ajattelen tätä juttua.
Sinä et ilmeisestikään aavista, miten olen ihastunut sinuun. Vaikka olen yrittänyt sitä kertoa..........tai sitten aavistatkin, mutta et tiedä mitä tekisit asialle. Olen liian vaikea tapaus. ja ehkä kuitenkin luulet, että vain leikin kanssasi.
tiedä sitten onko tämä leikkiä, mutta kuitenkin ajattelen sinua paljon, liian paljon (tätä on jatkunut jo vuosia).
Minulla vain on niin paljon ongelmia itseni kanssa, ja kestää iäisyyden, ennenkuin uskallan päästää ketään lähelleni.
Itseasiassa en tiedä, olenko koskaan siihen pystynytkään. Olen aloittanut terapiankin vasta kaikista ongelmistani johtuen.
Sinä taas olet iloinen, menevä, aito, samalla kunnollinen, tunnut niin turvalliselta. Kosketuksesi on jättänyt minuun jäljen, mikä ei unohdu....vaikka niitä hetkiä ei edes montaa ole ollut.
En osaa sinulle kertoa asioistani, ennen kuin uskon, että välität minusta tosissaan. Mutta taidamme olla niin eri maailmoista, sinulle kaikki on helppoa, yksinkertaista.
Olen sinulle liian hankala, mutta silti jollakin alitajuisella tavalla tunnen, että sinun kanssasi voisin ehkä viimein olla oma itseni.
Olet jotenkin minun oloiseni, sellainen, kuin olisin ehkä, jos pääsisin peloistani ja estoistani.
Kiitos kuitenkin, kun olet ollut minulle edes hiukan kiltti. Olet yrittänyt parhaasi. Toivon, että joku päivä uskallan antaa sinun tutustua minuun paremmin. Ja toivon, että tajuat sen että välitän sinusta.
Sinä et ilmeisestikään aavista, miten olen ihastunut sinuun. Vaikka olen yrittänyt sitä kertoa..........tai sitten aavistatkin, mutta et tiedä mitä tekisit asialle. Olen liian vaikea tapaus. ja ehkä kuitenkin luulet, että vain leikin kanssasi.
tiedä sitten onko tämä leikkiä, mutta kuitenkin ajattelen sinua paljon, liian paljon (tätä on jatkunut jo vuosia).
Minulla vain on niin paljon ongelmia itseni kanssa, ja kestää iäisyyden, ennenkuin uskallan päästää ketään lähelleni.
Itseasiassa en tiedä, olenko koskaan siihen pystynytkään. Olen aloittanut terapiankin vasta kaikista ongelmistani johtuen.
Sinä taas olet iloinen, menevä, aito, samalla kunnollinen, tunnut niin turvalliselta. Kosketuksesi on jättänyt minuun jäljen, mikä ei unohdu....vaikka niitä hetkiä ei edes montaa ole ollut.
En osaa sinulle kertoa asioistani, ennen kuin uskon, että välität minusta tosissaan. Mutta taidamme olla niin eri maailmoista, sinulle kaikki on helppoa, yksinkertaista.
Olen sinulle liian hankala, mutta silti jollakin alitajuisella tavalla tunnen, että sinun kanssasi voisin ehkä viimein olla oma itseni.
Olet jotenkin minun oloiseni, sellainen, kuin olisin ehkä, jos pääsisin peloistani ja estoistani.
