milloin ihastuksen kohteesi on sinun omasi?
Tai jos ei ole, milloin luovutat ja etsit toisen?
Tai jos ei ole, milloin luovutat ja etsit toisen?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jossain, vai täällä nettimaailmassa? Toisessa olen jo luovuttanut, toisessa huvikseni vielä kehittelen ideaa, kunes saan todella turpiini. Entä sinä, !"#¤%&/ ?
on mielikuvitusta, johon minulla ei ole kovinkaan suurta kiinnostusta. Tarkoitin tietty oikeaa maailmaa. Kysymys sinulle: Miten voi toisen saada omaksi nettimaailmassa? Miten keskustelet, halaat, suutelet, hellit...nettimaailmassa? Ei se ole todellista. Tosin jos tyytyy sellaiseen elämään, niin kuka kieltää?! Mutta karu totuus paljastuu jossain vaiheessa.
Kun olet luovuttanut, oletko löytänyt uuden ja mielenkiintoisen?
Aurinkoa sinulle¤¤¤¤¤¤
mikään pakkomielle. Sitä paitsi hän on sen verran kaukana et täytyy vain toivoa et tiemme vielä kohtaavat. Jos ei niin ei voi mitään.
ei sellaista oikein voi suunnitella. Päättää toisen puolesta. Eikä siinä olisi mielestäni hirveästi järkeäkään. Minä vain olen, puran tänne välillä ajatuksiani, ja toivon, etten häiritse häntä. En usko, että hän käy täällä usein.
Mielestäni löysin jonkun erityisen, enkä kieltämättä haluaisi luovuttaa, ..mitä se sitten tunteiden kannalta tarkoittaakaan, kun niitä vain vieläkin on, enkä ole "etsinyt" enää aikoihin.
Pystyn kyllä siihen, etten tee mitään asian suhteen, ..mutta en voi vain päättää, että en tuntisi mitään.
niitä erityisiä ihmisiä on maailma pullollaan, kun vain pitää mielensä avoimena. Tiedä vaikka löytyisi "erityinen" heti aamulla kun astut työpaikallesi.
juuri työpaikalta, kerroppa siitä. Voisihan sitä astua vaikka, no ihan sama. ..senkin erityinen
vähän apeana ja itkeä tirautinkin tuossa pari sydäntä särkevää kertaa. Mutta tässä oltais joka tapauksessa, ilman häntä tänä päivänä. Yksi laulu soi mielessäni, jota lauleskelin tuossa eilenkin: Muistan puiston kaunehimman..ihanimman Monrebon, iäks syömmen kätkenyt oon Monrepoon...jne.
"Tuo puisto on kaunis väriloistossaan, varsinkin näin keväällä kukkien aikaan." Siinä puistossa en koskaan häntä kohdannut, vaikka siellä häntä odotin useastikin. Olen tyyntynyt, tyytynyt kohtalooni. Jäi kaunis muisto suurista tunteista. Hyvästi rakkaani...