskeneräisitä asioista ei ole suotavaa, sillä riitelemiseksihän se menisi ja siinä ei välttämättä voittaisi paras ratkaisu, vaan se, joka on uppiniskaisin räyhäpolitiikko. Ilmankos Väyrynen sellaista ”julkisuutta” haluaisi.
Ei sellaista keskeneräisiä asioita koskevan erimielisyyden julkisuuteen tuomista ole pidetty hyvänä toimintatapana missään työyhteisöissäkään, joista minulla on kokemusta, siis muuallakin kuin armeijassa. Mutta työyhteisön sisällä ennen asiasta päättämistä kyllä usein olisi syytä keskustella enemmänkin, vaikka se hidastaakin päätöksentekoa, mutta sitouttaa osapuolet paremmin päätökseen. Noinhan asiaa perustellaan Ruotsissa, jossa toimintatapa on suomalaisesta näkökulmasta jahkailua.
Sikäli kuin asiasta ymmärrän, kannatan Vanhasen näkemystä myös huippuyliopistohankkeessa. Ymmärrän senkin, että maakunnallisesta näkökulmasta asiasta ajatellaan niin kuin Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen nyt esitti. Mutta jonkin maakunnan näennäinen etu ei useinkaan ole koko Suomen etu.
Tosi on myös Vanhasen ja Kalevan päätoimittaja Risto Uimosen näkemys, että tämän porvarihallituksen yhteistoiminta ammattiliittojen kanssa sujuu ihan hyvin. SAK:ssa on otettu oppia viime ek-vaalien järkyttävästä mainosmokasta, ja onhan monien liittojen jäseninä paljon myös porvaripuolueiden kannattajia. Ei kai kuitenkaan tämän saitin kepulaisia, jotka hiljattain olivat niin jyrkästi sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi kuulua liittoihin.
Mutta Vanhasen vakuuttelu, että sosiaalis- ja terveyspuolella tämä hallitus on toiminut jopa edeltäjiään paremmin nimenomaan pienituloisemman väestön kannalta, on puppua. Kyllä siitä asiasta Heinäluoma, Martti Korhonen, Timo Soini ja jopa kristillisten Päivi Räsänenkin esittivät aidosti huolestuttavaa todellisuutta. Terveydenhuolto ylipäätäänkin on pahasti kriisiytymässä, ja hallituksen toimenpiteet eivät sitä estä vaan pikemmin edistävät.
Tuo kaiken ulkoistamisvimma, jota perustellaan mm. yritystoimintaa ja työllisyyttä edistävillä perusteilla, aiheuttaa usein erittäin suuria ongelmia siellä, mistä ulkoistetaan. Ja siellä vähenee myös työpaikkoja sama määrä, mitä ehkä sen johdosta muualla syntyy.
Ehkä joskus teen ihan erillisen esityksen siitä, millaisia seuraamuksia on ollut puolustusvoimiemme työyhteisöissä sillä, että sieltä on ulkoistettu jo kaikki sellainen, mitä suinkin on voitu, ja myös paljon sellaista, jota ei olisi pitänyt voida ulkoistaa. Seuraavaksi kai siellä ulkoistetaan sotilaskoulutus ja lopulta koko armeija, kun muuta ulkoistettavaa ei enää juuri ole. Asiasta on erittäin hyvä, pitkä kirjoitus tuoreimmassa Suomen Sotilas-lehdessä, ja Päällystö-lehdessä asia on jo kauan ollut johtavia keskustelun ja kritiikin aiheita.
Mutta hallitukseen: Sen ensimmäinen vuosi on ollut helppo, kun on voitu vielä mennä aallonharjalla, aallon, jonka kansainväliset suhdanteet ja edellisten hallitusten taitava toiminta ovat nostattaneet. Mutta nyt hallitus jo surffaa aallon laskevalla puolella, ja näköpiirissä on pudotuksen jyrkkeneminen ja vauhdin kasvu.