Kiitos kuitenkin, kun olet ollut minulle edes hiukan kiltti. Olet yrittänyt parhaasi. Toivon, että joku päivä uskallan antaa sinun tutustua minuun paremmin. Ja toivon, että tajuat sen että välitän sinusta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
miehelle vai naiselle?
tilanteessa on kaksi liian samanlaista ihmistä...hauraita hetkiä luvassa arvatenkin..Pitää kuitenkin yrittää pitää jalat maassa, ettei seuraa liian suurta pudotusta. Sillä sitähän tämä taapertaja ainakin ensimmäisenä pelkää. Ehkä joskus se luottamus löytyy kun ei odota liikoja ja ottaa rauhallisesti. Leikkiä? Ehkä toiselle on hyvä osoittaa että arvostaa toista ja toisen tunteita ettei toinen luule että pelleilee vaan aikansa kuluksi tai jotain...Onhan se hyvä tuntea myös omat voimavaransa, jos ei ole tarpeeksi vahva niin ei kannata vaatia itseltäkään liikoja...Eikä myöskään siltä toiselta. Ehkä meissä ihmisissä pitäis tulla jonkinlaisia käyttöohjeita mukana, tiedä häntä..Itse olen osoittanut eräälle tietylleni välittäväni hänestä ja hän samoin minulle. Se on jo paljon se. Aikamoista taisteluahan se on ettei omia heikkouksiaan heijasta toiseen, mutta kyllä intiaanit aina ymmärtää toisiaan :)
tohon ettei oikea ihminen jätä vastaamatta siksi että ajattelee ton olevan jollekulle muulle, ikävää....
n? m?
niin....miehelle meni tuo viesti, kaljupäiselle:) Mutta ei hän taida täällä palstoilla roikkua, hän elää elämäänsä...
Surulliselta tuntuu minustakin kaikki tämä..
Se, ettet ole antanut minun tutustua sinuun paremmin..se riipaisee!!!!!
Kuvittelet minut iloiseksi, mutta jos siltä näytän, se on vain pintaa sillä sisällä asuu suru ja ikävä.
Mistä olet saanut sen käsityksen, että minulle olisi kaikki helppoa ja yksinkertaista? Voi olla, sillä kyllä minusta sekin puoli löytyy..
Mutta: mitä enemmän aikaa kuluu, sen sulkeutuneemmaksi menen ja se taas ei ole minua itseäni.
Mitä kauemmin pidät rajasi ja minut sen ulkopuolella, sitä varmemmin sulkeudun taas kuoreeni eikä se itsestänikään tunnu hyvälle.
Olen kyllä huomannut, että olet minulle hankala ja usein miettinyt siihen syytä. Sen syyn tiedät sinä itse ja olisi se minunkin joskus hyvä kuulla.
En voi luvata, että tästä tulisi mitään helppoa kummallekaan mutta parhaani lupaan yrittää - jos vain sinä tulisit edes hiukan vastaan.
tätä juttua. Olen kyllä ollut huomaavinani, jo kauan, että sinullakin on tunteita minua kohtaan. Koko asia on saanut minut joskus epäilemään omaa mielenterveyttäni. Mutta ei tämä sairasta ole - kahden ihmisen välillä kai voi tosiaan olla sellainen näkymätön yhteys, että toisen tunteet tietää. Minusta tuntuu, että meillä on sellainen yhteys.
Minut voit rauhassa päästää lähellesi. En pelkää ongelmiasi. Minusta todellinen rakkaus on parasta terapiaa. Monilla ihanan kiinnostavilla, pystyvillä ihmisillä on ollut masennusta ja muuta sellaista. Joillakin se saattaa johtua osin siitä, että he ovat tavallaan hiukan ympäristönsä yläpuolella, mutta eivät tunnusta sitä itselleen. He yrittävät sulloa itsensä pieneen keskivertomuottiin, ja sehän ei onnistu. Vaatii aika tavalla rohkeutta oivaltaa suurenmoisuutensa. Minulla ei kyllä ole siitä omakohtaisia kokemuksia:) Olen aika tavallinen. Mutta olen tavattoman kiinnostunut epätavallisista ihmisistä. En pelkää keskustella mistä vain. En pelkää toisen terapiantarvetta. Itse kävin muutaman kerran juttelemassa jollekulle aiheesta 'rakkaus'. Kumppani oli kertonut minulle, etten osaa rakastaa. Se oli kyllä niin huvittava tapaus, että auttoi ihan hassuudellaan. Valitsin kai väärän terapeutin - tai sitten ei.
