kiitollisuutta kanssaihmisiltäsi, tai oletko saanut kokea elämässäsi paljon kiitosta, - työstäsi tms?
Vai etkö odotatkokaan itsesi huomioimista, tai esim. työsi arvostusta?
Onko kiittämättömyys maailman palkka, niinkuin vanha sanonta kuuluupi?
Vai etkö odotatkokaan itsesi huomioimista, tai esim. työsi arvostusta?
Onko kiittämättömyys maailman palkka, niinkuin vanha sanonta kuuluupi?
Vastaukset 54
Vanhimmat
kyse on työstä.
Minulle on ihan yks hailee, josko joku keinotekoisesti, väkinäinen hymy huulillaan, lausuu korulauseita.
Töissä kiitos näkyy palkassa.
Muussa elämässä vastapalveluksena, tavalla tai toisella. (Ei kaksimielinen ajatus, G.J.)
Kaikki muu on typerää sananhelinää.
Jokainen tekee paljon hyviä asioita elämänsä aikana, josta muutkin hyötyvät/nauttivat, Suomalaiselle se on itsestään selvää, myöskin turhien kiitoksien puuttuminen.
minulla on hyvä palkka.
Ja voin olla huoletta, saan aina apua jos satun tarvitsemaan.
Hyvä niin.
ja sitä saa tai ei saa tekemällä työtä, keinottelemalla, varastamalla, valehtelemalla, luukulta hakemalla jne....osalle ihmisiä suurin osa siitä on tarpeellista kulujen peittämiseen ja osalla sitä on liikaa koska se tekee ylpeäksi, moukkamaiseksi ja ahneeksi...ja sitäpaitsi palkan suuruus on harvoin korrelaatiossa työn arvokkuuteen, tarpeellisuuteen tai tekijänsä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.
Tunnustus tehdystä työstä ja sen arvosta toisen ihmisen hyvinvoinnin eteen on kultaakin kalliimpi ja sitä ei voi millään aineellisella mitata.
omasta mielestäsi teet työsi hyvin, ja työnantajasi tms. taho, kaivaisi tikulla siitä virheitä, - mitä tekisit, loukkaantuisitko, ja älämölöisitkö? :)
ja ne eivät kelpaa minulle, moukkamaisuuteni johtuu, nimen omaan, työni arvostuksesta johtuvasta, hyvästä, palkasta.
"Miksi he eivät syö leivoksia jos leipä on loppu"
kysyi joku, joskus.
Minä syön ruisleipää, vaikka leivoksia voisin ostaa, jääpähän turhaa rahaa säästöön.
Työnantajan arvostuksen näkee rahassa, mutta kauniit kiitoksetkin ovat ihania sen lisäksi.
Minä saan hyvää palkkaa ja lisäksi myös arvostustakin kiitoksien myötä sekä jopa lahjoja ja kukkasiakin joskus.
Muistan itsekin arvostaa työnantajiani korulausein ja kiitoksin sekä pienillä lahjoilla ja vastapalveluina.
Oma mies ei kiitosta sano, mutta se näkyy muutoin, ja tuntuu, hih hih.
kun joku on tyytyväinen palkkaansa, ja hyvä niin.
Turhaa rahaa, ei pidä säästää - sitä pitäisi sijoittaa viisaasti. :)
Hmphhh....
kukkasin, mutta myös risuin :)
Työni on erittäin epäkiitollista toisaalta, mutta toisaalta työ(t) kiittävät, - omaiset ei ole koskaan täysin tyytyväisiä.
Työnantaja tosin on työni tuloksiin tyytyväinen, hyvinkin tyytyväinen, ja sen on riitettävä.
tuntuu että kriittisimpiä on vanhemmat, jotka eivät ole itse pärjänneet näitten töitteni kanssa, jotain mustasukkaisuuttako lie, vai huonoa omaatuntoa. En tiedä. :/
Pääasia lienee että sinä ja hoidettavasi tykkäätte.
tykkäävät, mahdoton kiire tänne kun ovat jonkun yönseudun ns. kodeissaan, siitä tiedän. :)
Juuri nyt luin edellisen kirjoutuksesi , niin olisin kirjoittanut ammattisi ominaisuudesta kuten itse toteat ja myös siitä , että olet vanhemmille psykologi ym.
Vanhemmat ovat varmaan niin kiitollisia sinulle ,etteivät osaa sitä edes osoittaa.
Minun ammatinvalintaan ei raha ole vaikuttanut ,vaan aivan jokin muu.
He siis asuvat teidän kodissa.
Pirre sinunkaltaisiasi ei ole paljon.