Ihmeen sopuisasti hallitus on näihin asti pystynyt toimimaan alkuodotuksiin nähden. Saman toteaa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan, todeten edelleen, että ”porvarihallitus ei ollut ensisijainen sen enempää keskustan kuin kokoomuksenkaan toiveissa. Vaalitulos yllätti: kumpikaan ei ollut varautunut Sdp:n putoamiseen oppositioon”.
Noinhan oli. Kokoomuksen muistot edellisestä porvarihallituksesta, Ahon hallituksesta, olivat varsin kitkerät. HS edelleen toteaa, että ”silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö kuvasi jälkeenpäin hallitusyhteistyötä tuskalliseksi kokemukseksi”. Ei kumma, että Sauli ei ollut halukas menemään tähän hallitukseen!
Mutta ilmeisesti on niin kuin mm. Maltillinen oikeistolainen, Mielipidepankki ja monet muut ovat sanoneet, että Matti Vanhanen on mieleltään aito liberaali. Oiva Härkönen täällä on julistanut, että Paavo Lipponen oli hallitustensa oikeistolaisin ministeri. Joku on nyttemmin sanonut samaa myös Matti Vanhasesta tämän hallituksen suhteen. Ehkä pientä liioittelua, mutta ehkä Matti on oikeasti enemmän kokoomuslainen kuin keskustalainen. Siksi kai häneen on kasvavaa tyytymättömyyttä Keskustassa. Ei Jarmo Korhonen siellä sitä lietso, vaan hän vain tuo julki kentän ääntä. Siitä äänestä kuulimme kaikuja nyt myös Erkki Laatikaisen puheenvuorosta.
Mutta kun kuitenkin kai yli puolet keskustalaisista yhä on Vanhasen tukena eli hänen linjoillaan, niin yhä perustellummalta tuntuu se, mitä esitin muutama päivä sitten, eli keskustan ja kokoomuksen sulautuminen yhdeksi puolueeksi. Siten poistuisi tuo poliittisen kenttämme häiriötekijä, keskusta, kummajainen, jollaista ei muissa meihin verrattavissa maissa ole. Varmaan melkoinen osa nykyisistä keskustan kannattajista silloin loikkaisi rajan vasemmalle puolelle syntyvään toiseen voimakeskittymään, mutta mitä sitten!
Tätä kirjoitustani tarkoitan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000034476396
Olen samaa mieltä Vanhasen kanssa siitä, että ministerien julkinen keskustelu keskenään keskeneräisitä asioista ei ole suotavaa, sillä riitelemiseksihän se menisi ja siinä ei välttämättä voittaisi paras ratkaisu, vaan se, joka on uppiniskaisin räyhäpolitiikko. Ilmankos Väyrynen sellaista ”julkisuutta” haluaisi.
Ei sellaista keskeneräisiä asioita koskevan erimielisyyden julkisuuteen tuomista ole pidetty hyvänä toimintatapana missään työyhteisöissäkään, joista minulla on kokemusta, siis muuallakin kuin armeijassa. Mutta työyhteisön sisällä ennen asiasta päättämistä kyllä usein olisi syytä keskustella enemmänkin, vaikka se hidastaakin päätöksentekoa, mutta sitouttaa osapuolet paremmin päätökseen. Noinhan asiaa perustellaan Ruotsissa, jossa toimintatapa on suomalaisesta näkökulmasta jahkailua.
Sikäli kuin asiasta ymmärrän, kannatan Vanhasen näkemystä myös huippuyliopistohankkeessa. Ymmärrän senkin, että maakunnallisesta näkökulmasta asiasta ajatellaan niin kuin Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen nyt esitti. Mutta jonkin maakunnan näennäinen etu ei useinkaan ole koko Suomen etu.
Tosi on myös Vanhasen ja Kalevan päätoimittaja Risto Uimosen näkemys, että tämän porvarihallituksen yhteistoiminta ammattiliittojen kanssa sujuu ihan hyvin. SAK:ssa on otettu oppia viime ek-vaalien järkyttävästä mainosmokasta, ja onhan monien liittojen jäseninä paljon myös porvaripuolueiden kannattajia. Ei kai kuitenkaan tämän saitin kepulaisia, jotka hiljattain olivat niin jyrkästi sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi kuulua liittoihin.