Olla oma itsensä, siihen on hyvä pyrkiä. Minä yritän parhaani mukaan tehdä ja sanoa niinkuin ajattelen, ja kun huomaan meneväni vikaan, yritän muuttaa ajatuksiani. Teot sitten seuraavat helposti perässä. Eläminen ristiriidassa voi aiheuttaa sairautta ja onnettomuutta. Jokainen on yksilö, ainutlaatuinen. Ollaan onnellisia tästä yhdestä elämästä, joka meille on annettu.
Ole rohkea...
tuo:
"Monilla ihanan kiinnostavilla, pystyvillä ihmisillä on ollut masennusta ja muuta sellaista. Joillakin se saattaa johtua osin siitä, että he ovat tavallaan hiukan ympäristönsä yläpuolella, mutta eivät tunnusta sitä itselleen. He yrittävät sulloa itsensä pieneen keskivertomuottiin, ja sehän ei onnistu. Vaatii aika tavalla rohkeutta oivaltaa suurenmoisuutensa."
Kyllä varmaan voi olla ihan tottakin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat sielultaan todella kauniita, mutta ehkä jotenkin pelkäävät omaa "kauneuttaan" ja nimenomaan sitä erilaisuutta verrattuna moniin muihin ihmisiin.
sopiviksi, sovinnaisiksi, tavanomaisiksi. Suomalainen kulttuuri ei arvosta erinomaisuutta. Puolella kansaa on jotain ongelmia sen takia (tai osittain sen takia).
Tuleminen aidoksi itsekseen on elämänpituinen missio. Jokainen kulkee sen tien yksin. jokaisen elämä on oma, ainutlaatuinen kokemus. Toisen maailmaan ei koskaan täysin sovi. Jokaisella on oma maailmansa. Voimme kuitenkin vierailla toistemme luona. Kaksi ihmistä ei voi sulautua yhteen. Rakastaminen tuo meidät lähemmäs toista kuin mikään muu. Silti aina on kaksi erillistä ihmistä, jonka maailmojen keskipisteessä ko. ihminen on. Jos jollakin on maailmansa keskipisteenä toinen ihminen, sepä onkin ristiriita. Se vie koko systeemin epätasapainoon. Rakastaminen ei ole toisen palvomista, vaan kahden erillisen ihmisen elämistä rinnakkain, kumpikin loppuje lopuksi omassa maailmassaan.
Osasinkohan sanoa, niinkuin haluasin? Uskon, että voimme päästä toinen toisiamme lähelle, vaikka pysymmekin yksilöinä.
sinä, mutta näin sanoisin kumminkin hänelle.
Olen pyyhkinyt mielestäni meidän väliset tunteet. Harvoin ne enää oikeasti heräilevät. Uinuvat ikiunta.
Mutta vielä heräilevät joskus, niin kuin nyt.
Vaikka nykyään sitten katoavatkin nopeasti ja unohtuvat.
Eikä se ole niiden tunteiden kulku, vaan se, miten ne tunteet tässä tilanteessa menevät.
Se on outoa.
Joskus tunnuit niin tutulta, läheiseltä. Kuin kaksoiseni.
Nyt tunnut kaukaiselta ja vieraalta. En tiedä sinua. Olet kuin kuka tahansa muukin.
Ihan kuin kaikkea tätä ei koskaan olisi tapahtunutkaan.
Mutta silti. Tiedän, että ..... sinua.
Sen tuntee jos tahtoo sen sopukan itseään avata.
Sen avaamiseen ei vaan ole syytä.
Ongelmista itsensä kanssa... Tiedän, että niitä on. Olen aina tiennyt.
Entä sitten? Sinä opettelet kuuntelemaan itseäsi ja sanot "Ei näin" "tämä tuntuu nyt liian vaikealta" "se tuntuu pahalta minusta"...