Minä en jaksaisi - voi mahoton - menee hiljaiseksi ...ja...mietityttää.
Toivon on järjestänyt sinulle työnohjausta , että jaksat hyvin työssäsi.
Miten työnantaja osoittaa tyytyväisyyttä ?
Sinun ei tarvitse vastata sillä jos yhtään osaan aavistaa - niin :-(
ihmistä kummempi. :)
Väsyn, riitelen, mutta iloitsen suuresta perheestäni.
Mutta, kiva on päästä eläkkeellekin..toivottavasti neljän vuoden päästä olen vielä terveenä lähössä vapaalle.
No, mies jää vielä, mutta yksi on vähemmän kuin viisi :)
antavat sanallista palautetta onnistumisistani, - pari as. on olleet ongelmatapauksia.
Ei sen kummempaa, mutta tuo riittää minulle, ja kun parhaani yritän ja teen, - muuta en voi.
Vammaiset herättävät hyvin monenlaisia tunteita, mutta he ovat vilpittömiä, omia itsejään. :)
Tiedät itse olevasi yhteiskunnalle hyväntekijä kun kehitysvammaisia kotonasi hoidat.
Laitospaikka on todella kallis veronmaksajille.
Todella yksilöllisempää hoitoa saavat luonanne oikeassa kodissa.
Niin heille toivonmukaan löytyy kodinomainen hoito, kun sinä jäät eläkkeelle.
kurjaa kun heihin kiintyy, ja hekin kiintyvät ja ovat kuin kodissaan, ja sitten - heidät heivataan sopeutumaan uusiin ihmisiin ja oloihin. :(
Laitospaikka olisi moninkertaisesti kalliimpi..
..yksi tärkeimpiä avainalueita johtamisessa on palautteen anto, niin myönteisen kuin kielteisenkin, ja se on todellakin taitolaji.
En ole pitkän esimiesurani aikana tavannut yhtään sellaista henkilöä, jota OIKEAAN aikaan, OIKEASTA asiasta annettu kiitos ei olisi ilahduttanut.
Myös itselleni esimieheltäni saamani palaute on ollut tärkeää.
Se joka saa kiitosta työstä vain rahana muuttaa sinne mistä saa enemmän.
Mutta me jotka tyydymme kiitokseen pärjäämme vähemmillä tuloilla. :)
Millaiset korvat ovat onnelliset korvat?
Entäs omasi? :)
Minun mielestä parhaat ovat sellaiset joilla kuulee sen mitä tarvitseekin.
minun ammatinvalintaani on on vaikuttanut pelkästään raha. En halua kuolla köyhänä.
..minulla onnelliset ja kaiken tarpeellisen kuulevat korvat :-).
Mikä siinä onkaan kun myönteisten asioiden sanominen jää vähemmälle kuin kielteisten. Kiitoksen saaminenkin on vähän vaikeaa ja saa usein tunnekuohun valtaan niin sanojan kuin kiitettävänkin...Pitänee harjoitella tuota taitoa.
kiittää kotiemme perintöä; ei meitä paljoa kiitoksilla kasvateltu, - ainakaan meillä :/
Luultiin kai että meistä tulee tyhjän naurajia..:)
Kissa kiitoksella elää. Meillä pelätään ahneutta ja emmitään esittää lasku palveluksista.
Jos työ tuottaa, siitä tulee kiitosta jo kovasti sellaisenaan.
olen yliherkkä kiitoksille, ja mitaleille. Niistä tulee sellainen tunne, että nyt huijataan tekemään enämpi, ja parempaa samalla palkalla.
mä en yhtään mitallia vastaan ota.
hiihtomitallit eri juttu )
ai niin nehän kuuluukin muistoihin.
mieheltä kuulostat :)
Oletko luottamusmiehiä?
piiskalla ja porkkanalla niitä työtehoja etsitään, aina tilanteen mukaan.
kiittämättömyys ei ole lopulta ollut se "palkka" - päinvastoin :)
Itse olen ollut myös kiittämätön ja "toipunut" siitä näin vanhemmiten :)
Vaaka on tasapainossa.
sillä tavalla että saan lähteä ja kehoitus vapaaehtoistyöhön, että silleen.
työttömäksi lähiaikoina, tosi ikävää "arvostusta" , ainakin tässä 50 iässä, kun ei sen uuden työs saanti ole enää niin helppoa.
taidat tietää, vai mitä kun heti vastasit?
Ainoa joka vastailee, mitäs siitä päättelemme, ainoa joka näkee nämä kirjoitukseni?