Mutta Vanhasen vakuuttelu, että sosiaalis- ja terveyspuolella tämä hallitus on toiminut jopa edeltäjiään paremmin nimenomaan pienituloisemman väestön kannalta, on puppua. Kyllä siitä asiasta Heinäluoma, Martti Korhonen, Timo Soini ja jopa kristillisten Päivi Räsänenkin esittivät aidosti huolestuttavaa todellisuutta. Terveydenhuolto ylipäätäänkin on pahasti kriisiytymässä, ja hallituksen toimenpiteet eivät sitä estä vaan pikemmin edistävät.
Tuo kaiken ulkoistamisvimma, jota perustellaan mm. yritystoimintaa ja työllisyyttä edistävillä perusteilla, aiheuttaa usein erittäin suuria ongelmia siellä, mistä ulkoistetaan. Ja siellä vähenee myös työpaikkoja sama määrä, mitä ehkä sen johdosta muualla syntyy.
Ehkä joskus teen ihan erillisen esityksen siitä, millaisia seuraamuksia on ollut puolustusvoimiemme työyhteisöissä sillä, että sieltä on ulkoistettu jo kaikki sellainen, mitä suinkin on voitu, ja myös paljon sellaista, jota ei olisi pitänyt voida ulkoistaa. Seuraavaksi kai siellä ulkoistetaan sotilaskoulutus ja lopulta koko armeija, kun muuta ulkoistettavaa ei enää juuri ole. Asiasta on erittäin hyvä, pitkä kirjoitus tuoreimmassa Suomen Sotilas-lehdessä, ja Päällystö-lehdessä asia on jo kauan ollut johtavia keskustelun ja kritiikin aiheita.
Mutta hallitukseen: Sen ensimmäinen vuosi on ollut helppo, kun on voitu vielä mennä aallonharjalla, aallon, jonka kansainväliset suhdanteet ja edellisten hallitusten taitava toiminta ovat nostattaneet. Mutta nyt hallitus jo surffaa aallon laskevalla puolella, ja näköpiirissä on pudotuksen jyrkkeneminen ja vauhdin kasvu.
Ihmeen sopuisasti hallitus on näihin asti pystynyt toimimaan alkuodotuksiin nähden. Saman toteaa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan, todeten edelleen, että ”porvarihallitus ei ollut ensisijainen sen enempää keskustan kuin kokoomuksenkaan toiveissa. Vaalitulos yllätti: kumpikaan ei ollut varautunut Sdp:n putoamiseen oppositioon”.
Noinhan oli. Kokoomuksen muistot edellisestä porvarihallituksesta, Ahon hallituksesta, olivat varsin kitkerät. HS edelleen toteaa, että ”silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö kuvasi jälkeenpäin hallitusyhteistyötä tuskalliseksi kokemukseksi”. Ei kumma, että Sauli ei ollut halukas menemään tähän hallitukseen!
Mutta ilmeisesti on niin kuin mm. Maltillinen oikeistolainen, Mielipidepankki ja monet muut ovat sanoneet, että Matti Vanhanen on mieleltään aito liberaali. Oiva Härkönen täällä on julistanut, että Paavo Lipponen oli hallitustensa oikeistolaisin ministeri. Joku on nyttemmin sanonut samaa myös Matti Vanhasesta tämän hallituksen suhteen. Ehkä pientä liioittelua, mutta ehkä Matti on oikeasti enemmän kokoomuslainen kuin keskustalainen. Siksi kai häneen on kasvavaa tyytymättömyyttä Keskustassa. Ei Jarmo Korhonen siellä sitä lietso, vaan hän vain tuo julki kentän ääntä. Siitä äänestä kuulimme kaikuja nyt myös Erkki Laatikaisen puheenvuorosta.
Mutta kun kuitenkin kai yli puolet keskustalaisista yhä on Vanhasen tukena eli hänen linjoillaan, niin yhä perustellummalta tuntuu se, mitä esitin muutama päivä sitten, eli keskustan ja kokoomuksen sulautuminen yhdeksi puolueeksi. Siten poistuisi tuo poliittisen kenttämme häiriötekijä, keskusta, kummajainen, jollaista ei muissa meihin verrattavissa maissa ole. Varmaan melkoinen osa nykyisistä keskustan kannattajista silloin loikkaisi rajan vasemmalle puolelle syntyvään toiseen voimakeskittymään, mutta mitä sitten!