Et ole koskaan osannut sanoa noita sanoja. Puet kaiken vain negatiiviseksi ja todellakin karkoittavaksi. Jos jaat ongelmat paloihin, etkä ajattelisi niitä suurena hallitsemattomana massana, niin tajuaisit että tuo on ensimmäinen ongelma.
Rehellisyys on muutenkin tärkeää. Myös itselleen.
En ole nyt ajatellut sinusta kovin paljoa. Tiedät varmasti syitä siihen ilman, että kerronkin.
Monenkin asian varjossa tuntuu nyt, että kelpaat korkeintaan nuolemaan varpaitani. Karua, mutta se on totuus. Enkä minä ikinä pelkää sanoa totuutta sinulle.
Ja totuus siitä välittämisestä on se, että minä todellakin pidän ihan aidosti sinusta. Saat tosin vereni aika hyvin kiehumaankin, mitä hyvin harva ihminen saa aikaan oikeasti. Mutta ei se varmaan ole ollenkaan pahakaan asia.
Ja jos olisit nyt tässä, niin kyllä minä sinua rakastaisin ihan ehdottomasti ja ihan sellaisena kuin olet. Siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta...
Olet näyttänyt itsestäsi esimerkiksi kohtuullisen suurta raukkamaisuutta ja että sinussa on kaikkea muuta kuin suoraselkäisyyttä. Ymmärrät varmaan.
Niin vaikka rakastaisinkin sinua koko sydämestäni, jos olisit tässä ihan sellaisena kuin sinä olet, niin en vain kuitenkaan nyt löydä mitään syytä yrittää. Ei ole syytä muistella, ei syytä yrittää. Etenkään, kun aina saa olla se, joka saa ottaa enemmän askelia.
Olen kertakaikkisen kyllästynyt kaikenlaiseen pelleilyyn.
Ja kun tosiaan elämässäni ei enää ole mitään tyhjää koloa sinulle. Se antaa syyn nähdä, että unohtaminen on paras ratkaisu, ja jopa helpompaa kuin uskoin. Luulin, että tämä ei unohdu.
Mutta en sano, että en välittänyt suuresti. Koska totuudenhan olin tässä sanomassa.
Minä kun sentään pystyisin sanomaan myös totuuden siinä suhteessa.
Totuus on tämä. Olet Hankala, muttet liian hankala. Luuletko, että olen niin yksinkertainen itse, että en pärjäisi kanssasi?
Mistään muusta en olisi niin onnellinen kuin siitä, että voisit olla oma itsesi. Omassa itsessäsi on niin paljon hyvää. Hellyyttävää, rakastettavaa, himoittavaa.
Tiedän myös kuinka vaikeaa se voi olla, olla oma itsensä.
Se mitä et tajua, on se, että ymmärrän kun joku sanoo, että tämä on vaikeaa. Ymmärrän, kun sanoo, että pelottaa.
Sitä en ymmärrä, kun väittää, että jotain ei muka tahdokaan olla tai tehdä. Silloin ei näytä kuin raukkamaiselta valehtelijalta. Kuoretkin on vain kuoria.
Miten sitten uskot, että välitän sinusta tosissani?
Minusta tuntuu, että se ei ole minusta kiinni, vaan itsestäsi. Joskus ihminen voi tehdä vaikka mitä, mutta toinen ei sitä usko ennen kuin oman päänsä sisällä asiat alkavat parantua.
Olen kaikki tai en mitään. Ehkä tajusit tämän jo.
Sinun viestistäsi tahdon sanoa sen, että siinä oli niin paljon kaikkea tärkeää. Hyvin tärkeää. Mietin tässä, että ihmisestä voi tuntua hyvin lohduttavalta kuulla tuollaiset sanat, että "olet yrittänyt parhaasi." Ehkä lämmittävämmältä kuin ymmärrätkään.
"En osaa sinulle kertoa asioistani, ennen kuin uskon, että välität minusta tosissaan."