Olethan ollut seurassani jo vuodesta 2004 lähtien.
millaisia ne sun hoidettavat on?
tää sit on ???
murteella taas vaihteeksi vääntää?
Kukkaan sie olet, - no olepa kuka hyvvään, silti en voi t i e t ä ä pelkän puskanikin (sori) perusteella että oletko joutunut työttömäksi, vai mitä Sinulle tapahtui.
Oletin vain tilanteesi sanomasi muodon perusteella :)
yhtään tarkemmin kertoa heistä, ehkä vain että kaksi on omatoimista ja kaksi nyssykkää :)
oot ihana ) jaksamista ja rutistus "perheellesi"
toisillemme jo vuonna 2004 mutta sitten jotain kummallista tapahtui?
siis palstallako tapahtui, kummallista?
omasta- ja perheeni puolesta :)
P.s. en mie ole mikään immeistä kummempi, ei pidä nostaa jalustalle.
Eikä ketjuni tarkoitus ollut kehua itseäni, vaan ihan pienen "närkästyksen" aiheuttama tekele :/
Ruusuja ja risuja tulee aika ajoin. Työssä harvoin tulee harvoin kiitosta suoraan, mutta kiitoksenkin voi aistia. Tunnelma on toisenlainen. Kiitoksen saamisessa on paljon auttanut se, että sydän on mukana työnteossa. Me suomalaiset olemme vähän huonoja tuossa kiitoksen antamisessa. Ainakin suoraan.
työnantajan taholta että kerran vuodessa muistetaan "pakollisin kuvioin"
Esimiehen tehtävä on antaa niitä "ruusuja" ja "risuja" silloin kun ovat paikallaan.
Jos kuitenkin tulee pelkkiä risuja vuosien mittaan, ei ol kovin motivoivaa varsinkaan kun kahden hengen jaellaan niitä risuja loppusuoralla vai sanoisko useamman ´"hengen" voimalla, kaikki yhtä vastaan.
vappuna taas kun laitetaan urheilumitalit ja varustamoyhristyksen kultamerkki rintaan.
En kaipaa ketään kehumaan koska tierän olevani hyvä työssäni,kieltämättä joskus lämmittää mieltä,kun pomot katsoo kuin yökkö aurinkoa.
ystävältäni kun olen viettänyt hänen kanssaan monena päivänä aikaa monta tuntia tsemppaan häntä kuntoutumaan suuresta leikkauksesta perjantaina hänen miehensä oli aamulla kysynyt että tuleehan tiina taas tänään ja kun ystäväni oli vastannut että kyllä niin todettiin iltapäivällä ettei ollu miehen tarvinnu edes soittaa ja kysyä miten menee sit naurettiin että nyt mulla on viikonloppuvappaa olen vaan soitellut mutta taas maanantaina jatketaan lenkkeilyä ja mielen virkeyden ylläpitoa.
ei tule toimeen ilman toista ihmistä, niin se vaan on. Tosi ystävä on korvaamaton :)
tullut työstä. Suurin yllätys oli itsenäisyyspäivän mitali, jokunen
vuosi sitten kun sain. En osannut
odottaa, kun palveluvuosiakaan
ei kovin paljoa ollut.
Edellisen työnantajan aikana muistettiin
tämän tästä.
Itse en ole brenikoiden perään, enkä kaipaa
suurempia huomionosoituksia. Kieltäydyn,
mistä vain voin ja tiedän. Paitsi tietysti
palkankorotus, siitä en kieltäydy.
kissahan se kiitoksella elää, mutta kyllä tuntuu ihan mukavalta työstään tunnustustakin saada. :)
Prenikat nyt voisi jättää laskuista, mie ainakaan niitä kovin arvosta, joku rahallinen palkkio tai tunnustus oisi muuta ja toista..
ja nyt Hyvää yötä, niinikään kaikille. :)
siitä tosiasiasta, että Suomalaisen on vaikea antaa tunnustus tai kiittää. Olen jopa huomannut itsessäni, että kiitos tuntuu jotenkin häiritsevältä. Muttahan sen huomaa, jos toiset ovat kiitollisia. Ja se riittäköön.
palautteen antaminen on meille tämän ikäluokan suomalaisille vaikeaa, mutta onneksi ja toivottavasti nuoremmat sukupolvet ovat jo saaneet kiitosta jo lapsena, ja niinollen kiitoksen antaminenkin on luontevaa.
Kasvatuksemme oli niin tylyä, kaikenmaailman sananlaskuilla ja raamatunlauseilla latistettua.
Ei tietysti kaikilla, puhunkin tässä asiassa myös omasta puolestani.