tytöllämme 5v on nyt alkanut tuleen aina silloin tällöin joitakin ihme kauhukohtauksia. Alkaa 1-2 tuntia nukahtamisesta. herää nyyhkyttämään tai sitten hysteerisenä huutamaan äitiä. menen sinne rauhoittelemaan tyttöä ja juttelemaan sille niin koskaan ei tiedä missä on kun sitä kysyn. minut kuitenkin tuntee ja vastailee järkevästikin osiin kysymyksiini mitä teen kuten kuinka monta sormea minulla on pystyssä. katselee kauhuissaan esimerkiksi katon nurkkaan pitäen peitosta tiukasti kiinni ja vetää sitä myöskin kasvojen eteen ja pelkää kamalasti :( näyttää kuin olisi jossain ihan muualla ja silmät todella lasittuneet.. sitten kuitenkin itsestään nukahtaa kun sanon et pitää nukkua. aamulla ei muista tapahtuneesta mitään eli unessa on neitokainen silloin. mutta huolestuttaa kuitenkin :( onko muilla vastaavanlaista ja tietoa mistä moinen voisi johtua ja mitä se on? Ensi viikolla aijonkin neuvolasta asiasta kysellä mutta tuskin sieltä mitään kovin tilanteeseen helpottavaa vastausta tulee saamaan... saa nähä!
yölliset "kauhukohtaukset"
pätkisz
6728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on ollut ollut yöllisiä "kohtauksia" jo jonkun vuoden. Alkoivat tytön ollessa 3v ja yhä jatkuvat, tyttö täyttää kesällä 8v. Aikoinaan lääkäri sanoi, että kouluikään mennessä pitäisi helpottaa. Ne alkoivatkin helpottaa kunnes naapuristossa tapahtui tytön mieltä järkyttävä tapaus ja tämän jälkeen kohtauksia ollut joka yö ja useana yönä huutaa monta kertaa. Tämä aiheutti sen että tyttö pelkää nukkumaanmenoa ja on usein iltaisin itkuinen ja valittaa vatsaa koskevan. Kävimme jonkusen kerran asian tiimoilta kriisiryhmän työntekijän luona, mutta ei siitä juurikaan apua ollut. Rauhoittelu ja perusturvallisuus ovat aviankysymyksiä, näin sanottiin ja kun meillä ne ovat kunnossa loppu on kuulema ajan kysymys. Toivottavasti kohta alkaa helpottaa.
Meillä on myös ollut tällaista. Ja alkoivat noin 4v aikoihin. Tyttö herää öisin pelokkaana huutamaan äitiä. Kun menen hänen luokseen niin vaan lasittunein silmin katsoo minun ohitse ja huutaa. Kun rauhallisesti kysyn missä hän on niin alkaa paniikissa katselemaan ympärilleen ja lujemmin tarttuu minua kaulasta kiinni. Sanon hänelle "katso äiti on tässä, näetkö. Hymyile äidille" niin tytär hymyilee, mutta pian taas katsoo kauhuissaan ympärilleen. Aamulla tyttö muistaa öiset "kohtaukset", kun olen häneltä kysynyt, mitä unta silloin näit niin vastaus on yleensä, että "hai söi äidin".
Nämä "kohtaukset" alkoivat, kun eräs sukulainen kielloista huolimatta antoi lasten katsoa Tappajaihai-elokuvan alun (lapset olivat heillä hoidossa ilman vanhempiaan). Pojalle se ei vaikuttanut mitenkään, mutta tyttö sai näitä kohtauksia.
Nyt tyttö on 6,5v ja enää ei ole paniikkikohtauksia tullut, kuin joku aivan lievä jokin aika sitten. Että ehkä on menossa ohi.
...myös eikä mysö:-D
Toivotaan niin että kaikilla alkaa helpottamaan yöt :) Ja todella ikävää että on tapahtunut jotain kamalaa mistä on alkanut teillä noi kohtaukset. Ja että toinen on nähnyt niinkin pelottavan elokuvan kuin tappajahai! Itsekin muistan joskus nuorempana sen katsoneen ja on oikeastikin pelottava elokuva, varsinkin pienelle. Meillä ei ole tapahtunut mitään pahaa minkä olisi selvästikin aiheuttanut kohtaukset lapsellemme. Ja ku niitä tulee niin harvakseltaankin. Liekö sitten nähnyt telkkarista jotain pahaa tai katsonut jonkin pelottavan lastenohjelman en tiedä. Vai onko vauvan syntymä vaikuttanut jotenkin tähän. Ne kyllä alko jo raskausaikana niin liekö pelko sitten tulevasta. Kovasti kyllä tykkää vauvasta ja välillä haluaa hoitaakin sitä. En tiedä..aika näyttää miten käy kohtauksille.
sanottiin, että ovat normaalia. Liittu jotenkin johonkin aivojen toimintaan en muista. Mutta meillä oli jo 2,5 vuotiaana noita. Aluks todella säikähdin, luulin, että sai jonku kohtauksen, kun vaan huusi ja potki ja ei ymmärtänyt puetta ei mitään. Nyt lapsi 4 ja silloin tällöin herää johonki painajaiseen.
Minulla on pian 7 vuotta täyttävä poika, joka on aina ollut kovin levoton nukkuja. Vauvana heräily oli tunnin välein toistuvaa, nukahtaminen aina vaikeata, 3-5-vuotiaanakin hän saattoi olla yöllä esim. kahdesta neljään täysin hereillä, joten raskaat yöt ovat minulle tuttuja.
Kun poika oli neljän, hän alkoi nähdä pahoja unia ja huuteli äitiä sänkynsä viereen lähes joka yö. Nukahti yleensä uudelleen mentyäni lähelle, ellei 'ehtinyt herätä' täysin. Mitään lasittunutta katsetta en hänellä huomannut, mutta katkonaiset yöunet alkoivat vaatia veronsa, kun aamulla oli viideltä herättävä töihin.
Rakensimme yhdessä pojan kanssa Unikaukosäätimen. Päällystimme pienen pahvilaatikon kauniilla paperilla ja liimasimme siihen nappuloita ja vipuja (pullonkorkkeja, nappeja ja tikkuja). Laitoimme kaukosäätimen sängyn viereen, jotta poika voisi yöllä pahaan uneen herätessään 'vaihtaa kaukosäätimestä kanavaa'. Ja mikäli uni oli oikein kurja tai ei ottanut loppuakseen, oli kaukosäätimessä erityinen suuri punainen nappula, stoppinappula, sitä varten. Muutamana yönä pojan herätessä itkemään huutelin omalta puoleltani (nukuttiin samassa huoneessa), että vaihdahan kanavaa, ota joku kaunis uni. Jonkin ajan kuluttua hän oppi itse hakemaan käsiinsä kaukosäätimen, eikä minun tarvinnut enää sanoa mitään, kuuntelin vain, miten hän sainoi 'klik' tai 'stop' tai jotain ja jatkoi sitten uniaan. En tiedä, auttoiko tuo kaukosäädin, mutta aika pian pahat unet vähenivät 'normaaliin'. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että luovuimme televisiosta.
Tsemppiä, kyllä se kausi varmasti ohi menee :)