"peloistani ja estoistani."
Esimerkiksi nämä ovat hyvin tärkeitä lauseita, toivon että tiedät sen.
Ja ei. Aina ihmisen ei ole helppo tajuta sellaista, että se ihminen, josta itse välittää niin kovin, välittäisi itsestään.
Toivottavasti saat viestisi perille sille, kelle se on ja toivottavasti jaksat yrittää itsesi kanssa. Ja älä epäile sitä etteivätkö ihmiset ymmärtäisi, että se ottaa oman aikansa, iäisyyden. Älä koskaan epäile, ettei sitä kuultaisi kun sanot "tämä on minulle vaikeaa."
Paljon sanottavaa, hyvää ja pahaa. Mutta ehkä tämä viesti katkeaa nyt tähän. Sanoja on turha huutaa, jos kukaan ei kuule.
"Todellakin pidän ihan aidosti sinusta."
"Kyllä minä sinua rakastaisin ihan ehdottomasti ja ihan sellaisena kuin olet."
"Rehellisyys on muutenkin tärkeää. Myös itselleen."
ristiriitaiset ajatukset, että ehkä on parempi että nuolet ne varpaat ensin itseltäsi ja päätät sitten ihan itse tykkäätkö vai et. Olet ensimmäinen näillä palstoilla näkemäni kirjoittaja, jolle voi vilpittömästi sanoa: lue näitä palstoja enemmän, kijoittele tänne enemmän. Opettele. Sulla on sen verran hakusessa ihan kaikki tunteisiisi liittyvä.
kuules. Mulla ei ole mikään hakusessa. Hanki sinä ensin jokin syvällisempi lukutaito ja eläytymiskykyä eri tilanteisiin. Omien ennakko-oletuksiesi ja näkökulmiesi ulkopuolelle. Ja tule sitten kirjoittelemaan noita näsäviisaita kommenttejasi jos välttämättä tahdot niitä kirjoitella.
Minun tunteissani ei ole mitään ristiriitaista. Kysehän on täysin siitä, että tämä ihminen on kohdellut niin paskamaisesti, että minulla olisi kaikki maailman syyt unohtaa koko ihmisen olemassaolo. En voi sietää sellaista kusipäämäistä käyttäytymistä itseäni kohtaan. Voisin vetää sitä turpaan, jos näkisin jossain sattumalta. Jos siis osaisin lyödä niin kovaa, että se edes vähän tuntuisi. Tai osaisin lyödä ollenkaan.
Mutta tuosta huolimatta kuitenkin rakastan häntä. Se ei näköjään vaan lopu ikinä, vaikka syytä olisi. No, ehkä se unohtuu tässä.
Siinä oli sun ristiriitaisuutes ja "hakusessa olemisesi". Hahhah, ainakin sain päivän naurut jos en muuta tuosta kommentistasi.
tilanteestasi. Osoittavan sormen tulisi näyttää nyt kyllä itseäsi.
romaanin, eli viestini taitaa hukkua tänne alle. En ole vielä yrittänyt parastani. Olen vasta tunnustellut.
Perästä kuuluu.
saat ottaa oman aikasi, kunhan vain muistat, etkä unohda.
Uskon tietäväni, kun löydän aarteen. Jos olet hän, olet minun aarteeni. En luovu aarteestani helpolla.
Ajatus meistä kahdesta yhdessä on vain jotain niin hyvää, ettei siitä voi luopua. Vaan ainoastaan toivoa, että se muuttuu todeksi.
Että haaveista tulisi totta. Toivon ja uskon. Hyvää yötä sinulle, ehkä jo menitkin.
Ja ajatukset pyörivät itsessäsi, ongelmissa yms. Toivottavasti löydät energisoivia ajatusratoja,ja harmonian. Jos vain askel kerrallaan uskallat taas luottaa ihmisiin. Kaikenlaiset sosiaaliset kuviot varmaan auttaa....
................