Tätä kirjoitustani tarkoitan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000034476396
Vastaukset 13
Vanhimmat
näytti todellisen karvansa, sehän onkin aito kepuli.
Viinanen oli silloin vvm!
...silloin, Lipposen hallituksessa, kun kuvaili niitä kokemuksia, joita piti tuskallisina kokoomuksen puheenjohtajan näkövinkkelistä. Sellaiseksihanhan Niinistö silloin tuli Salolaisen jälkeen, ja Salolainen joutui luopumaan tehtävästä paöjolti siksi, että kokoomus koki joutuneensa hänen johdollaan liiaksi kepun vangiksi.
Siteeraan sanatarkasti Helsingin Sanoimien lausumaa, joka kyllä pitää paikkansa:
HS edelleen toteaa, että ”silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö kuvasi jälkeenpäin hallitusyhteistyötä tuskalliseksi kokemukseksi".
ERITTÄIN HUONOSTI TEHTY OHJELMA JOSSA VAIN YKSIPUOLISESTI KEHUTTIIN PÄÄMINISTERIÄ...MISSÄ NE EPÄONNISTUNEET VISIOT OLI?OHJELMA OLI HYVÄVELI KULISSIA..PÄÄMINISTERI HÄPÄISI ITSENSÄ JA PUOLUEEN...
eläkä nöyryytä itseäsi! Demarit kutistuu pienpuolueeksi jos et saa ihmisiä vakuuttuneeksi siitä, että meillä menee huonosti.
KESKUSTAHALLITUKSEN AIKANA !
"ilmeisesti on niin kuin mm. Maltillinen oikeistolainen, Mielipidepankki ja monet muut ovat sanoneet, että Matti Vanhanen on mieleltään aito liberaali"
Etkö muista, mitä Oiva Härkönen sanoi, että tuota vierasperäistä sanaa ei pitäisi sotkea keskustalaisuuteen, jonka kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Oiva on oikeassa. Oiva tietää, millaista oikea keskustalaisuus on. Hän sitä yritti opettaa keiksellekin, jonka sanoi olevan kaukana oikeasta keskustalaisuudesta. Niin kuin onkin. Ismeistä sosialismi on kepua paljon lähempänä.
Tai ainakin versin liberaali kepulaiseksi. Ja näkyy tuo olevan Oivallekin kovin mieluinen, ainakin vielä toistaiseksi. Kunnes tulee hän, josta Oiva saa entiseen tapaansa sanoa "Matti oli hyvä, mutta nyt saatiin vielä parempi". Mutta mainitsemaasi Keristä Vanhanen sen sijaan inhottaa ja on jo kauan saanut käskyjä siirtyä sivuun. Miksi Vanhanen ei ole totellut, sillä totta kai hän on noista arvovaltaisista käskyistä tietoinen! ;)
Mikähän muuten noin vaisussa miehessä kuin Matti Vanhanen eräissä niin suuria tunteita nostattaa? Kuten esim. kepun oikeaa laitaa edustavaa (ehkä sen ulkopuolellakin olevaa) Keristä ja aikoinaan aina sattumakorpraalista puhunutta Timo Ristimäkeä, joka varmasti edusti kepun vasenta laitaa.
Kuuluuhan se kepumme liberaaliryhmään EU:ssa. Pitäähän sielläkin jotain hauskaa irvailtavaa olla.
kirjoituksiasi. Mutta mitä vanhoista. Jonkun aikaa olen ollut kanssasi lähes samaa mieltä. Asiallisia kirjoituksia täällä tarjotaan.
>> Jonkun aikaa olen ollut kanssasi lähes samaa mieltä.
Sinä olet kehittynyt, mutta olen kyllä huomannut, että sinulla tämä menee jaksoittain, joten pelkään tämän olevan väliaikaista.
