Saakos tällasta edes kysyä saamalla rehellisiä vastauksia....Miten on isät, pidättekö (jokainenhan rakastaa lapsiaan, joten kysymys oli pidättekö, joka mielestäni on eri asia) poikalapsistanne enemmän kuin tyttölapsistanne?
pojat vai tyttäret?
tytär
71232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja kyllä ei tykkäämisellä ole mitään eroa vaikka jokainen lapsi on yksilö ja näin ollen heissä kussakin oma viehättävyytensä.
Ihminen voi, eli tässä tapauksessa minä isä välitän omista sekä toisten lapsista (kasvattilapsista) ja kaikki ovat minulle niin rakkaita.
Mutta meitähän on niin monen laista taapertajaa...
Minulla on kaksi lasta, tytär ja poika. Rakastan molempia aivan ehdoitta ja paremmuusjärjestykseen asettaminen on minulle aivan vieras ajatus. Molemmat olen pyrkinyt kasvattamaan parhaimpani mukaan vaimoni kanssa ja joskus tulee mieleen, että olisi sitä voinut viettää vähän enemmän aikaa noiden valtavan fiksujen nuorten ihmisten kanssa.
Tytär ei ole minulle sen parempi kuin poikakaan, tai päinvastoin. Itse asiassa, olen saanut molemmilta lapsiltani suunnattomasti eväitä omaankin elämääni. Uusia ja tuoreita mielipiteitä jne.
Kun kuuntelee nykyajan marmatuksia nuorten holtittomuudesta ja huonoudesta, ihmettelen suuresti, miten juuri meille on tullut näin hienoja lapsia. Itse asiassa, kaikki muutkin meillä vierailleet nuoret ovat äärimmäisen kunnollista porukkaa. OK, jotkut polttavat, dokaavat jne. mutta sitähän minäkin tein nuoruudessani. Ei pidä tuomita nykyajan nuoria ihan vaan sillä perusteella, että heidän intressinsä ei ole ihan sama kuin meillä kävyillä.
Mitä kolmen lapseni "paremmuuteen" tulee, ei sellaista varmaankaan ole. Kaikki ovat niin omia yksilöitä ja mielestäni hienoja sellaisia.
Ei siitä sen enempää mutta mikä minut laittoi kirjoittamaan oli Toisen isän maininta:"Itse asiassa, kaikki muutkin meillä vierailleet nuoret ovat äärimmäisen kunnollista porukkaa". Olen niin monta kertaa miettynyt, että miksi nuoria niin monasti parjataa. Lapsillani on toki monenlaisia kavereita, mutta niin hienoja yksilöitä nuoret ovat.
Ja nuoret kun osaavat vielä hyvät käytöstavatkin. Lähes poikkeuksetta esittelevät itsensä, moikkaavat kun käyvät tai kun tavataan bussissa tai ostarilla, missä vaan.
Tämä olisikin varmasti ihan oman otsikon arvoinen paikka.
Kyyneleet nousivat silmiini tekstiäsi lukiessa, kuin olisin lukenut edesmeenneestä isästäni (paitsi että hän oli lasten kanssa kotona äidin ollessa töissä). Kiitos.
Mun kaverilla on noin 4v poika ja 1,5v tytär. Tyttö on iskän ja poika äitin. Siis niin pahoin, että äiti ei saisi torua tyttöä jne. Vähän öööö tuota erikoista.
Meillä on kans molempia, ja aivan tasaveroisesti molemmat vanhemmat tykkää ja kasvattaa kumpaakin. Isommalta toki vaaditaan enemmän kuin pieneltä, ja nuorempi taas ei pääse tekemään kaikkea sitä kivaa mitä vanhempi lapsi, mutta tuohan on taas jo aivan eri keskustelun aihe.
Meillä oli niin, silloin kun lapset olivat vielä pieniä(nyt poika on 22 ja tyttö pian 16), että poikamme on aina ollut rauhallisempi kuin tyttömme, lapsesta lähtien. Lapsillamme on 7 vuotta ikäeroa, ja se saattaa olla osittain syynä sille, että mieheni kiintyi poikaan niin syvästi. En tiedä onko se ihan normaalia, kyllä kai. Tottakai hän on aina rakastanut molempia lapsiamme ja huolehtinut molemmista, mutta poikaan hän kiintyi jotenkin aivan erityisesti.
Mitä mieltä olette, onko ihan normaalia???
minulla on tytär ja kaksi poikaa. en pysty erottelemaan rakkauteni määrää kullekin lapselle. jokainen heistä on minulle rakas ja annan kullekin heistä kaiken sen rakkauden mitä minä voin antaa. aikaa, aikaa ja kuuntelua annan aina tarvittaessa. aika ja aikuisen kuuntelu on se asia ja tarve jota lapsi tarvitsee...
t: veikko