En viitsisi kirjoittaa tänne koko stoorisa, minkä vuoksi epäilen y.m. sairautta lapsellamme, mutta kaipaisin tiedon voiko 1-v:n käytöksestä jotenkin huomata ko. sairauden ja jos voi, niin miten?
kertokaa aistiyliherkkyydestä
huolestuttaa hivenen
82173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aistiyliherkkyyksiä voi olla monenlaisia. Meillä lapsella ääniaistiyliherkkyyttä. Tuntoyliherkkyyttä löytyy myös ns. pintatunnosta. Aistiyliherkkyydet voi kyllä havaita jo ihan pienelläkin lapsella.
Itselläni on 8-vuotias erityislapsi. Daignoosina dysfasia ja lievä adhd. Diagnooseja ei tietenkään ollut lapsen ollessa vauva, mutta koska aistiyliherkkyydet usein liittyvät neurologisiin ongelmiin, oli meilläkin tämän esikoisen kanssa jotain viitettä antavia juttuja jo ihan pienenä.
Yksi asia oli, että minun oli tavattoman vaikea imuroida kotona. Lapsi alkoi heti itkeä kurkku suorana, kun imurin pisti päälle. (kaksi seuraavaa lasta ovat "normaali" lapsia, ja omat kuvioinsa heilläkin ollut, muttei näin selviä aistitoimintaan liittyviä). Esikoisella oli lisäksi korkea kipukynnys. Saattoi teloa itseään ilman, että edes huomasi verta vuotavia naarmuja tai nokkosen polttamaa jalassa. Sitten tietty nämä ruoka-ongelmat. Jotkin ruuat vaan maistui lapsesta niin voimakkaan pahalta, että sai yökkäysrefleksin. Eniten ongelmia oli kuitenkin kuulon kanssa. Kovat äänet siis ärsyttivät. Oma äänenkäyttö kuitenkin oli aina voimakasta. Puheenoppimisen hankaluutta. Nieli sanojen alkukirjaimia tai ei vain kuullut niitä. 1-vuotiaasta en vielä lähtisi diagnooseja tekemään, mutta tietää ainakin, mitä seurailla. Oikeampaa tietoa voi saada esim. täältä:
http://www.kevyt.net/pankki/aistisaately.pdf
Meidän lapsella oli koliikki ja hänen rauhoittamisensa sylissä oli täysin mahdotonta. Hän ei viihtynyt myöskään rintarepussa tai ei tykännyt kovasti silittelystä. Ei pidä hiusten harjaamisesta; väistää päällä. Imurin ääni etc. muut kovat äänet säpsähdyttävät ja imuroida ei siis voi. Jokainen pienikin ääni käännättää pään äänen suuntaan. Television ääni ei häiritse, vaikka tv päällä/äänellä harvoin. Nukkuessa kiertää ympäri sänkyä ja tarvitse unipussin rauhoittuakseen. Unen saannissa ei silittelystä ole apua vaan haittaa, silittely ei rauhoita vaan lapsi nukahtaa heti,jos jää yksin saa touhota omiaan hetken.
Ruokailun kanssa ei ole ollut ihmeempää ongelmaa. Musiikista pitää ja erilaisista hyppyyttely etc. leikeistä. Muskarissa pelkäsi marakassien ja rumpujen ääntä ja alkoi aina itkemään kun ko. äänet kuuluivat.
Paikallaan ei viihdy rattaissa tms. vaan koko ajan pitäisi päästä jonnekin. Olen huomannut selvän eron muihin ikätoverehin tässä asiassa.
Jäystää jatkuvasti suussaan jotain.
Haalareiden yms. pukeminen ja vaipanvaihto aiheuttaa valtavan raivon ja itkun.
Lapsi nyt 1-v.
että tuon oheisen linkin tekstissä kiinnitin huomiota siihen, että lapsi viihtyy vain esim. yhden hlö:n sylissä. Meidän lapsi on viihtynyt aina vain mummun sylissä. siinä on rauhallinen. Siinä malttaa ollaa paikallaan eikä ole kiirettä mihinkään. Sen sijaan meidän vanhempien sylissä ei ole malttanut istuskella.
Neuvolasta siis tekevät lähetteitä tutkimuksiin, mutta miten neuvola voi huomata näitä asioita yhdellä lyhellä käynnillä. Pitäisi itse kertoa, mutta onko liian aikaista? Turhaa?
Aistiyliherkkyys on siis neurologinen häiriö, mutta onko tämä voinut johtua synnytyksen aikaista happisaturaatioiden laskusta?
sehän selittää osan nimenomaan neurolog.poikkeamista.
Meillä esikoinen oli nimenomaan keskonen ja happivajetta oli. Muitakin syitä toki on. Perinnöllisyys ym. Jotkut tutkimukset puhuvat myös äidin alkoholinkäytön aiheuttavan näitä ongelmia.