Ajat muuttuvat. Se sata vuotta sitten kehittynyt oikeisto-vasemmisto-akseli ei ehkä ole enää niin hirveän ajankohtainen.
Siksi ajatus jonkinlaisesta 2-puoluesysteemistä juuri tällä akselilla alkaa olla eilispäivän evästä.
Haasteet ovat toisenlaisia ja puolueiden on mukauduttava ajan asetamiiin haasteisiin.
(Sotilas-puolustuspoliitiikka, nationalistinen oma- kansa-vieras kansa-politiikka mm EU:ssa, miljööpolitiikka jne jne eivät valttämättä seuraa vasemmisto-oikeisto-linjoja.)
On hyvä, että on monta puoluetta juuri nyt, jolloin ihmiset todella ihmettelevät, mitä puoluetta ylipäätään kannattaa äänestää. Noin 1/3 suomalaisista ei löytänyt äänestämisen arvoista puoluetta. Itse kuulun siihen ryhmään.
Koska olen kiinnostunut suomen kielen asemasta ja sen tulevaisuudesta, en löytänyt yhtään puoluetta, joka otti esille kielipolitiikan, vaikka kielipoliittisia lakeja on uudistettu ja koko ajan laaditaan uusia.
Kielipoliittisella oppositiolla ei tässä vaiheessa ole puoluetta mitä äänestää.
Tällöin ei linjaa vedetä vasemmiston tai oikeiston välillä. Linja vedetään sen mukaan, antaako RKP:n yksin olla aktiivinen ja sanella koko maan kielipolitiikan...vai ei.
Ei ole niin kuin sanot. Kyllä kaikkialla läntisessä demokraattisessa maailmassa yhä selvemmin liikutaan kaksipuoluejärjestelmää kohden. Niin on tapahtunut jo kauan sitten aikaisemmin monien puolueiden riivaamassa Ranskassa ja tapahtui nyt Italiassakin, jonka parlamenttiin vielä jäi kuusi puoluetta (aikaisemman 20 asemesta), mutta muodostui käytännössä kaksi selkeää blokkia.
Ainakin useimmissa entisissä kommunistimaissa on jo taidettu päästä samaan. Virossa kyllä on Savisaaren johtama voimakas keskusta, joka sielläkin on poliittinen häirikkö. Onko tuo kepu sitten joki erityinen suomensukuisten riesa?
Kaksipuoluejärjestelmä selkiyttäisi poliittisen kentän, ja antaisi äänestäjille kaksi selkeää vaihtoehtoa; tietäisi jo äänestäessään, minkäsuuntaista politiikkaa äänestettävältä puolueelta on odotettavissa. Nythän kukaan kepun äänestäjä ei voi ennalta tietää, tuleeko kannattaneeksi oikeistolaista vai vasemmistolaista politiikkaa, sillä meillä oikeisto kuten vasemmistokin ovat liian heikot ja tarvitsee kepun kaverikseen, ja kepuhan suostuu aina yhtä hyvin vasemmisto- kuin oikeistopolitiikankin tukimieheksi.
Äänestysaktiivisuutta vähentää juuri tuo puolueiden moninaisuus ja varsinkin kepun aiheuttama epäselvyys politiikasta, ei seikat, joita mainitset sen syyksi.
En voi ymmärtää, miksi kielikysymys - siis ruotsin kielen asema - maassamme voi olla jollekin tuollainen mörkö. Supisuomalaisena olen sitä mieltä, että rikkaus se vain meille on. Ainakin osaksi sen inhotun "pakkoruotsin" ansiosta vähitellen suomalaisten muukin kielitaito on suuresti kohentunut. Jo Väinö Tanner aikoinaan määritteli silloin kiihkeitäkin muotoja saaneiden kieliriitojen syyt "kuudennen luokan kysymyksiksi.
On vielä yksi peruste, jonka vuoksi ruotsin kielen asema meillä tulee säilyttää: lähes kaikki suomalainen sivistys - lähinnä vain Kalevalaa lukuunottamatta - on luotu ruotsin kielellä, samoin suomalaisen kansakunnan ja valtion muodostaminen.