Tässä on pakerrettu 8 vuotta tauotta, ilman lomia ( jouluna 2 pv ilman että käyn työpaikalla). Tuotteita valmistuu ja uusi linja otettiin käyttöön, työntekijöitä jo toistakymmentä. Kyllähän tässä on varallisuutta kertynyt, talo, asuntoauto ja -vene, kaksi autoa kaikki velattomia, lapset jo yläaste-iässä ja vaimokin on pysynyt kotona.
Mutta mitä nyt, jotenkin ajatukset ovat olleet jumissa toista kuukautta. Ratkaisuja olen lykännyt yhä enemmän tuotantovastaavalle, tilitoimiston otteet ei enää kiinnosta, työpaikalla tulee istuttua netissä ja ajatukset pyörivät tyhjää. On jotenkin tyhjä olo. Onko tämä nyt alkavaa stressiä/burnouttia. Ihan säikähti alkuviikosta kun huomasi, että ei ole oikeasti "singahdellut" koko kesänä, nyt yrittää kaivella missä syy, miten pääsee entiseen aktiiviseen toimintatilaan. Oisko vähän jelppiä reilu kolmekymppiselle, vai onko tämä lopun alkua?
Mutta mitä nyt, jotenkin ajatukset ovat olleet jumissa toista kuukautta. Ratkaisuja olen lykännyt yhä enemmän tuotantovastaavalle, tilitoimiston otteet ei enää kiinnosta, työpaikalla tulee istuttua netissä ja ajatukset pyörivät tyhjää. On jotenkin tyhjä olo. Onko tämä nyt alkavaa stressiä/burnouttia. Ihan säikähti alkuviikosta kun huomasi, että ei ole oikeasti "singahdellut" koko kesänä, nyt yrittää kaivella missä syy, miten pääsee entiseen aktiiviseen toimintatilaan. Oisko vähän jelppiä reilu kolmekymppiselle, vai onko tämä lopun alkua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No siitä voit olla ainakin ylpeä, että olet painanut rehellistä työtä enemmän kuin kukaan voi odottaa eli mää ainakin kunnioitan tommosia väsymättömiä raatajia ihan uskomattomasti. Ite yritän ja haluan olla yhtä teräksinen äijä kun sääkin, mutta se on tosi vaikeeta!!
Ei muuta kun nyt alat arvostaan ittees enemmän ja toivottavasti ymmärrät kuinka vähän meidän maassa on enää tommosia miehiä, että ei muuta kun nyt alat ottaa vähän rennommin vaan ja järjestät itelles enemmän aikaa ihan oleskella vaan ja nauttia elämästä!
Ja ei niille tilitiedoille tai mitä olikaan saa antaa liian suurta valtaa elämässä sun elämä on satakertaa tärkeempi!
Onnea ja rutistusta jatkossakin!!
Tommi
Hei,
Kuulostaa urautumiselta. Tuotteiden valmistuminen ei taida tuottaa samaa luomisen iloa, kuin aiemmin. Asemasi muiden auttajana on vaihtunut jatkuvaan antamiseen. Nopeita vaihtoehtoja on helppo ehdottaa, mutta tässä muutamia:
1. Valmenna tiimisi itsenäiseksi ja keskity johonkin muuhun, kuin jatkuvaan operatiiviseen sähläämiseen.
2. Omistajuuden muutos, jossa myyt ainakin osan yrityksestäsi. Alaisille osuuksien kauppaaminen auttaisi tuossa ensimmäisessäkin kohdassa. Ulkopuolelta uutta verta. Palkattu johtaja, tämäkin toimii hyvin tuossa aiemmassa kohdassa.
3. Pitkä loma, joka rikkoo arjen. Loman jälkeen koeta asettaa tiukka raja yritykselle antamastasi ajasta. Perhe on jo luultavasti tottunut kovaan tahtiisi, eikä osaa vaatia miestä kotiin. Kahdeksan tuntiset päivät pakottavat sinut toimimaan tehokkaasti.
4. Jätä koko juttu ja ala jotain uutta.
Kaikissa tapauksissa - juttele vaimosi kanssa.