No joka tapauksessa. Itse uskon, että kyseessä on vähän syy-seuraus suhteista riippuvainen tilanne. Esim. meidän adhd diagnoosi ei ole "primaari". Olen ajatellut, että tarkkaavaisuusongelmat johtuvat nimenomaan siitä, kuinka lapsi kokee ympäristön. Ärsykkeiden määrä ei ole suhteessa koettuun. Myös muiden puhe saattaa kuullostaa lapsen korvissa vain tältä. "blaablaablaa", joten se altistaa keskittymisen puutteelle. Jos olisin tiennyt asioista aiemmin, olisin yrittänyt tarjota lapselle vähän turvallisemman ja rauhallisemman lapsuuden. (Muutimme kolme kertaa ja lapsi aloitti tarhan 2,5 vuotiaana.) Nyt lapsi on kuitenkin normaalikoulussa ja pärjää ihan keskiverto tyyliin. Puheterapiassa toki käydään ja lukemaan oppiminen kesti kauemmin kuin muilla. Kyllä kai elämä tälläisen lapsen on haastavampaa, mutta se on myös opettanut minulle paljon.
Meillä on kahdella lapsella näitä aistihommeleita. Vanhimmalla (8)on tarkkaavaisuushäiriödiagnoosi, ja nykyisin lähinnä ongelmia aiheuttaa kova silmien valonarkuus, ja korvatulppia joskus pyytää myös. Ennen kaikki tuntui kipuna, nykyään painissakin mätkähtelee kunnolla, eikä valita. Eli kovasti on paranemaan nuokin asiat.
Keskimmäisellä on taustalla vaikea hapenpuute, ja hänellä oli vauvana pahoja nämä oireilut. Saimme onneksi heti niihin neurologin, ja fysioterapeutin ohjeistusta (no, okei, ensim muutaman kuukauden syyttivät koliikkia). Tehokas koko arjen kattava kuntoutus oli tehokas, ja ilmeisesti hermosto kehittyessään korjasi näitä juttuja. Tärkein aika kuntoutukselle on tuon lääkärimme mukaan ensimmäinen elinvuosi, jolloin hermosto kehittyy hurjaa vauhtia. Nykyisin tuntuu tällä keskimmäisellä olevan lähinnä puutteita, saattaa esimerkiksi kerätä nokkosia, eikä huomaakaan, mutta parempi lapselle näinpäin, kun niin, että jatkuvasti on huono olla, kuten vauvana oli. Ikää on nyt viis, ja tänään tuli juuri kutsu toimintaterapeutin kartoitukseen, jossa myöskin tämä asia tulee esille.
Neuvolasta ei ole ikinä apua herunut näihin juttuihin, tuntuvat olevan siellä aika tuntemattomia. Lähetteet laittavat sinne mihin pyydän, mutta itse pitää tietää ensin mitä vaatia. Meillä tosin on melko selkeää nykyisin, kun on laadittu aikataulut kontrolleille jo aikaisemmin tuolla lastenneurologian polilla.
Eli kannattaa asiasta puhua, mutta ei kannata pettyä kovasti, jos ei sieltä kovin selkeää kannanottoa saa. Meitä lohdutti neurologi silloin keskimmäisen vauva-aikana, että tällaiset oireilut ovat tyypillisiä, hän arvioi, että eriasteisina noin 10% lapsista niistä kärsii. Ja hyvin monella ne menevät muiden vaivojen piikkiin, koska niitä on vaikea havaita.
Nuorimmaisella ei varmaankaan tätä oireilua ole, ktyllä syynäävät joka paikassa tarkkaan häntäkin, mutta mitään hälyttäviä merkkejä ongelmista ei ole tullut esille. Eli, ehkä meillä on ainakin yksi lapsi, joka on ns. "terve". Mutta kyllä hänen kanssaan onkin kaikki ollut helppoa verrattuna aiempiin, elämä on ollut yksinkertaista ja simppeliä, kun aiempien kanssa tottui, että kaikki oli vaikeaa... Siitä osaa olla onnellinen.
Meillä 3lasta joista kahdella herkkyyttä. Esikoisella oli pahin,4 ekaa vuotta hankalia, nyt tyttö 9v.ja aivan normaalisti koulut ym. jutut toimii. Hän oli arka, välillä kovinkin pelokas, neuroottinen :) Matalat äänet oli kova paikka. Vaatteet piti olla tiptop, ei pakkuroita saanut jäädä mihenkään. Joskus vieläkin hankala keskittyä tehtäviin jos mekkalaa ja pientäkään kipua ei siedä. Ei ikinä ole asiaa tutkittu, en muista että neuvolassakaan olisin asiasta maininnu. Ihan normaalisti kuitenkin kehittynyt&sosiaalinen.
Kolmannella muksulla huomannu samoja piirteitä, nyt 1v. Suunaistit tosi herkät&äänet. Kylmän ja kuuman kauhistelut on päivittäistä :) En ole huolissani, poika kehittyy normaalisti. Muskarissa ei kestä kaikkia soittimia. Arkipäivän äänet menee ja mökissä ääntä piisaa!!
Tietyn asteinen herkkyys on kyllä ihan normaalia. Muistan kyllä että esikoisen kanssa oli välillä ihan vaikeeta ja rajoitti jopa menemisiä. Aika on kuitenkin meidän kohdalla auttanut ja tosiaan lapset ovat kehittyneet ja oppineet asiat normaalisti. Opettajien kanssa on keskusteltu asiasta ja eivät ole huomanneet mitään poikkeavaa (ainut keskittyminen joskus vaikeutuu äänekkääässä luokassa). Ihana että olemme kaikki omia persoonia, ei kaikkien tarvitse olla kivestä tehtyjä :)
Pärjäilkää!